maanantai 4. toukokuuta 2015

Kinkyä vaniljaa

Tämä kevät on yllättänyt minut muutamilla vaniljakokemuksilla. Vaniljalla tässä tarkoitan eroottisia tai helliä tilanteita, joissa ei ole mukana mitään tai juuri mitään BDSM-elementtejä.

Istumme kinkybileissä vierekkäin ja katselemme joidenkin ihmisten sessiota, minä ja "kesäkolli", jonka olen tavannut ensi kerran livenä hetki sitten. Pidän hänestä ja hänen olemuksestaan. Hän on ison ja vahvan oloinen, miellyttävästi pukeutunut ja hänellä on komean paksu harmaa poninhäntä. Tämä Kollikissa on niitä ihmisiä, joista minulle tulee heti ennaltatuntemisen olo. Kuin jatkaisimme jotain vanhaa ystävyyttä vuosien takaa. Se on varmasti vain harha ja on meillä jo kolissutkin, mutta yhtä kaikki tunne hänen vierellään on mukava ja luonteva.
Minua ei epäilytä yhtään kietoa vähän kättä hänen ympärilleen ja rapsutella pikkuisen niskasta, ehkä tukistaakin, huumorimielellä, kokeilevasti. Juttelemme, naureskelemme, nyhjäämme yhdessä. Puhumme siitä, miten ihanaa on kun saa koskettaa toista ihmistä. Yleensä kielletty asia, mutta täällä mahdollista, pervobileissä.

Minulle on tullut toinenkin tuttu jota saa koskea, mies tämäkin. Ihan noin sattumalta. En ole haeskellut miesseuraa, melkeinpä päin vastoin, ja meillä on rajat olemassa Isännän kanssa siitä, mitä ihmisten kanssa sopii tehdä. Olen pysynyt rajoissa, kyllä, samoin vastapuoli omissaan. Hänkin on olemukseltaan miellyttävä, turvallinen, kuten hän itse luonnehti, mutta muutakin. En viihtyisi hänen kainalossaan, ellei tilanteessa olisi, paitsi oikein kotoisa, myös eroottinen vire.

Olen kaiken tämän hellän huomion jälkeen niin hemmoteltu, että ajatus kinkyjen illanvietoista ilman koskettelua, suutelua ja sen sellaista, tuntuu yksinkertaisesti ikävältä, ajanhukalta. Mikä ei tietenkään tarkoita, että mitä vain kenen kanssa vain! Mutta oikealla asenteella minua kyllä uskaltaa lähestyä, kohteliaasti ja kysellen. Tai jos paremmin tunnetaan, niin tapoja voi olla muitakin, suorasukaisempia. Sitä minun ei toisaalta tässä tarvitse selittää, sillä asianomaiset kyllä tietävät mistä puhun.

Näissä tunnelmissa vein vaniljaa vähän kotiinkin, parisängyn lakanoiden väliin. Eräänä iltana tekstasin vuoteesta Isännälle alakertaan: Panemaan? Olin hyvissä tunnelmissa, muistellen kieltämättä vähän tiettyjä kosketuksia ja suudelmia, joita oli tullut vaihdettua toisten kanssa ilman mitään toivoa pidemmälle menemisestä. Odottelin tovin ja kuulin äänistä, että Isäntää ei enempää tarvitsisi suostutella. Pian hän olikin ovella, riisui housujaan ja kyseli mitä mielessä.
Selvitin mieltäni muutamin lausein, totesin että olisi välillä oikein kiva pussailla ja halailla omaakin miestä. Noin niinkuin vaihtelun vuoksi ja siksi, että hellät hetket jäävät arkipäivässä kumminkin aika vähiin. Jonkunlainen tarve jää kytemään, että saisi jakamatonta huomiota vähän sitä varsinaista yhdyntää pidemmänkin ajan.

Siispä suutelimme ja hyväilimme toisiamme, rakastelimme. Lopulta naimme toisemme orgasmiin, ihan sievällä yhteispelillä. Ensin sain minä, sitten hän.
Ei mitään kinkyä, paitsi parin vieraan miehen haamut, jotka olivat herättäneet minussa halun hellyyteen.

Ettei mene liian pehmoiseksi, voimme siirtää katseen vasempaan rintaani, jossa vieläkin haalenee pari viikkoa sitten Rouvalta saamani fritsu. Kollikissan puremat ovat niskassani jo lakanneet sattumasta. Pakarassani taas taitaa vieläkin olla pari viirua Isännän merkkejä.
Kiitokset teille rakkaat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti