sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Istun upean tähtitaivaan alla leppeässä syyskuun yössä terassin portailla. Nojaan päätä käsiin ja voin pahoin. Taustalla istuu Peikko seuralaisensa kanssa. Koetan ystävällisesti hätistellä heitä sitään, etteivät he joutuisi kuuntelemaan "vessaääniä", kun todennäköisesti kohta oksentaisin Minkin ja JR:n omenapuun alle.

---

Ihan tällä tavalla en ollut suunnitellut illan kulkua, kun lähdin aurinkoisessa säässä ajamaan kohti Minkin ja JR:n kotitaloa. Oli luvassa reipashenkinen talkoopäivä, johon osallistui paitsi kinkyjä, myös ihan vaniljana tunnettuja tyyppejäkin. Oikeastaan Isännän piti mennä kuntoilemaan raikkaassa syysilmassa ja minun jäädä kotiin lapsen kanssa, mutta sitten hän saikin flunssan ja päätimme vaihtaa talkoolaista. Ajattelin asian niin, että teen hommia, saunon ja syön, mutta sen jälkeen lähden aika pian kotia kohti, sillä sen verran pervo kumminkin olen, ettei perusillanistujaiset suht tuntemattomassa vaniljaseurassa olleet riittävän vetovoimainen juttu. En ollut ottanut mukaan a) alkoholijuomaa b) vaihtovaatteita muuta kuin alusvaatteet c) yöpymisvarusteita kuten hammasharjaa.

Talkoissa oli hauskaa ja hommat sujuivat. Siivosimme Minkin ja JR:n tiluksia edellisen omistajan romppeista. Olin tyytyväinen, kun ulkorakennuksen sisätilaa siivotessani todella sain nähdä työni jälkeä. Muutama lastulevyinen kaluste sai moukaria kylkeensä, hyllyjä purettiin seiniltä ja lattioita lakaistiin. Iltapäivä ei ollut vielä kovin pitkällä, kun kaikki tehtävissä oleva oli saatu valmiiksi. Siirryimme porukalla sisälle syömään keittoa. Toisenlaista keittoakin alkoi kulua kun otettiin esiin hanaviini ja runsas määrä kylmiä tölkkejä. Isäntäväki oli ihailtavan runsaskätinen ja talkoolaisia pidettiin hyvin.

Hyvän ruuan kyytipoikana oli mukava maistella viiniä ja kohta selitinkin ystävälleni, että tuli kiskaistua ruuan kanssa aika nopeasti pari lasia ja pelkään oikeasti möläyttäväni kohta jotain tosi tyhmää. Puhelias huppeli puolittain vieraassa seurassa on riskialtis tila! Tästä selvittiin joten kuten kunnialla ja siirryttiin naistenvuorolla saunaan. Olikin taivaallista päästä pesemään pölyjä kehostaan ja nauttimaan löylyistä oikein pitkän kaavan mukaan. Meillä oli jopa saunaskumppaa, kun joku keksi pullot jääkaapissa ja kilisteltiin tyttöporukassa lauteilla. Hauskaa oli ja kun vaniljaisemmat olivat poistuneet, jatkoimme saunomista päällekäin miestenvuoron kanssa. Eihän siinä mitään uutta ollut, seurueen ainoa vaniljamies vain vähän kyseli, että onkos siellä saunassa nyt sitten ihan vallan sekaporukka lauteilla.

Seura oli sen verran hilpeää, että tuli kuljettua koko ajan jokin lasi kädessä ja vaikkei mitään sen ihmeempää edes tehty, niin juttu, nauru ja musiikki viihdyttivät. Viimeisetkin vaniljaihmiset lähtivät ja siirryimme puutarhasta sisätiloihin. Osa porukasta alkoi tässä vaiheessa kaivata pientä sessiointia ja eräänlainen pehmeä jumppa-alusta koottiin palasista lattian peitoksi. Tällä alastomaksi alueeksi nimetyllä estradipaikalla saattoi sitten seurata sohvalta käsin kaikenlaista pientä toimintaa, tuttujen ihmisten kesken. En ollut itse touhutuulella, vaan pehmeä sohva ja mukava seura tuntuivat kivammalta, sekä tietty se punaviini. Jossain vaiheessa me sohvaihmiset aloimme torkkua limittäin toistemme päällä. Päässä pyöri sen verran unettavasti, ettei mikään muu kiinnostanut ja kellokin oli jo puolenyön paikkeilla.

Sitten aloin voida pahoin, yllätys. Ähkin itseni ylös ja painuin pihalle, jossa Peikko ja seuralainen istuivat keskenään raikkaassa ilmassa.
Oksentamisen jälkeen pääsin paremmin tunnelmaan mukaan, olo oli kohentunut paljon. Täytin mukiani loppuyön pelkällä vedellä ja innostuin tanssimaan parin muun kanssa, valiten aina vain hauskempia kappaleita soimaan. Viihdyin hyvin, mutta mikään sen kummallisempi piiskasessio ei minua oikein innostanut, en vain ollut sellaisessa mielentilassa. Oli todella mukava päästä kosketuksiin ja puheisiin muutaman ihmisen kanssa, vaikka myöhäisillan keskusteluntaso välillä vähän jankuttavaksi ehkä menikin. Meillä oli oikein viihtyisä hetki JR:n kanssa kun vain istuin hänen kainalossaan sohvalla ja juttelimme ihmissuhteista tai kun sain tanssia Minkin kanssa hitaita ja suudella häntä tanssilattialla.

Yllättäen ja tahtomattani päädyin sitten itsekin sessiotilanteeseen. Tarkempia yksityiskohtia selittämättä, eräs itseeni liittymätön tilanne johti lopulta siihen, että suivaantunut Minkki sanoi tulevansa itse Tetriksen kanssa (!) näyttämään, miten otetaan piiskaa nätisti. Muut paikallaolijat katsoivat hiljaa vierestä.

Oikein tunsin, miten minuun laskeutui subitunne. JR on mielestäni hyvin hommansa hoitava Master sillä päällä ollessaan, eikä todella pelleile näillä asioilla. Minua ei naurattanut yhtään kun odotin vuoroani. En ollut tätä halunnut enkä hakenut, mutta kun Minkki kerran näin esitti ja JR idean hyväksyi, saatoin vain totella ja hoitaa osani. Menin Minkin jälkeen sohvalle vatsalleni ja hänen naiselliset kätensä paljastivat takapuoleni. JR löi ja minä laskin. Viisitoista kertaa ja se siitä, sitten ylös. Kiitin häntä vilpittömästi, sillä vaikka tämä sessio oli lyhyt, se oli tullut mielestäni kaikilta osapuolilta suoraan sydämestä. Olimme tyytyväisiä. Loppuilta meni jo iloisemmissa merkeissä, tanssimme ja hulluttelimme väsymykseen asti.

Sen verran Minkin kanssa vielä jaksoimme, että oikein kalenterista aloimme katsoa aikaa meidän kolmen yhteiselle sessiolle. Kyllä minua kieltämättä hiveli tunnustus, kun molemmat huokasivat, että sinun Tetriksen kanssa sessio- ja ihmissuhdeasiat ovat helppoja, niitä ei tarvitse tehdä monimutkaisen kautta. Ja että mm. kunnioitan toisten suhdetta sopivalla tavalla. Juuri näihin asioihin olen pyrkinytkin ja se tekee omasta olostanikin helppoa, hyvää ja selkeää.

Että miten meni? Ihan kohtalaisen kivasti, jotain pikku mokia lukuunottamatta. Ehkä voisin jatkossa vähän tarkkailla, mitä lasiini kaadan, ellen halua uudelleen päätyä ainoaksi sankariksi, joka oksentaa kesken illanvieton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti