torstai 19. maaliskuuta 2015

Sessioita uudessa seurassa, ajatuksia

Edelliseen tekstiin liittyen, tässä linkki Minkin versioon.

Minkin tekstissä tuli esiin asioita, joita en itse ollut edes havainnut, vaikka paikalla olinkin. Tästä syystä on hienoa saada lukea toista näkökulmaa tapahtumiin.

---

Olen edelleen sitä mieltä, että tyydyttävä sessio ei vaadi toisen tai toisten osapuolten läpikotaista tuntemusta. Tilanteet kuljettavat ja kumppanin normaali havainnointi riittää. Minun lähtökohtani leikkeihin on suunnilleen sellainen, että sessio ei voi koskaan epäonnistua. En mieti mahdollisia ongelmia etukäteen, vaikka tiedän joidenkin myös niin tekevän. Jos molemmilla tai kaikilla on summittainen päämäärä tiedossa (esim. "minä johdan tilannetta, dominoin"), kaikki eteentulevat tilanteet voidaan selvittää.

Sessio on aina haaste, se on aina seikkailu ja irtautuminen normaalielämästä. Siihen kuuluu rosoisuus ja molemminpuolinen mukautuminen. Eniten sen sujuminen on kiinni omasta mielentilasta. Olen kokemuksen kautta huomannut, että oman sisäisen sessionsa voi todella pilata, jos lähtee vaikkapa kyseenalaistamaan dominoivan työskentelyä heti kärkeen. Se on ehkä huonointa, mitä minunkaltaiseni subi voi tehdä. Kaikki muu on hoidettavissa session sisällä. Itku, nauru, ahdistus, euforia.. puutuminen, pissahätä, liikaherkkyys, jano.. Minkään tähden ei voimatasapainon tarvitse kadota tai se on mahdollista löytää nopeasti takaisin. Kunhan mieliala pysyy suotuisana.

Tahdon pitää asiat helppoina. Eräs tuttuni voivottelee, miten kolmen ihmisen dynamiikka samassa sessiossa voisi ikinä toimia kitkatta, jo ennen kuin edes kokeilee. Minun linjani on ennemminkin mennä soitellen sotaan: sen näkee sitten. Yleensä aina asiat lutviutuvat. Kun on saanut toisesta ihmisestä käsityksen, että suunnilleen samaa tahdotaan ja että toisella ei ole epämääräisiä ketunhäntiä kainalossa, sujuu loppu omalla painollaan. Sessiointi ei ole monimutkaista toimintaa, vaan samanmielisten leikkiä. Kynnyksen pitää olla matala, muuten ei ikinä päästä puheita pidemmälle.

---

Minusta tuntuu, että on tosi paljon helpompaa mennä kolmanneksi mukaan sessioon kuin että olisi itse osa sitä pariskuntaa. Siitä huolimatta, että tällaista haluavia naisia sanotaan yksisarvisiksi harvinaisuutensa tähden (!). Ulkopuolinen subi tulee ikäänkuin katettuun pöytään ja kun kaikki on ohi, kiittää ja poistuu. Jää pariskunnan keskinäiseksi asiaksi katsoa, että heidän välinsä ovat hyvät vielä kaiken jälkeen. Se on huomattavasti työläämpää kuin pelkkä paikalla pistäytyminen. Näin minä sen koen olevan. Tästäkin syystä olen ihastuksissani ja kiitollinen, että ovet joskus aukeavat.

Voisiko meillä, minulla ja Isännällä, olla joskus joku kolmas?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti