torstai 16. huhtikuuta 2015

Juoksulenkillä käskystä

Viimeiset pari päivää olen ollut todella huonotuulinen. Muutama hermoja koetteleva asia oli kasautunut ja suistanut minut pois balanssista.
Viikonlopun vain jäsenille -kinkybileet olivat hyvin toimintapainotteiset ja putoaminen siitä arkeen ei sujunut tällä kertaa ihan tyylikkäästi. Matalat hormonit vielä ryydittivät huonoa fiilistä.

Samaan hässäkkään tuli pitkään hermoilemani syntymäpäivä. En tahtonut järjestää mitään normaalista poikkeavaa sille päivälle, mutta tasavuosien täyttäminen kalvoi minua ehkä enemmän kuin halusin myöntääkään. Kun sitten vielä sain lahjaksi pari hemmottelulahjakorttia, oli itkukriisi valmis. Miten edes Isäntä ei tajua, etten halaja toisten ihmisten passattavaksi, makoilemaan jonnekin hoitopöydälle huovan alle!?

Lisätään tähän vielä pari suorasukaista torjuntaa Isännän lähestymisyrityksiin, niin sain aamun tultua tekstailla katuvaisena hänelle töihin jonkunlaista anteeksipyyntöä. En voinut mielialoilleni sillä hetkellä mitään, mutta käytökseni harmitti silti.

Isäntä soitti samantien takaisin: Hyvä on. Käyt tänään juoksemassa kentän viisi kertaa ympäri, se purkaa tota riehumista sopivasti.

Siitä puhelusta lähtien päiväni sujui tyynissä merkeissä. Unohdin ahdistukseni ja keskityin illalla koittavaan urheilukoitokseen. Kenttä ei ole valtavan suuri, mutta olen juossut sen aiemmin vain kahdesti peräkkäin ympäri. En tiennyt, miten selviäisin haasteesta. Tiesin, että tekisin juoksu-urakan, tavalla tai toisella. Minulla oli päämäärä sille päivälle, elämä oli heti helpompaa.

Myöhään illalla varustauduin urheiluvaatteilla ja juoksulenkkareilla ja lähdin kenttää kohti. Oli jo pimeää, yllä tähtitaivas, eikä näkynyt muita kuin jokunen koirantaluttaja. Meren suunnassa huutelivat lokit toisilleen tyynen veden yllä. Askel lähti kevyesti käyntiin soralla.

Viiden kierroksen jälkeen puuskutin jonkin verran ja askel nousi kankeammin. Mieli oli suorituksesta iloisen kevyt ja nautin endorfiinien kihinästä. Teinpäs sen! Edes jotain sain tehtyä pilkulleen niin kuin käskettiin. Tästä on parempi jo jatkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti