tiistai 10. marraskuuta 2015

Meitä oli kolme

Halloween ilta, yö ja seuraava aamu. Dakini oli meillä vieraana, minun ja Herra Huun luona. Olin päättänyt jo pitkälti etukäteen, että se mitä ehkä tapahtuu, saa tapahtua.

On ihan hemmetin iso siirto parisuhteessa antaa hyväksyntä puolisolle harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. On myös hemmetin iso luotto vierailijaa kohtaan päästää hänet niin lähelle, parisuhteen keskiöön. Toimin tunteen, en laskelmoivan logiikan pohjalta, ja tunne kohautti olkiaan pieni hymy huulillaan sanoen, että mikäpä siinä.

Viime kädessä aloite lähti minulta. Keskustelimme etukäteen Dakinin kanssa vähän villeistä haluistamme ja toiveistamme sekä fantasioistamme ja tältä pohjalta lähestyin Herra Huuta. Minua jännitti esittää miehelleni tällaista mahdollisuutta, jännitti todella. Hän ei ollut edes tavannut Dakinia vielä, joten pohjustimme asiaa muutamilla Dakinin valitsemilla valokuvilla jotka lähetin miehelleni. Tämä oli kieltämättä todella kankeaa ja tekemällä tehtyä, mutten keksinyt tapaa hoitaa asiaa tahdikkaammin. Hah: Tässä on kuvia naisesta, minulle tärkeästä. Jos tilanteet menee siihen että voisit panna häntä, se on minulle ok.
Kaikenlaisia keskusteluja ihmisten keittiönpöytien ääressä iltaisin käydäänkin!

Herra Huu olisi voinut antaa kylmää kyytiä meidän kiimaisten tyttöjen haaveille. Että ei tuollainen sovi hänen käsitykseensä parisuhteesta. Että ei hän nyt mitenkään pystyisi ajattelemaan moista, unohtakaa fantasiat, get real.
Hän ei kuitenkaan sanonut mitään sellaista. Saatoin näköjään luottaa hänen heteromieleensä täysin. Hän lämpeni varovasti, jätti mahdollisuudet auki niin sanotusti. Kuitenkin viimeistään sängyssä saatoin huomata, että hän todella harkitsi asiaa ja oli kehollaan jo valintansa tehnyt.

Saman viikon lopulla oli odotetut Baletin Halloween-bileet. Näkisin Dakinin ensi kertaa kahteen kuukauteen. Olisiko väliin kertynyt aika muuttanut muistikuvia? Olisiko Facessa laitetut yksityisviestit vieneet asioita suuntaan, joka ei vastaisikaan enää todellisia kemioita? Erossa vietetty aika on todella kiusallista silloin kun on kahdenkeskisiä asioita, jotka tuntuvat etenevän ja muuttuvan jopa vuorokauden sisällä.
Onneksi todelliset, fyysiset tunteet löytyivät kohdalleen hyvin nopeasti jälleennäkemisen jälkeen. Olimme vähän kiusoitelleet linja-autoasemalle saapuvaa Dakinia Herra Huun kanssa, sillä hän luuli viimeiseen saakka minun tulevan noutamaan häntä. Homma meni kuitenkin toisin ja Huu, jonka tapaamista Dakini ymmärrettävästi jännitti, olikin yksin häntä noutamassa. Kun me kaksi kohtasimme meillä kotona, olin minä vielä kädet tiskivedessä siivottuani asuntoa koko päivän. Meidän oli heti alettava kokkaamaan Dakinin ideoimaa venäläistä ateriaa, jos mielimme ehtiä bileiden pystytykseen ajoissa.

Minähän olen tyyppi, joka oletuksena yleensä tykkää (pervoyhteyksissä!) koskettaa. En ikäänkuin tunne oikeasti pääseväni lähelle toista - siis tapauksessa että haluan sitä - ellen kosketa edes vähän. Käteen, olalle, kasvoihin, vyötärölle.. Dakinissa löydän vastakaikua tähän haluuni ja olen siitä onnellinen. Kun saan koskettaa, alan maadoittua ja löytää yhteyden. Kun minua kosketaan, sävähdän tyytyväisyydestä. Kun kosketukseen liittyy kipua, terästyn.

Meillä oli aivan ihana illallinen kolmistaan. Laitoin takorautaisen kynttelikön palamaan, katoimme pöytään erilaisia venäläisiä ruokalajeja: blinejä, pelmenejä ja zakuskoja eli erilaisia alkupaloja. Smetanaa, kaviaaria, suolakurkkuja. Otimme jääkylmää vodka-snapsia. Voisin rakastaa tätä naista jo tämän aterian tähden! Herra Huu otti tunnelmakuvia pöydästä jalustakamerallaan.

Päätimme mennä bileisiin taksilla, vaikka se maksoikin. Kerrankos sitä, ja säästimme hyvän summan, kun ilmoittauduimme kaikki talkootyöhön pystytykseen ja purkuun. Halusimme, että jokainen meistä voisi nauttia illasta tahtonsa mukaan, ilman kuskin velvollisuutta.
Itse bileissä tapahtui tietysti taas paljon kaikkea, mutta tällä kertaa pääasioita meille mielestäni olivat ensinnäkin kasvomaalaukset ja toiseksi aika, jonka vietimme kolmistaan verholla suljetussa takatilassa. Dakini oli ottanut kasvovärinsä mukaan ja teki komeat maalaukset. Minulle viidakon vihreitä raitoja tai liekkejä ja itselleen oranssia ja punakeltaista. Minä maalasin Herra Huun ihmissuden tyyppisesti mustalla ja harmaalla. Olimme kaikki varsin eläimellisen näköisiä. Jätin silmälasini (-2) pois ja kuljin koko illan kuin sokea lepakko. Jos kadotin seurani, saatoin vain hengata paikoillani, sillä en pimeässä nähnyt kasvoja kuitenkaan. Ei tosin haitannut, välillä näinkin.

Takalooseissa, niissä joiden verhon voi sulkea, on muutamia kiinteitä kalusteita, sohvantapaisia seinien vierellä. Siellä oli hyvä painia, piiskata, tukistaa, kynsiä.. Olin tuonut lempidildoni mukaan ja kokeilin sen seitsemää eri värinävaihtehtoa Dakiniin, jonka Herra Huu oli pienen painin päätteeksi tuupannut vartijan ottein naamalleen halvasti päällystetylle vaahtomuovityynylle. Meillä oli kaikenlaista kohellusta, mutta parhaiten muistan hervottoman naurun, joka meiltä pääsi kaiken sen päätteeksi. Nauroimme Dakinin kanssa niin, että koko clubi varmaan saattoi sen kuulla, seinäthän eivät juuri eristä.

Halloween-bileiden loputtua pikkutunneilla Herra Huu soitti taksin ja palasimme kotiin. Söimme yöpalaksi illallisen jämiä. Huu sanoi, että tahtoo jonkun kanssaan suihkuun pesemään maskivärejä pois. Hän taisi tarkoittaa meitä molempia, mutta minulla oli parisänky petaamatta ja halusin muutenkin antaa näille kahdelle vähän aikaa kahdestaan. Tungin muutaman kortsun Dakinin rintsikoihin kaiken varalta ja painuin makuuhuoneeseen. Olin jo vuoteessa kun toiset palasivat. Vaistosin, että "mitään" ei ollut tapahtunut. Myöhemmin kuulin, että tarkoitus olikin, että toimisimme vain kaikki yhdessä. Kaiken jännän jälkeen olin aika väsynyt ja toiset joutuivat vähän patistelemaan minua mukaan. Jääkylmiä suihkusta tulleita vartaloita.. antakaa minun nukkua!

Lopulta kävimme kaikki nukkumaan puoli kuudelta. Tyytyväisinä. Mitä siinä välissä tarkalleen tapahtui, on paras jättää toistaiseksi hämärään. Pointti on siinä, että tapahtui. Kyllä. Ja minä katselin, katselin oikein kunnolla. Lempidildo käsissäni. Fantasiani ja tosi kohtasivat ihmeellisellä ja jännittävällä tavalla.
Nukuimme sylikkäin ja aamulla sama puuha jatkui. Tottakai, täysin luonnollista. Pannaan nyt kimpassa kun on ruvettu. Ei se humalaa vaadi tässä talossa.

Juttelimme Dakinin kanssa koetuista bileistä ja ihmisistä kahvikupin äärellä. Lopulta virkosimme kaikki riittävästi ja lähdimme katsomaan kaupunkimme kauniita näkymiä kävellen. Menimme kolmistaan syömään tunnelmalliseen paikkaan ja lähestyvä eron hetki alkoi jo pyöriä mielessäni. Pian olisi kohdattava taas arki omissa ympyröissämme ja oltava varma siitä, että yön päätökset olisivat oikeita vielä huomennakin.
Tähän saakka ne ainakin ovat tuntuneet oikeilta.

---
Tänään hyvin pitkästä aikaa ensimmäinen nainen, jonka kanssa harrastimme kolmisin kevyttä S/M:ää vuosia sitten, Dani, kirjoitti minulle lyhyen kommentin Facessa. Danista Dakiniin on kuljettu pitkä matka, jonka suunta tosin on ollut koko ajan laajeneva. Enemmän, monipuolisemmin, useampien kanssa. Nyt olemme tässä pisteessä. Monosta jos ei nyt polyyn, niin hyvin paljon avarammille vesille. Tämä ei tule meille helposti tai itsestään, vaan jokainen pieni askel on harkittu ja tunnusteltu, kuten olen koettanut tässä blogissa esittää.
Katsellaan, mitä jatkossa tapahtuu.
---

TEXT MESSAGE
Kiitos. Hurjasta nautiskelusta yöllä, sydämellisestä seurasta, viisaista sanoista ja... kunnon aamupanoista :)! Ihanan kipee, tykyttävä pillu ja riepoteltu olo. Toivon, että Herra Huulle jäi myös hyvät fiilikset.

1 kommentti:

  1. Kuullostaa ihanalle ja se on varmasti hyvä, että asiat saa edetä omalla painollaan.

    VastaaPoista