sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Eikä siitä sitten kirjoiteta

En saa kirjoittaa ja olen lievästi ahdistunut siitä.

Tämä ei nyt ole mikään tottelevaisuusjuttu, vaan ihan muu asia. En saa kirjoittaa ajatuksiani, koska toiset osapuolet eivät tahdo julkaista yhteisiä kokemuksiamme. Mieleni ruuvi kiristyy, kun en saa purkaa juttuja ihanana ryöppynä valkealle bloggausalustalle kuten olen tottunut. Minulta on viety oman pään puhdistusrituaalini.

Vasta nyt oikein ymmärrän, miten tärkeää pervotapahtumiin palaaminen tekstimuodossa minulle on. Se on paitsi nautinto, myös rauhoittava rituaali. Kun en saa kirjoittaa asioita ulos, ne häilyvät päässäni odottamassa vuoroaan, muuttuen päivä päivältä kuin epätodelliseksi uneksi, jota en saanut talteen.

Kirjoitan nyt siitä, etten voi kirjoittaa, haha!

----

Eräänä iltana Isäntä lähti yksin kinkytapaamiseen. En olisi itse jaksanutkaan, sillä työasiat olivat vaatineet voimiani, puhumattakaan edellisestä viikonlopusta pervoseurassa. Oikein terveellistä olla välillä se joka jää kotiin, jopa kaivattua. On alkanut häiritä epäsuhta, jossa minä olisin aina menossa, Isännän jäädessä passiivisena pois kuvioista.

Oikein hyvä, että asetelma oli nyt näin, ja Isäntä mielestäni tosi hyvän näköinen poninhäntä ja parta suittuna, uusimmissa bilevaatteissaan. Musta goottityylinen liivi ja D-lenkein somistetut reisitaskuhousut, harmahtava kauluspaita ja kiiltelevä kaulakoru. Wau!

Nukuin vähän levottomasti, kun "lauma" ei ollut koossa. Katsoin kelloa joskus puoli neljältä yöllä, olin edelleen yksin sängyssämme. Jatkot, päättelin. Nukahdin uudelleen.
Aamulla lapsen herätellessä huomasin saaneeni sittenkin uniseuraa. Olin tyytyväinen ja heräsin hyvillä mielin hoitamaan arkisia puuhiani, annoin toisen nukkua.

Vasta jonkun verran myöhemmin sain uteliaisuuteni tyydytettyä. Oli ollut kinkytapaaminen, mutta myös aamuun venyneet jatkot. Jatkoilla pientä keskinäistä sessiota ja muuta. Ja nyt iso rasti seinään: Isäntä oli osallistunut toimintaan. Ohops, wohou, olin otettu ja merkillisellä tavalla iloissani ja ylpeä.

Tunteet olivat spontaaneja ja vasta jälkeenpäin heräsi vähän ajatusta siitä, että saakos tällaisesta nyt iloita, että puoliso... Mutta kun sen kuuleminen vain tuntui niin kivalta. Olen ollut itse siellä, monesti, ilman Isäntää, ja tiedän miten hyvältä ne jutut tuntuvat kun ne on toteutettu fiksusti ja kaikkia kuunnellen. Olen jo pitkään toivonut, että toinenkin kokeilisi edes pikkuisen, saisi sitä mitä itse olen vastaanottanut isolla kauhalla. Nauttisi ehkä siitä ja palaisi kokemuksia rikkaampana kotiin.

----

Näihin kuviin ja tunnelmiin nyt lopetan.
Se mistä ei saa kirjoittaa polttelee mieltäni, mutta itseni tuntien jatkan ihan niin kauan kuin kaikilla on hauskaa.

5 kommenttia:

  1. Voi kääk. Kirjoittamisen tarve on tuttua. Miten asian nyt käsittelet, kun et saa kirjoittaa? Uteliaisuus heräsi, tietenkin. :D kirjoita salaa minulla. Ei kukaan saa tietää.

    Isännän puolesta olen iloinen. Tai varmaan enemmän sinun puolestasi, että sinä olet iloinen. Luin blogisi melkein läpi aiemmin ja isännästä jäi viimoisten hänen kirjoittamien ajatustensa jälkeen, että jotain rakentuu. Ehkä.
    -Maaria

    VastaaPoista
  2. Minulla on ihan sama tilanne! Seksuaalisesti hirmuisen mielenkiintoisia asioita mielen päällä, mutta toisen osapuolen toiveesta en voi niistä kirjoittaa. Kun asiasta keskusteltiin, minä vain nauroin että ei tietenkään mulla ole mikään pakko näitä julkisesti ruotia. Mutta kun nyt. Jotenkaan ei vain tunnu yhtään samalta kirjoittaa vain itselleen tai hänelle, blogissa julkaisemisessa on sitten kuitenkin jotain erityisellä tavalla terapeuttista. Hmph.

    https://puremua.wordpress.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista, että muillakin voi tulla näitä tilanteita ja että ne tuntuvat epämääräisellä tavalla kurjilta.

      Eipä silti, eteenpäin mennään. :) Kaikkea tapahtuu vaikkei kaikkea voikaan nettiin vuodattaa.

      Poista
  3. Eikös voisi kirjoittaa mainitsematta osapuolien nimiä? Sanavapaus kai kuitenkin yksilöllä on subeudesta tms huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, enemmänkin kyse on siitä, että piirit on niin pienet, että tyypit tunnetaan vaikka käyttäisi mitä nimitystä. Kaikki kuitenkin arvaa, kenestä puhutaan.
      Lain edessä kai saisinkin kirjoittaa mitä tahdon, kunhan en esim. loukkaa kenenkään kunniaa, mutta siviilipuolella se tietäisi välirikkoa, sillä on sovittu ettei tekstiä tule julki.

      Poista