sunnuntai 6. syyskuuta 2015

BDSM lapsiperheessä

BDSM lapsiperheessä

Isäntä huomasi pyykkikorien täyttyneen liikaa. "Et saa leikkiä itseksesi ennen kuin nämä korit ovat tyhjät". Harvoin on tullut pestyä pyykkiä yhtä ahkerasti.

Lapsiperheessä BDSM ja Dom/sub -elämäntapa ei tietenkään voi olla kovin avoimesti esillä. Jos vertailukohtana on tavallinen vaniljainen seksielämä, joka on verrattain helppo pitää piilossa, on kinkyelämäntapa usein laajemmalle ulottuva. Siihen liittyy ainakin meillä monia aspekteja.

Lelut ja tarvikkeet

Meillä on lukollinen komero, jossa säilytämme kaiken BDSM-rekvisiitan: seksilelut, piiskat, kahleet, kinkyimmät asut ja eroottisen kirjallisuuden.

Joskaan ihan kaikkea ei tarvitse piilotella. Esimerkiksi minulla on työpöydälläni esillä kymmenen sentin mittainen pätkä kirkasta muoviputkea. Se ei kerro kenellekään ulkopuoliselle mitään, mutta muistuttaa minua siitä, miten minut kerran sidottiin bondageteipillä yltympäri ja jätettiin vain hengitysputki kanavaksi ulkoilmaan. Ja miten se oli minulle liikaa. Ja miten toivoisin, että pääsisin joskus uudelleen kokeilemaan tätä.
Jos lapsi joskus kysyisi putkesta, päästäisin pienen valkoisen valheen.

Vaatteet

Meille on Isännän kanssa alkanut kertyä bilevaatteita, jotka eroavat jonkun verran normaalipukeutumisestamme. Bileet ja arki ovat pikkuhiljaa vain alkaneet sekoittua, kun oman tyylin rajoja on ensin päässyt testailemaan turvallisessa ympäristössä ja nyt kun näitä hyvännäköisiä vaatteita on tullut hankittua. Osa bilevaatteista on lipunut normaalikäyttöön, mikä on mielestäni vain hyvä, sillä ne ovat oikeasti persoonallisia ja kivan näköisiä.

Lapsemme ei ole sillä tavalla kiinnostunut, että tutkisi vaatekomeroitamme. Tietyt niittimekot ja ketjusomisteiset paidat roikkuvat siellä muiden vaatteiden joukossa. On meidän vastuullamme vanhempina arvioida, missä vaiheessa ne joko piilotetaan vaivihkaa tai jätetään esiin edustamaan isin ja äitin juhlatyyliä.

Korut ja merkit

Harkinnan jälkeen olen alkanut käyttää joka päivä yksinkertaista arkipantaani, joka menee oikein hyvin tavallisesta korusta. Siihen voi jopa vaihtaa koristetta, ettei mene liian oudoksi saman korun kanniskelu. En ole valmis selittämään sen merkitystä vaniljaihmisille, se olisi liian rankkaa, edes summittaisella tasolla.
Lapsemme saattaa noteerata uudet korut, mutta ei kiinnitä huomiota siihen, että minulla on tämä sama pantakoru aina kaulassa. En ole aikeissa selittää sitä hänelle muuna kuin rakkaana koruna.

Sessioiden jäljet kehossa piilotan lasten ja vaniljaihmisten katseilta. Ainoa mikä on joskus harmittanut, on se etten ole tästä syystä jonain yksittäisenä kertana päässyt viemään lasta uimahalliin. Pienempiä näkyviä mustelmia olen joskus saattanut ohimennen selittää, että kappas joku pipi. Lapsi ei hämmästele tällaista, sillä hänellä itselläänkin on pipejä polvissa ja säärissä, kuten ikään kuuluu.

Ystävät ja menot

Tämän osion kehitys on vielä pienenä kysymysmerkkinä. Nyt jo alle kouluikäisenä lapsi pyrkii aika tarkoin kyselemään, keitä eri keskustelussa vilahtavat ihmiset ovat ja minne poissaoleva vanhempi on menossa, kenen kanssa ja kuinka pitkäksi aikaa. Kerromme hänelle sen verran kuin täytyy, jotta hänellä olisi turvallinen olo vanhemman/ -pien poissaollessa. Jos joku kinkytuttu nousee esiin puheissa tai esim. käy meillä kylässä, kulkee hän normaalilla nimellään, eikä mitään ongelmaa ole.

Tavallisia, mukavia ja tilannetajuisia ihmisiähän nämä ovat sentään. Kesälläkin kävin täysin luottavaisin mielin lapsemme kanssa Turun Baletin vuokraamalla kesämökillä perhepäivänä. Tiesin ihmisten käyttäytyvän korrektisti. Se että mukana on joku transvestiittisesti mutta asiallisesti pukeutuva on vain varhaista asennekasvatusta mielestäni.

Jossain vaiheessa, joskus, melko avoin ja aktiivinen kinkykollektiivin elämä varmasti tulee julki. Ellemme jostain syystä lakkaa kokonaan käymästä Baletin riennoissa, lapsi on taatusti löytävä jonkun lappusen, jossa lukee seuran nimi, menee googleen tai (mikä parempi) tulee kysymään asiasta. Silloin on paikallaan kertoa asioista hänen tasolleen sopivalla tavalla, jättäen riittävästi seikkoja "aikuisten asioiksi".

D/s-elämä kotona

Seksi, sessiot ja kaikki sellainen kanssakäyminen pidetään piilossa. Niitä harjoitetaan, jos ja kun on aikaa lapsen nukkuessa tai ollessa pois kotoa.
Tästä huolimatta aikuisilla on tuhat ja yksi keinoa harjoittaa huomaamatonta D/s:ää. Viestintävälineet ovat yksi tapa, tottakai. Tekstarit, meilit, Facebook. Jopa lappuset pöydällä nyt kun lukutaito ei vielä ole lisähaasteena. Jopa T-paita tietyssä kohtaa lattialla tarkoittaa: poimi tämä, pane pyykkikoriin ja huolehdi että se tulee pestyä. Tai astiat Isännän työpöydällä. Hän haluaa että minä hoidan ne, joten niiden läsnäolo on D/s-tilanne.

Kahdenkeskisiä tilanteita syntyy, vaikka olisimme perheenä paikalla. Lapsen täytyy vain käväistä toisessa huoneessa, kun Isäntä jo ehtii kuiskata jotain yksityistä. Tai ottaa tiukasti poninhännästä. Halailemme ja pussailemme lapsen nähden kuten useimmissa normaaliperheissä tehdään, välillä saatamme tehdä sitä ohimennen ihan julkisestikin, meistä julkinen pusu ei ole kauhistus vaikkapa kauppakeskuksessa vaihdettuna, mutta tässä meneekin sitten raja, kuten kuuluukin.

Meillä on nykyään haasteellista saada aikaa ja tilaa yksityisille sessioillemme. Talossamme ei ole riittävä äänieritys millekään huudatukselle ja muutakin toimintaa täytyy aina harjoittaa vähän sillai korvat herkkinä. Sessiot ovatkin jääneet aika pitkälti pois valikoimasta. Aikaisemmassa talossa oli helppo mennä yksityiseen tilaan ja antaa äänten kuulua. Toisaalta kinkyilykin oli silloin uutta ja sessioita tuli harjoitettua usein.

Se on vielä sanottava, että meillä kiinnitetään ehkä keskimääräistä enemmän huomiota kauniiseen käytökseen, ainakin osaltaan D/s:stä johtuen. Minä pyrin olemaan koskaan käskemättä Isäntää, vaan pyydän aina asioita ihan kauniisti tai ehdotan jotain. Jos Isäntä käskee minua kovemmin, hän tekee sen yksityisesti. Poislukien ne tilanteet joissa olen kiukuissani. Silloin hän saattaa sanoa ihan ääneen, että "rauhoitu". Onko se sitten väärin? Mielestäni ei, vaan antaa lapselle kenties mielikuvaa siitä, että vaikka toinen vanhempi välillä hermostuu liikaa, pitää toinen ohjat käsissä ja saa rauhan palaamaan. Ilman riehumista ja yhtymistä tappeluun.
Lapset oppivat esimerkistä ja ylpeänä voin sanoa, että meillä jälkikasvu pyytää tyylikkäästi "antaisitko" ja se tulee automaattisesti.

Mitään kovia otteita saati lyömistä lapsi ei koskaan saa nähdä, siitä pidetään huoli. Silti jo tietynlainen tyyli halata voi olla omistava, jos molemmat tietävät merkityksen.

Lapsiperheessä BDSM ja D/s ovat vaivihkaisia asioita, jotka antavat toki leimaansa koko elämälle, mutta jotka pidetään huolellisesti aikuisten alueella.

-----
Kiitokset yhteistyöstä, Kurittajatar & orja! Aiheesta lisää täällä.




2 kommenttia:

  1. Asunnon äänieristystä tai vaimennusta on varsin helppo parantaa erilaisilla akustiikka tuotteilla esimerkkinä > http://www.ecophon.com/fi/ ja osa ko tuotteista toimii paloturvallisuuden lisääjinä sen lisäksi että vaimentavat ääniä !

    T:Husse69

    VastaaPoista
  2. Meillä on kyllä niin kätevä tuo kellari! :) Sinne ei vaan voi ihan mitä tahansa asennella, koska siitä kuletaan saunaan ja suihkuun. En halua vieraille, jotka näitä käyttävät, liikaa selitettävää.
    Kyllä tämä elämäntapa vaatii vähän tasapainottelua "normaalin" elämän kanssa. :)

    VastaaPoista