lauantai 11. heinäkuuta 2015

Annanko luvan, saanko luvan?

Se tyyppi, joka aiemmin mokasi kysymällä saako päälleni roiskia - sopivan tilanteen tullen - lastit, pyysi minua kahville.
Tiedostin kirkkaasti kirjoittaneeni juuri vähän aikaa sitten, etten enää lähde mukaan mihinkään mistä tulee huonot vibat. Joo.. Niinhän se menee. Vaan kun tilanteet elää, ihmisiin tutustuu, ymmärtää syyt ja seuraukset. Varovasti jo lupailin.

En kumminkaan saanut lupaa Isännältä, joten se siitä. Oikeasti helpotus. Jos meillä on jotain saumaa ystävyyteen, ehdimme tämän henkilön kanssa tutustua kyllä myöhemminkin.

---

Herra Jack lähestyi minua yllättävällä kysymyksellä: tulisinko hänen assistentikseen pääkaupungin kinkybileiden esitykseen. Tai subikseen. Tai siis ottamaan vähän ruoskaa. Joskaan se ei olisi ihan vähän, kun Herra Jackista ja Esityksestä on kyse.
Huhhuh!

Minun oli tässä kohtaa kieltäydyttävä ihan itse, Isännältä ei tarvinnut edes kysyä. Herra Jackin kanssa esiintyminen olisi ollut hienoa, mutta käsittely joka oli luvassa.. En voisi mennä itsestäni takuuseen. Minulla on viime aikoina ollut pieniä ongelmia kipukynnyksen kanssa. Voi johtua operaatiosta joka minulle tehtiin muutama viikko sitten, ehkä parantumisprosessi vetää kivunsiedon vähiin. Jo avokämmenellä lyönti pepulle sattuu! Saati ruoskalla.. Ei pysty kykenemään, sori.

---

JR kysyi - tai ei kysynyt vaan määräsi Isännän suostumuksella - minua tulemaan hänen ja Minkin luo eräänä loppukesän päivänä tiettyyn kellonaikaan. Heitin melkein volttia innosta kun tajusin mistä on kyse. Jotain uutta ja jännää, jotain joka sopii oivallisesti fetisseihini. Tai oikeastaan tämä on kyllä rangaistus aikaisemmasta hölmöilystäni, mutta se ei nyt vaan tunnu siltä. Sori! Ja kiitos, kiitos.

Tulevaa tehtävää varten minun on tehtävä mm. vähän vaatehankintoja ja se sopii minulle oivallisesti. Ennakkovalmistelut ovat ihanan kutkuttavia jo itsessään. Toivon, että kaikki menee niin kuin on suunniteltu ja saan mahdollisuuden kirjoittaa tästä jälkikäteen tekstin tännekin.

---

Kotona minulta on kielletty asioita ja se on minusta ihanaa. Tuntuu hyvältä olla kontrollin alla siten, että ihan kaikki ei mene läpi. Sanoin tästä Isännälle aikaisemmin kun meillä oli keskusteluhetki, että minusta tuntuu välinpitämättömältä alistumishaluani kohtaan, jos minä Pikkuinen pääsen kaikesta venkoilemalla, juonimalla ja manipuloimalla läpi.

Toissapäivänä Isäntä pani minua asennossa, jossa saan yleensä helposti orgasmin, jos vain saan ujutettua käteni klitorikselle toviksi. Nyt en saanut lupaa. Kädet oli pidettävä pään sivuilla samalla, kun kiihotukseni yltyi. Tilanne kävi turhauttavaksi, sillä olisin kaivannut laukeamista, mutta tiesin takuuvarmasti että se ei tulisi. Olin niin lähellä, niin kovin lähellä, mutta ei. Kuulun siihen naisprosenttiin, joka ei koe orgasmia pelkästään penetraatiossa. Se olisi ihanaa, mutta niin ei ole.
Isäntä sai omansa ensin, vasta sitten, hänen vielä maatessa päälläni, sain hoitaa itseni kliimaksiin. Se oli juuri siihen hetkeen sopivan kontrolloivaa, nautin puutteessani kun toinen sai.

Tänään hän kielsi minulta ruokaravintolassa oluen, ottaen itse tuopin siideriä. Minä olin sitten kuski, vaikka olin ollut se joka juomaa oli ehdottanut. Hmm, sopi minulle, tilasin sitten vettä! Pieniä asioita, mutta ne ovat tärkeitä minulle.

---

Hyvä seksi pitää mielen iloisena, mutta kipu & nöyryytys -mielikuvat pyörivät silti päässä aika-ajoin. Tällä hetkellä ei vain taida olla aika millekään sen rankemmalle, kuten jo aiemmin kuvailin. En tohdi kerjätä piiskaa masokistisen trippailun vuoksi, enkä ole perseillyt käytökselläni viime aikoina kovin paljoa myöskään, joten piiska on jäänyt hyllylle.

Tähän liittyen kerron, miten tänään siinä samaisessa ravintolassa tilasimme tuliset, habanerolla maustetut hampurilaiset. Annosten päälle oli vieläpä tikulla kiinnitetty kunnollisen kokoinen punainen chilipaprika. Meillä oli hauskaa, kun haukkailimme chilejämme vuorotellen, pyyhkimme hikeä ja otimme juomaa päälle.
En ottanut aihetta siinä puheeksi, mutta olen miettinyt, että suoraan kipuhermostoon potkaiseva tulinen ruoka saattaa olla minulle eräänlaista turvallista korviketta ulkoiselle kivulle. Ehkei edes korviketta, vaan kiputrippailua itseään. Joka tapauksessa, löydettyäni chilin, en ole jättänyt sitä sivuun, vaan aika ajoin oikein kaipaan takaisin poltteeseen.

---


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti