sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Yllättävän aktiivinen

Aktiivisuus, seksuaalinen aktiivisuus, kinky-aktiivisuus..

Aloin tehdä varsin älytöntä listaa, mielijohteesta. Niiden nimimerkkejä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä jotenkin ns. epänormaalilla tavalla, kinkyllä tavalla. On se sitten ollut piiskan antamista tai saamista, rintojen rääkkäystä, pusu huulille, tukistus hiuksista, sitomista, kahlintaa; sormet pöksyissä, hampaat kaulalla, kieli kurkussa.. Kaikkea, mitä ei tavallisissa ihmissuhteissa tulisi tehtyä, edes harkittua. Paitsi oman kumppanin kanssa, ja hänet jätinkin ulos listaltani. Listalta jäivät pois myös kaikki tämmöiset satunnaiset messupiiskatut ja ne, joita en jostain syystä saanut päähäni.

 Minulla on ollut tässä yli kolme vuotta aikaa kartuttaa nimilistaa. Jos ei nyt tarkkoja lukuja laiteta, niin minulla on vissiin ollut keskimäärin yksi uusi lähituttu kuussa. Eihän se tietenkään käytännössä näin mene, mutta tilastollisesti. Erityisesti pariskuntien määrä yllätti minut, aika moneen vakisuhteeseen olen ehtinyt sekaan säätämään. Huh... En ole koskaan ennen tehnyt tällaista väenlaskentaa ja nyt kun sen tein, sain kieltämättä kaikenlaista ajateltavaa.

Ennen kaikkea, jokainen nimimerkki listalla edustaa mielenkiintoista, avointa, jännittävää persoonaa, joka on jostain syystä kokenut minut mielekkääksi kumppaniksi, kinkymielessä. Olen ihan hämilläni, että olenkin päässyt niin monen seulan läpi, lähelle. Puistattaa... Toivon kovin, että olen pystynyt antamaan myös takaisin kaikkea kivaa!

Tietenkin tällaisen tunnollisen ihmisen mieleen tulee arvella, että missä mahtaa mennä normaalin raja. Kuinka aktiivista kinkyväki on noin keskimäärin? Ei minulla ole mitään käsitystä, miten voisikaan. Ei tällaisista kauheasti puhuta, tai korkeintaan hyvin ympäripyöreästi. Tiedän ihmisiä, joiden perässä ei tahdo pysyä, ja toisaalta niitä, jotka vetäytyvät tarkkailuasemiin, laittamatta itseään sekaan sen kummemmin. Molemmat ääripäät viihtyvät kinkyriennoissa, omalla tavallaan. Onnellisinta kai olisi, ettei kumpiakaan arvotettaisi toistaan paremmaksi ja että molemmille olisi tilaa. Niin kuin nähtävästi onkin.

Tällä hetkellä minulla on ympärilläni muutamia niin loistoyksilöitä, ettei ole mikään kiire päästä kirjaamaan uusia nikkejä ja järjestysnumeroita. Paremminkin, tahdon meille vielä paljon kiinnostavia alaotsikoita.

---

Palatakseni aktiivisuuteen, havaitsen että se on hankala asia käsitellä. Voinko tässä yhteydessä ylipäätään puhua seksuaalisesta aktiivisuudesta, kun yksikään näistä touhuistani ei ole päätynyt heteroyhdyntään (sillä se on kova rajoitus, kuuluu meillä vain Isännälle)? Olisikohan kinkyaktiivisuus parempi termi, sillä käsitän tällä kaikenlaisen toiminnan, joka on normaalien rajojen ulkopuolella.

Ylipäätään, aktiivisuus kiehtoo minua. Kun huomaan näissä piireissä, että joku ihminen on menevä, tekevä ja innokas, huomioni kiinnittyy häneen. Ja, sanottakoon se nyt jälleen ääneen, alan kelailla, voisiko meillä olla joskus jotain pientä sessiontapaista. Se tulee ihan luonnostaan jo.
Willing and able.. hyvä sanapari. Joillain henkilöillä on selvästi tällainen aura tai ilmapiiri ympärillään ja siihen on helppo tarttua.

Aktiivisuus ei ole yhtä kuin törkeys! Törkyä antavat saavat törkyä takaisin. Sentään äärimmäisen harvoin tulee näitä tapauksia vastaan, jolloin mieluummin itse perääntyy.

Hauska pieni kinkyflirtti välttämättä aina johda yhtään mihinkään, mutta se on itsessään jo viihdyttävää.

---

<3

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Nussittu olo, sessiokuvaus

Isäntä soitti kesken työpäivän.
"Miten menee? Oletko ollut töissä vai vielä flunssassa? Eli ei enää kipeänä? --- Laita ne samat vaatteet kuin laivareissulla ja odota mua valmiina".
"(Ups!) Okei.."

Oikean hetken tultua riisuin nuhjuiset työvaatteeni kasaan ja avasin salaisen (pervo)kaappimme oven avaimella. Tiesin olleeni aika tylsä partneri viimeiset pari viikkoa, pitänyt tahtomattanikin Isäntää puutteessa. Nyt tiesin varmuudella saavani kohta ja kunnolla. Otin kaapista esiin vaateparren, josta Isäntä pitää: kaunis olkaimeton toppi, polvipituinen hame ja stay-up sukat, kaikki mustia. Harjasin hiukseni auki ja laitoin vähän meikkiä. Alushousut jätin pois. Aivan kuten ruotsinlaivalla!

Pian Isäntä tulikin kotiin, olimme kaksin koko talossa. Menin häntä eteiseen vastaan, kun hän saapui oma työasunsa päällään: käytössä vähän likaantunut huomiovaatetus. Ripustin hänen takkinsa ja polvistuin eteisen matolle avaamaan turvakenkien nauhoja. Minulla oli leidimäinen olo asuni tähden ja tämä tuntui epäsopivalta asetelmalta. Ehkä juuri siksi kinkyltä. Vieläpä sain odotella hiekkaisella matolla polvillani, kun Isäntä kävi heittämässä vähän vettä.

Siirryimme yläkertaan. Isäntä haki raippansa ja käski minun laittaa käteni pöydälle. Hän kiskaisi hameeni ylös, paljastaen paljaan takamukseni. Hän toruskeli minua jostain viime päivien huolimattomuuksista ja löi muutamia kertoja raipalla. Peppuni ei kestänyt mitään! Siis kerta kaikkiaan tuntoni oli äärimmäisen herkillä, piiska ei tuntunut ainakaan hyvältä ja Isäntäkin huomasi sen. "Sulla on kipukynnys aika alhaalla". Hän antoi periksi ja löi pari kertaa pelkällä avokämmenellä, joka sekin sattui. Kun piiskaus meni tällä tavalla puihin, livahti hänen kätensä seuraavaksi takaa hyväilemään jalkoväliäni. Se teki enemmän hyvää tällä kertaa.

Isännällä oli päällään pelkkä musta poolopaitansa, kun hän kutsui minut sängylle ratsastamaan päälleen. Tulin, ja levitin hameeni lanteittemme ylle. Esileikki oli ollut minun kannaltani lyhyt ja jäykkä kalu tunkeutui miellyttävän hankauksen kera sisään. Vasta useamman työnnön jälkeen alkoi tuntua luistoa.
Yleensä en erityisemmin pidä ratsastusasennosta, en ainakaan kylmiltään. Siinä en voi olla passiivinen ja nauttia miehisen vartalon otteista. Minun pitää liikkua itse ... ääh. Vasta kunnolla kiihottuneena saatan oikeasti nauttia tästä mahdollisuudesta.  Siksi olin todella tyytyväinen, kun Isäntä hetken perästä päätti nostaa hameenhelmaani takaa ja ottaa omansa kunnon doggy-tyyliin.

"Pikkuinen on Isännän panopuu, jonka Isäntä pukee miten tahtoo ja ottaa milloin tahtoo."
"Jooh, olen, jooh!"

Maatessaan raukeana vierelläni Isäntä antaa minulle luvan leikkiä itsekseni jos tahdon. Nyt tahdon. Hameen karhea kangas tuntuu ihanalta, kun sitä hieroo vasten klitoriksen aluetta. Se ei vain nyt ihan riitä. Luon häneen kaipaavia katseita ja mutisen "mä haluaisin sen suuhuni!".

Isäntä on polvet patjassa hajareisin rintani päällä ja työntelee minua verkkaisesti suuhun. Nautin ja koetan saada päänsisäiset fantasiani järjestykseen että pääsisin huipulle minäkin. Alan hengittää raskaammin ja Isäntä puskee pari kertaa vähän rivakammin kurkkuuni. Lipsahdan lopulta reunan yli ja laukean henkeä haukkoen, hyvä etten pure hänen kaluaan kiitokseksi.
Jälkeenpäin säpsähtelen hervottomana ja tuntuu kuin voima olisi kadonnut raajoistani. Voisin sulkea silmäni ja antaa hengittelyn lopullisesti olla.

"Sä haet jälkikasvun hoidosta."
"Jooh. Mitä kello on?"


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kauneuskirurgiaa?

Tämä on nyt aika epäseksikäs aihe. Joskus elämä on.

Tiedättekö, mikä on laskimolaajentuma? Toimivassa laskimossahan on läppiä, jotka estävät veren takaisinvirtaamisen. Jos jotkin läpät alkavat vaurioitua, veren paine rasittaa viereisiä läppiä, jotka antavat periksi ja taas viereisiä ja niin edespäin. Lopulta koko laskimosuoni sairastuu, se menettää otteensa hommaan, se retkahtaa. Sairas suoni ei jaksa pysyä ryhdissä, vaan pullistelee veren painosta. Tällainen verisuoni on paitsi ikävän tuntuinen, myös näköinen.

Laskimosuonia voi sairastuttaa liika istuminen, liika seisominen, raskaus, työnteko.. elämä itse. Jotkut ovat perinnöllisesti alttiimpia häiriölle kuin toiset. Sairas suoni ei enää voi parantua, ainoa vaihtoehto on poistaa se pelistä, kaikkien iloksi. Leikkaamalla pois tai kuihduttamalla, näin olen ymmärtänyt. Veri kai sitten etsii uudet väylät itselleen. Tänään minulla on mahdollisuus kysyä tätä asiaa lääkäriltä.

Julkinen terveydenhuolto ei hoida laskimolaajentumia kuin aivan vaikeimpia tapauksia. Terveyskeskuslääkärin mukaan oma vaivani on lähinnä kosmeettinen. Se ei särje tarpeeksi, ei aiheuta turvotusta, tai mitä ne kriteerit nyt olivat. Olkoon, hyväksyn tämän. Silti, ajatus loppuiästä retkottavan suonen kanssa alkoi tympiä sen verran, että tein jotain itselleni epätyypillistä ja hakeuduin yksityiselle puolelle. Juttelin asiasta Isännän kanssa etukäteen ja hän puolsi näkemystäni.

Olen miettinyt motiivejani, ja sietääkin miettiä, sillä tulen pulittamaan tästä vielä aika komeat rahat. Itse vaiva on todella lähinnä kosmeettinen. Joskin vähitellen laajeneva, eikä parane itsestään. Muistuttelee itsestään paineentunteena vaurioalueella. Terkkarista sain kehoituksen valita tiukat tukisukat, siinä kaikki mitä on tehtävissä.

Entisessä elämässäni en luultavasti olisi mennyt operaatioon, en ainakaan tässä vaiheessa. Vaan nyt, siitä entisestä alkaa olla jo aika monta vuotta, nyt tilanne on tämä:

Kuva: Turun Baletti / tomi

Kuvassa - paitsi että vertautan itseäni ammattimaisen burlesqi-henkilön vartaloon - esitän sadistista sirkustirehtööriä yleisön edessä. Jotenkin olen viime aikoina päätynyt tällaisiin tilanteisiin, joissa kehoni on ihan eri mittakaavassa esillä kuin ennen. Jo ensimmäisissä bileissäni opin, että piiskaa ei saa ellei riisu pöksyjään!

Toinen syy liittyy siihen, että pelkään ulkoisen näkyvän vaurion tekevän käsittelijöistäni turhan varovaisia. Että ei uskalleta lyödä. En tahdo lähtökohtaisesti vaikuttaa siltä, että minuun ei uskalla koskea, että menisin rikki. Se olisi sääli.

Yhden vikuroivan verisuonen poisto ei tee minusta täydellistä, eikä se ole tarkoituskaan. Kukin tyylillään, olen mikä olen, eikä se ole millään tavoin estänyt tai hidastanut mitään, mitä olen halunnut kokea. Päinvastoin, koen olevani itsevarma omana itsenäni ja ihastun ihmisiin, jotka ovat sitä myös.


torstai 19. maaliskuuta 2015

Sessioita uudessa seurassa, ajatuksia

Edelliseen tekstiin liittyen, tässä linkki Minkin versioon.

Minkin tekstissä tuli esiin asioita, joita en itse ollut edes havainnut, vaikka paikalla olinkin. Tästä syystä on hienoa saada lukea toista näkökulmaa tapahtumiin.

---

Olen edelleen sitä mieltä, että tyydyttävä sessio ei vaadi toisen tai toisten osapuolten läpikotaista tuntemusta. Tilanteet kuljettavat ja kumppanin normaali havainnointi riittää. Minun lähtökohtani leikkeihin on suunnilleen sellainen, että sessio ei voi koskaan epäonnistua. En mieti mahdollisia ongelmia etukäteen, vaikka tiedän joidenkin myös niin tekevän. Jos molemmilla tai kaikilla on summittainen päämäärä tiedossa (esim. "minä johdan tilannetta, dominoin"), kaikki eteentulevat tilanteet voidaan selvittää.

Sessio on aina haaste, se on aina seikkailu ja irtautuminen normaalielämästä. Siihen kuuluu rosoisuus ja molemminpuolinen mukautuminen. Eniten sen sujuminen on kiinni omasta mielentilasta. Olen kokemuksen kautta huomannut, että oman sisäisen sessionsa voi todella pilata, jos lähtee vaikkapa kyseenalaistamaan dominoivan työskentelyä heti kärkeen. Se on ehkä huonointa, mitä minunkaltaiseni subi voi tehdä. Kaikki muu on hoidettavissa session sisällä. Itku, nauru, ahdistus, euforia.. puutuminen, pissahätä, liikaherkkyys, jano.. Minkään tähden ei voimatasapainon tarvitse kadota tai se on mahdollista löytää nopeasti takaisin. Kunhan mieliala pysyy suotuisana.

Tahdon pitää asiat helppoina. Eräs tuttuni voivottelee, miten kolmen ihmisen dynamiikka samassa sessiossa voisi ikinä toimia kitkatta, jo ennen kuin edes kokeilee. Minun linjani on ennemminkin mennä soitellen sotaan: sen näkee sitten. Yleensä aina asiat lutviutuvat. Kun on saanut toisesta ihmisestä käsityksen, että suunnilleen samaa tahdotaan ja että toisella ei ole epämääräisiä ketunhäntiä kainalossa, sujuu loppu omalla painollaan. Sessiointi ei ole monimutkaista toimintaa, vaan samanmielisten leikkiä. Kynnyksen pitää olla matala, muuten ei ikinä päästä puheita pidemmälle.

---

Minusta tuntuu, että on tosi paljon helpompaa mennä kolmanneksi mukaan sessioon kuin että olisi itse osa sitä pariskuntaa. Siitä huolimatta, että tällaista haluavia naisia sanotaan yksisarvisiksi harvinaisuutensa tähden (!). Ulkopuolinen subi tulee ikäänkuin katettuun pöytään ja kun kaikki on ohi, kiittää ja poistuu. Jää pariskunnan keskinäiseksi asiaksi katsoa, että heidän välinsä ovat hyvät vielä kaiken jälkeen. Se on huomattavasti työläämpää kuin pelkkä paikalla pistäytyminen. Näin minä sen koen olevan. Tästäkin syystä olen ihastuksissani ja kiitollinen, että ovet joskus aukeavat.

Voisiko meillä, minulla ja Isännällä, olla joskus joku kolmas?


maanantai 16. maaliskuuta 2015

JR:n ja Minkin luona

Saavuin JR:n ovelle klo 11.52. Minun oli käsketty lyhyessä viestissä tulla tasan klo 12. Ovi avattiin ja tiukka ruskeasilmäinen katse terästi kysymystä, mitä kelloni mahdollisesti näyttää. Vastasin. Päädyin seisomaan eteisessä selin asuntoon sen kahdeksan minsaa.

Kun JR:lle sopi, hän haki minut ja toivotti tervetulleeksi. Ilahtuneena riisuin päällysvaatteet ja astuin asuntoon, jossa en koskaan ennen ollut käynyt. Minulle osoitettiin paikka keittiön pöydän viereltä ja polvistuin siihen. Pöydän ääressä JR kävi läpi muistiinpanojaan minusta ja sessiosta ja haastatteli minua hiukan. Kerroin, että oman käsitykseni mukaan olin nyt lainassa ja hänen hallinnassaan. Ja että tosi mielelläni oppisin talon tavoille. JR oli hyväksyvä ja myönteli opettavansa minua kyllä.
Sanoin lisäksi, että minulla on oikeastaan vain kaksi toivetta: tarttis päästä vessaan ja kuppi kahvia olis tosi kiva juttu. JR nauroi ja sanoi, että ehkä hän jotenkin pystyy kaikki tarpeeni täyttämään, jos oikein yrittää.

Niukka-asuinen, tummahiuksinen Minkki saapui keittiöön, mutta en saanut tilaisuutta tervehtiä. Sen sijaan minun oli laitettava kämmenet keittiön pöydälle, jotta JR saisi suorittaa tarkastuksen. Hän kävi minut kumihanskat kädessä pikaisesti kohta kohdalta läpi ja minulla oli aika hevosmainen olo, kun hän nosteli jalkojani, veti sukat pois ja tarkisti jalkapohjat. Saati, kun minulla oli JR:n sormet suussani hampaita tutkimassa...

Että jos minulla vielä tässä vaiheessa oli jotain ylpeyttä jäljellä, riisuin sen vaatteideni mukana. Sain valita työasun kahdesta tarjolla olevasta. Musta väri sai minut valitsemaan "hemaisevan" sisäkön asun, sellaisen seksiversion. Kiitän onneani vieläkin, ettei heidän tiloissaan ollut kokovartalopeiliä! Onneksi jalkani ovat suurempaa kokoa kuin Minkin: säästyin korkokengiltä. Saimme molemmat tytöt tipsutella paljain jaloin, talon tapoja sekin. Silmälasit minulta myös otettiin pois, mikä sai kaiken näyttämään pikkuisen sumuiselta. Aika hyvin kuitenkin pärjäsin vajaanäköisenä.

Olin selventänyt alustavissa keskusteluissa, että todella tykkään palvella ja mm. siivota. Nautin sessiosta jopa enemmän, jos siihen kuuluu aktiivista toimintaa, ei pelkkää sidontaa, piiskaa tai muuta subin passivointia. Onneksi JR ja Minkki ovat vankkoja D/s ihmisiä, eikä tällainen laajennettu sessio ollut ongelma.

Toimintaa sitten sainkin, kun minulle osoitettiin heidän suuri olohuoneensa: matot ulos, imurointi, lattian pesu. Selvä! Mielelläni, totta kai!

Kun olin imuroimassa, JR keskeytti toimeni toviksi ja selvitti minulle mitä minulta odotettiin puhuttelutilanteissa: silmiin katsomista. "Voisin yhtä hyvin piiskata ja naida jotain vaahtomuovipatjaa, jos en tahtoisi kuulla toisen ääntä ja nähdä hänen katsettaan". Myöntelin ja kerroin samalla, että tämä voi olla minulle hankalaa, mutta että yritän. Kuinka paljon helpompaa onkaan olla itseensä käpertynyt, passiivinen alistettava.. Ja JR tietää sen.

Imuroinnin jälkeen joimme kaikki kahvia saman pöydän ääressä ja söimme voileipiä. Minkki kertoi, miten JR toisinaan saattoi keskeyttää session pitääkseen yhteisen ruokatauon.. kun toisella mahlat jo valuivat. Hmm! Olin koko ajan tuntokarvat herkkinä aistimassa, millaisen sadistisedän kanssa tässä oltiin tekemisissä. Kuva täydentyi pikku hiljaa.

Jossain vaiheessa olimme Minkin kanssa kumpikin rähmällämme keittiön lattialla peput pystyssä ja JR käytteli pehmeää floggeriaan. Asento oli tarkalleen määritelty ja minulla oli vaikeuksia ottaa se oikealla tavalla, Minkkiä jäljitellen. Pysähdyin kontalleni vetämään henkeä. "Onko sulla terveydellisiä ongelmia, huimaako?" No ei, kun ujostuttaa, hemmetti! Lopulta painoin pään lattiaan käsien päälle ja nostin paljaan takamuksen ilmaan.
MÄTS! Ah...

Kun aloin pestä lattiaa rätillä, kontallani, JR otti Minkin kaiken keskelle ja alkoi laittaa häntä köysiin pehmeän lampaantaljan päällä. Keskityin pesemään lattiaa huolellisesti, mutta samalla vilkuilin aina välillä mitä lähelläni tapahtui. JR sitoi Minkin kädet ja jalat sivuille yhteen siten, että asento oli avoin ja täysin avuton. Minua se vähän hermostutti. Tiesin täydellä varmuudella, että nämä kaksi tunsivat toisensa ja toistensa rajat, mutta kun JR teippasi Minkin pään vielä sukkahousuhupun sisään, vältin katsomasta. Muistuttelin itselleni, että minulla todella oli täällä käytössä koko liikennevalojen värisarja ja kiinnitin katseeni kauniisti maalattuun lattiaan.

Kumihansikoiduilla sormillaan JR alkoi hitaasti naida aviomeksi köytettyä Minkkiä. Panin sen merkille, mutta vasta kun JR kiinnitti huomiotani rytmikkään litinän mahdolliseen meluhaittaan, alkoi minulla kiihko nousta. Hitsi vie.. keskeytin pesun ja jäin kuuntelemaan.. LITS.. LITS.. LITS.. Voiko kiihottavampaa ääntä olla? Jatkoin pesua posket punaisina, eikä paljoa enää ollutkaan jäljellä.

Saatuaan hommansa päätökseen Minkin kanssa, JR jätti tämän sidottuna hengittelemään ja odottamaan, ja asteli taakseni. Hän nosti hölmön pukuni helmaa ja sai esiin kaiken mitä tarvitsikin asentaakseen pepputapin. Uhh.. Täytyy todeta, että hän osaa olla todella varovainen ja asiantunteva tässä toimessa. Tämän jälkeen sain jatkaa pesutyöni loppuun.

Sitten seurasi sessiopäivässä pikku vaihe, jolloin minulta todella otettiin manipulointi ja kontrolli ja joka ehkä siksi jäi mieleeni.
Sattui niin, että viimeistellessäni lattiaa rätillä, satuin peruuttamaan päin pesuämpäriäni, ja aimo loiskaus likavettä levisi vastapestylle pinnalle. HUPS! JR oli heti haukkana, että mitä tapahtui. Hän nappasi sohvalta sellaisen leveän, ehkä nahkaisen läimäyttimen. Ennen kuin tajusin, olin otsa märässä lattiassa vannomassa, etten enää sotkisi ja läiskyttelisi. Uskomattomat vibat ilotulittivat kehossani ja mielessäni, olin asian ytimessä siinä JR:n hiuksiini puristuneen kämmenen ja lattian välissä.

Olin masokistisessa pikku mielessäni seitsemännessä taivaassa, kun JR antoi minulle selkään. Lopetettuaan kurituksen, hän vielä tiukkasi minulta A:lla alkavaa sanaa. "Appelsiini!" Se oli ainoa sana, joka minulla tuli mieleen. Kuulin, miten JR repesi nauruun ja sidottu Minkki heti hänen peräänsä. Voi että minua hävetti ja harmitti! Minua ei yleensä hävetä ylipäätään mitään, nyt olisin voinut vajota ja niin pois päin. Mutta ei puhetta, vaan JR veti minut tukasta katseensa tasolle ja tiukkasi sitä toista A-sanaa. "Anteeksi!"
"Entäs se aikaisempi sana?" Kysyi virnuileva JR. Jumankauta, pidä sanas ja tunkkis, Tetris ei sano mitään!

Olin salamana uudelleen rähmälläni ja JR veteli minua makeasti pepulle. Pari kertaa hän sai pilkkiä minut ylös lattiasta, ennen kuin pusersin suustani Appelsiini, "niin kuin sä tarkoittaisit sitä". Samalla kuulin Minkin tirskuntaa taustalta.

Kun kaadoin likavesiä pois ja puhdistin välineitä, tajusin, että minunhan on pakko vähän itkeä. Minulla oli todella, todella piiskattu ja nolattu olo.
Niistin nenäni ja palasin toisten seuraan varmaan aika ankean näköisenä ilmeeltäni. Olisin sillä hetkellä kaivannut vähän hyväksyvää huomiota, mutta en kehdannut sitä kerjätä ja tuskin kumpikaan toisista edes tajusi missä myrskyssä seilasin.
Näin jälkikäteen tietysti nostan isosti hattua JR:lle tästäkin pöllytyksestä, että vei sen läpi ilman kompromisseja! Ainoalla oikealla tavalla..

Pääsin tunnemyrskyni ohi, kun mutisin maatessani selälläni lampaantaljalla, että minua harmittaa se appelsiini. JR vastasi, että arvaas mitä, mua ei harmita yhtään. Ja Minkki, että hänestä se oli vain suloista. Se siitä, nyt oli jo muuta mielessä. Seuraavien hetkien aikana nämä kaksi tuottivat minulle muutaman "95-prosenttisen orgasmin", kuten tuntemuksiani luonnehdin. Nyt sekin tuntuu vähättelevältä kuvaukselta jatkuvalle hyvänolontunteelle, jonka ei soisi loppuvan.

Lopuksi olimme kolmistaan sängyssä, mukanamme öljypullo ja teimme kahden naisen voimin JR:n tyytyväiseksi.

Tähän kohtaan on sopiva sulkea tämän sessiotapaamisen esirippu.

Sekä JR että Minkki ovat hyväksyneet tekstin.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kiellot on ihania

Olen noudattanut tämän vuoden puolella taas vähähiilihydraattista ruokavaliota, välillä kovinkin tarkasti, vaikka se toisinaan aiheuttaa minulle heikotusta. Tähän ruokavalioon olen päätynyt aiemminkin ja se oli silloinkin hyvä ja suht helppo keino pudottaa paino, pitää se alhaalla ja silti ylläpitää lihasmassaa.
Tämä toimii, kunnes asteittainen lipsuminen alkaa. Pahinta on karkki. Tai jätski. Mikä vain todellinen hiilaripommi. (Suklaata en mainitse, sillä sitä löytyy todella alhaisin hiilarein ja tumma suklaa on sitä paitsi terveellistä). Kun lipsunta alkaa, on kierrettä hankala katkaista. Itselle on niin helppo perustella, että koska nyt oli ______, niin ansaitsen muutaman _______.

Paitsi että nyt se katkesi, juuri vartti sitten. Herra Huu kertoi, mitä ruoka-aineita vältän seuraavat kaksi kuukautta.
Noniin, käytin D/s-suhdetta tässä ihan rehellisesti hyväkseni. Isännän kielto on valttikortti, joka minulla tehoaa. Siksi turvaan siihen oikein mielihalulla tärkeissä asioissa. Eikä Isännällä ole mitään sitä vastaan, että pyynnöstäni miettii ja sanelee minulle vähän rajoja taas tähänkin elämän alueeseen. Eihän hän voi sitä muutenkaan tietää, että vedin juuri pussillisen sokerikarkkeja ja sain siitä huonot fiilikset. Nyt olo on sen sijaan helpottunut. Vastuu ja kontrolli on taas kerran otettu pois.

Heh, määräaika on sattumalta juuri sama kuin eräällä tutulla aika, jonka hän joutuu pitämään vielä siveysvyötään. Hän kertoi siitä varsin lakoniseen, kiihkottomaan sävyyn. Toisin sanoen, hän ei laukeaisi ennen kuin aikaisintaan kahden kuukauden päästä. Siksi koska niin hänelle oli sanottu.

Toivotan hänelle oikein ihanaa laukeamista sitten kahden kuukauden päähän, samaan aikaan jolloin Tetris ahtaa suuhunsa taas jotain hiilariherkkua!

Siis jos me molemmat saadaan lupa.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Seksikuva-gaten takaisinveto



Ooh, Google-maan Blogger-kylässä on yksilöillä sittenkin vaikutusvaltaa:


"We’ve received lots of feedback about making a policy change that impacts longstanding blogs, and about the negative impact this could have on individuals who post sexually explicit content to express their identities.
We appreciate the feedback. Instead of making this change, we will be maintaining our existing policies."