sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Eikä siitä sitten kirjoiteta

En saa kirjoittaa ja olen lievästi ahdistunut siitä.

Tämä ei nyt ole mikään tottelevaisuusjuttu, vaan ihan muu asia. En saa kirjoittaa ajatuksiani, koska toiset osapuolet eivät tahdo julkaista yhteisiä kokemuksiamme. Mieleni ruuvi kiristyy, kun en saa purkaa juttuja ihanana ryöppynä valkealle bloggausalustalle kuten olen tottunut. Minulta on viety oman pään puhdistusrituaalini.

Vasta nyt oikein ymmärrän, miten tärkeää pervotapahtumiin palaaminen tekstimuodossa minulle on. Se on paitsi nautinto, myös rauhoittava rituaali. Kun en saa kirjoittaa asioita ulos, ne häilyvät päässäni odottamassa vuoroaan, muuttuen päivä päivältä kuin epätodelliseksi uneksi, jota en saanut talteen.

Kirjoitan nyt siitä, etten voi kirjoittaa, haha!

----

Eräänä iltana Isäntä lähti yksin kinkytapaamiseen. En olisi itse jaksanutkaan, sillä työasiat olivat vaatineet voimiani, puhumattakaan edellisestä viikonlopusta pervoseurassa. Oikein terveellistä olla välillä se joka jää kotiin, jopa kaivattua. On alkanut häiritä epäsuhta, jossa minä olisin aina menossa, Isännän jäädessä passiivisena pois kuvioista.

Oikein hyvä, että asetelma oli nyt näin, ja Isäntä mielestäni tosi hyvän näköinen poninhäntä ja parta suittuna, uusimmissa bilevaatteissaan. Musta goottityylinen liivi ja D-lenkein somistetut reisitaskuhousut, harmahtava kauluspaita ja kiiltelevä kaulakoru. Wau!

Nukuin vähän levottomasti, kun "lauma" ei ollut koossa. Katsoin kelloa joskus puoli neljältä yöllä, olin edelleen yksin sängyssämme. Jatkot, päättelin. Nukahdin uudelleen.
Aamulla lapsen herätellessä huomasin saaneeni sittenkin uniseuraa. Olin tyytyväinen ja heräsin hyvillä mielin hoitamaan arkisia puuhiani, annoin toisen nukkua.

Vasta jonkun verran myöhemmin sain uteliaisuuteni tyydytettyä. Oli ollut kinkytapaaminen, mutta myös aamuun venyneet jatkot. Jatkoilla pientä keskinäistä sessiota ja muuta. Ja nyt iso rasti seinään: Isäntä oli osallistunut toimintaan. Ohops, wohou, olin otettu ja merkillisellä tavalla iloissani ja ylpeä.

Tunteet olivat spontaaneja ja vasta jälkeenpäin heräsi vähän ajatusta siitä, että saakos tällaisesta nyt iloita, että puoliso... Mutta kun sen kuuleminen vain tuntui niin kivalta. Olen ollut itse siellä, monesti, ilman Isäntää, ja tiedän miten hyvältä ne jutut tuntuvat kun ne on toteutettu fiksusti ja kaikkia kuunnellen. Olen jo pitkään toivonut, että toinenkin kokeilisi edes pikkuisen, saisi sitä mitä itse olen vastaanottanut isolla kauhalla. Nauttisi ehkä siitä ja palaisi kokemuksia rikkaampana kotiin.

----

Näihin kuviin ja tunnelmiin nyt lopetan.
Se mistä ei saa kirjoittaa polttelee mieltäni, mutta itseni tuntien jatkan ihan niin kauan kuin kaikilla on hauskaa.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Kinkyä vaniljaa

Tämä kevät on yllättänyt minut muutamilla vaniljakokemuksilla. Vaniljalla tässä tarkoitan eroottisia tai helliä tilanteita, joissa ei ole mukana mitään tai juuri mitään BDSM-elementtejä.

Istumme kinkybileissä vierekkäin ja katselemme joidenkin ihmisten sessiota, minä ja "kesäkolli", jonka olen tavannut ensi kerran livenä hetki sitten. Pidän hänestä ja hänen olemuksestaan. Hän on ison ja vahvan oloinen, miellyttävästi pukeutunut ja hänellä on komean paksu harmaa poninhäntä. Tämä Kollikissa on niitä ihmisiä, joista minulle tulee heti ennaltatuntemisen olo. Kuin jatkaisimme jotain vanhaa ystävyyttä vuosien takaa. Se on varmasti vain harha ja on meillä jo kolissutkin, mutta yhtä kaikki tunne hänen vierellään on mukava ja luonteva.
Minua ei epäilytä yhtään kietoa vähän kättä hänen ympärilleen ja rapsutella pikkuisen niskasta, ehkä tukistaakin, huumorimielellä, kokeilevasti. Juttelemme, naureskelemme, nyhjäämme yhdessä. Puhumme siitä, miten ihanaa on kun saa koskettaa toista ihmistä. Yleensä kielletty asia, mutta täällä mahdollista, pervobileissä.

Minulle on tullut toinenkin tuttu jota saa koskea, mies tämäkin. Ihan noin sattumalta. En ole haeskellut miesseuraa, melkeinpä päin vastoin, ja meillä on rajat olemassa Isännän kanssa siitä, mitä ihmisten kanssa sopii tehdä. Olen pysynyt rajoissa, kyllä, samoin vastapuoli omissaan. Hänkin on olemukseltaan miellyttävä, turvallinen, kuten hän itse luonnehti, mutta muutakin. En viihtyisi hänen kainalossaan, ellei tilanteessa olisi, paitsi oikein kotoisa, myös eroottinen vire.

Olen kaiken tämän hellän huomion jälkeen niin hemmoteltu, että ajatus kinkyjen illanvietoista ilman koskettelua, suutelua ja sen sellaista, tuntuu yksinkertaisesti ikävältä, ajanhukalta. Mikä ei tietenkään tarkoita, että mitä vain kenen kanssa vain! Mutta oikealla asenteella minua kyllä uskaltaa lähestyä, kohteliaasti ja kysellen. Tai jos paremmin tunnetaan, niin tapoja voi olla muitakin, suorasukaisempia. Sitä minun ei toisaalta tässä tarvitse selittää, sillä asianomaiset kyllä tietävät mistä puhun.

Näissä tunnelmissa vein vaniljaa vähän kotiinkin, parisängyn lakanoiden väliin. Eräänä iltana tekstasin vuoteesta Isännälle alakertaan: Panemaan? Olin hyvissä tunnelmissa, muistellen kieltämättä vähän tiettyjä kosketuksia ja suudelmia, joita oli tullut vaihdettua toisten kanssa ilman mitään toivoa pidemmälle menemisestä. Odottelin tovin ja kuulin äänistä, että Isäntää ei enempää tarvitsisi suostutella. Pian hän olikin ovella, riisui housujaan ja kyseli mitä mielessä.
Selvitin mieltäni muutamin lausein, totesin että olisi välillä oikein kiva pussailla ja halailla omaakin miestä. Noin niinkuin vaihtelun vuoksi ja siksi, että hellät hetket jäävät arkipäivässä kumminkin aika vähiin. Jonkunlainen tarve jää kytemään, että saisi jakamatonta huomiota vähän sitä varsinaista yhdyntää pidemmänkin ajan.

Siispä suutelimme ja hyväilimme toisiamme, rakastelimme. Lopulta naimme toisemme orgasmiin, ihan sievällä yhteispelillä. Ensin sain minä, sitten hän.
Ei mitään kinkyä, paitsi parin vieraan miehen haamut, jotka olivat herättäneet minussa halun hellyyteen.

Ettei mene liian pehmoiseksi, voimme siirtää katseen vasempaan rintaani, jossa vieläkin haalenee pari viikkoa sitten Rouvalta saamani fritsu. Kollikissan puremat ovat niskassani jo lakanneet sattumasta. Pakarassani taas taitaa vieläkin olla pari viirua Isännän merkkejä.
Kiitokset teille rakkaat!