torstai 25. kesäkuuta 2015

Meille kuuluu jo parempaa.

Istun silmät sidottuina ja alastomana suihkuhuoneen penkillä. Saan kurkkuuni Isännän jäykkää kalua. Nenäni valuu, silmäni vuotavat, kurkussani karvastelee. Yökkään. Yritän tosissani ottaa syvemmälle.
"Sun on pystyttävä parempaan, tai sä saat tämän pillun sijasta perseeseen".

Kuola valuu suupielistäni rinnuksille ja siitä kaakeleille. Yritän uudelleen. Ja uudelleen. Välillä yökkään ja nieleskelen päälle kovin. Jalkovälissäni kihelmöi kiihotus, kun kova kalu liukuu naiden huulieni välissä. Todella haluan tuntea saman vielä pillussanikin, mutta en pepussa; sitä pelkään.

Tauko, huohotan. Isäntä on hiljaa ja pelkään, ettei tämä suoritus kelpaakaan.
"Saanko yrittää vielä kerran?"
Nyt sen on mentävä! Rentoutan nieluani niin paljon kuin pystyn, korjaan asentoani ja hiljalleen kalu liukuu jonnekin kurkkuni uumeniin. Koitan ajatella vain tunnetta, enkä päästää oksennusrefleksin muistoa päällimmäiseksi. Se on siellä, se on syvemmällä kuin koskaan ennen!
Pitkän aikaa en tähän pysty, on pakko peruuttaa pois ja nieleskellä taas vähän lisää. En näe Isännän ilmettä, joten kysyn, onnistuinko.

"Kyllä sä onnistuit", hän vastaa hymyä äänessään.
Olen onnellinen.

----

Olemme tehneet muutakin kuin sessioineet: olemme puhuneet. Todenneet yhteisesti, että kaipaamme ennen kaikkea lisää puhetta, kommunikaatiota. Se on selvä, että olosuhteet säännöllisille kunnon sessioille ovat tässä talossa epäotolliset, mutta meidän on päästävä siitä yli. On nähtävä vaivaa ja otettava tilaisuuksista vaari. Kuten tänään, kun talo oli tyhjä ja floggerin läimäykset ja huudot saivat kaikua saunatiloissa estoitta.

Olemme jälleen kerran kerranneet toisillemme, mitä D/s meille antaa. Minulle se tietysti antaa fetissieni täyttymystä; mahdollisuuden elää kontrollin alla ja sen tiedon, että voin luovuttaa päätösvallan monissa asioissa Isännälle, tarvitsematta tuntea itseäni naisena alas painetuksi (subin sukupuolella ei ole tietenkään merkitystä) tai tarvitsematta nousta häntä vastaan joka pikku asiassa vain vahtiakseni tasa-arvon täyttä toteutumista. Myös kun valta seksin harjoittamisen ajankohdasta on pois harteiltani, en tunne enää syyllisyyttä siitä, että taaskaan ei huvittanut. Sillä ei ole väliä, huvittaako! Seksiä voi olla silti ja se on usein hyvää. Näiden seikkojen lisäksi D/s mahdollistaa piiskan saamisen, mikä on minulle hyvin tärkeää.

Isäntä kertoi, että Masterina oleminen antaa hänelle ennen kaikkea miellyttävämmän parisuhteen ja arkielämän. Johtuu arvatenkin siitä, että olen tossun alla pidettynä huomattavasti sopuisampi ja kivampi puoliso! Nautin parisuhteesta ihan eri tasolla, enkä riitele. Kysyn Isännän mielipidettä ja välillä myös lupaa asioihin. Niin ja tietty annan ilman soidinmenoja ja/tai naisellisia valtapelejä, varmasti hän miehenä sitäkin arvostaa.

D/s-suhde ei pysy ylhäällä hoitamatta, vaan valuu takaisin normiparisuhteeksi tai välimuodoksi, jossa epätietoinen Isäntä koittaa hallita vikuroivaa subia. Onkohan kaikilla näin? Vai ovatko jotkut niin luotaisesti istuneet uusiin rooleihinsa, että kaikki sujuu autopilotilla? Ja jos näin on, niin onko silloin kyse D/s:stä vai pelkästään hallitsevan ja alistuvan luonteen liitosta, joka voi olla negatiivistakin vallankäyttöä, ilman pohjalla häälyvää tasa-arvoa ja turvasanoja?

----

Joka tapauksessa, tämän tervetulleen session päätteeksi sain pyytää arkipantaani takaisin ja Isäntä laittoi sen minulle. Olen siitä tyytyväinen, jakso ilman pantaa tuntui oudolta, kuin koeajalta. Panta on minulle sitä jatkuvasti käyttävänä tärkeämpi asia kuin Isännälle, mutta hän ymmärtää nyt viimeistään, mikä arvo sillä minulle on. Se on symboli sille, että Isännällä on valta minuun. Minulle alistuvana ulkoinen merkki on tärkeä ja nyt saan sitä taas kantaa.

Stanssattuna Isännän tunnus HRH.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti