maanantai 2. helmikuuta 2015

Paljon parempaa

Meille kuuluu Isännän kanssa paljon parempaa. Olemme jutelleet ja tehneet molemmin puolin hommia, että suhteemme tulisi jälleen kuntoon.
Päätimme ottaa viime viikonlopun bileet parisuhteen kannalta. Bileiden aikana sekä ennen ja jälkeen tapahtuikin paljon asioita, jotka tekivät meille pariskuntana hyvää.

Ihan ensin haluan kuitenkin kirjoittaa uudesta kaulapannastani! Se on oikeastaan oma ideani ja toteutukseni, sillä olen huomannut subiasenteeni olleen karkuteillä ja tahdon kutsua sitä takaisin. Olen haaveillut jonkinlaisesta merkitsemisestä, omistusmerkistä, jo pidempään.

Normielämässä olemme kihloissa, mikä merkitsee sitä, että olemme sitoutuneet toisiimme perinteisellä tavalla joka varmasti lämmittää sukulaisten mieltä ja on tietysti meille parina tärkeä asia. Ainakin se oli tärkeä silloin, kun siitä yhteisesti päätettiin, puolisen vuotta seurustelun jälkeen. Kihloissa olemme olleet pian kahdeksan vuotta. Se on meidän versiomme naimisissa olosta. Itse vastustan avioliittoa, jos Isäntä ehkä sellaisen olisi valmis solmimaankin. Minulle se on hyvin periaatteellinen kysymys, vain lainsäädäntö (perimys yms.) voisi saada minut kirjaamaan itseni naiduksi.

Näinä viime vuosina kun suhteemme on saanut uutta suuntaa ja särmää, vanha kihlasormus ei ole enää tuntunut minusta tärkeältä. Se viestii erilaisesta liitosta, ihan hyvästä, mutta taakse jääneestä. En ole pitänyt sormustani vuosiin, se on vain unohtunut pois. Isäntä käyttää omaansa yhä, on aina käyttänyt.
Tällä hetkellä D/s ja subina olo on niin ehdottoman tärkeä osa omaa ydintäni, että koen tarvetta kantaa jotain kihlasormukseen verrattavaa tunnusta. Pyörittelin mielessäni ja keskustelin Isännän kanssa siitä, millainen se voisi olla. Kaulapanta on tietysti luonnollinen ratkaisu, mutta ei ole helppoa sommitella pantaa, joka menisi läpi jokapäiväisessä elämässä. Ja, kuten jo aiemmin selvitin, pelkkä tunnuskoru ei voisi tuoda minulle samaa tunnetta.

Sitten löysin bileistä tämän:


Aihio tähän pantaan oli nenäni edessä Whiphunt Studion kinkytuotteiden myyntipöydässä, kinkysisareni Lilon työstämänä. Se alkoi heti puhutella minua. Ostin panta-aihion ja fiksasin sen tänään itselleni sopivaksi: edessä oli alunperin pelkkä lukko, liitin siihen hopeakorun, johon stanssasin Herra Huun tunnuksen HRH. Takana on oikein tyyliin sopiva metallivärinen solkilukitus. Pehmensin vielä aavistuksen jäykkää ja teräväreunaista nahkaa rasvaamalla ja hiomalla reunoja.

Olen ihan älyttömän tyytyväinen! Vihdoin minulla on korumainen mutta riittävän kinky panta, jota aion uskaltaa käyttää ihan kaikkien edessä ja kaikissa tilanteissa.

(Minulla on jo sävellettynä sopiva selitys vaniljaihmisille, jos koru kiinnostaa. Ei, en aio tulla kaapista ihan kaikille).

Bileisiin palatakseni, jännitin vähän etukäteen, sillä sinne oli tulossa muutama ihminen, joihin olin tutustunut ennen kuin kinkyasia tuli esiin. Tuntui aluksi hankalalta ajatukselta olla vapautuneesti heidän näköpiirissään. Sitten päätin vankasti viitata asialle kintaalla: jos kainostelu olisi linjani, saisin jatkaa sitä tappiin asti. Jo se että tuttuni tulivat bileisiin altistaisi heidät pervoilun näkemisen mahdollisuudelle. Ja ei huolta.. sain jälleen huomata jännittäneeni suotta. Toinen heistä jopa pääsi jännän äärelle puuhassa, jota minä en ole kuunaan edes kokeillut. Haha!

Isäntä puolestaan teki minulle jännät paikat heti alkuun. Olin kuuntelemassa Peikon pitämää uusien bilettäjien infoa, ihan vain mielenkiinnosta, kun Isäntä asteli Peikon vierelle kesken tämän puheen. Peikko kertoi juuri, miten tulisi suhtautua toisten sessioihin. "Onko Herra Huulla jotain sanottavaa?"
Isäntä ei sanonut muuta kuin "Tetris!", napsautti sormiaan ja osoitti lattiaa maihariensa ja mustan kilttinsä juuressa. Olin kyllä aika hölmistynyt, mutta parin silmänräpäyksen kuluttua tajusin totella ja mennä osoitettuun kohtaan polvilleni, sinne kaikkien uusien uteliaiden eteen. Isänsä ojensi minulle (vanhan) kaulapantani ja käski laittaa kaulaan. Sormeilin sen hätäisesti paikalleen ja käännyin katsomaan ylös kysyvänä. Sain luvan palata paikalleni. Pidin pokkani mielestäni hyvin, vaikka poskia kyllä vähän kuumotti. Kerta kaikkiaan ihanaa, hih! Peikko jatkoi puhettaan kuin ei mitään.

Bileissä tapahtui taas kaikenlaista muutakin virkistävää ja muistelun arvoista. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja aktiivisia. Jollain palstalla joku ensikertalainen oli kommentoinut, että siellä oli "älyttömän siistiä" ja yhdyn häneen. Bileet menivät taas liiankin nopeasti ohi ja palasimme kotiin hyvillä mielin. Pitkästä aikaa pystyin harrastamaan Isännän kanssa seksiä vapautuneesti ja hyvissä fiiliksissä. Olimme kaksin talossa ja ääntäkin sai käyttää. Mitä luksusta!

Aamulla tein meille Isännän aikaisemmin tilaamaa englantilaista aamiaista, eli useita herkullisia ruokalajeja, appelsiinimehua ja teetä. Nautimme siitä molemmat, kävimme tekemässä vähän lumitöitä pihalla ja sisään tultuamme menimme Isännän käskystä yhteiseen suihkuun peseytymään. Saisin vihdoin hiuslakan ja takut pois bileiden jäljiltä! Isäntä aloitti peseytymisen hiuksistaan ja kehoitti sitten minua jatkamaan pesuaan. Se ei todella ole meillä mikään tapa, ehkä kerran ennen on näin toimittu. Otin pesukintaan ja siihen suihkusaippuaa ja hankasin hänen ylävartalonsa. Jostain syystä kainostelin vesirajan alle menemistä. Olin jo laittanut kintaan pois, kun Isäntä huomautti, että "jalat" olivat vielä pesemättä: oli ryhdyttävä uudelleen hommiin.

Tuntuikin hyvältä polvistua hänen eteensä. Pesin jalat varsin nopeasti verrattuna hiljalleen juhlakuntoaan hakevaan keskivartaloon. Tässä vaiheessa aloin olla itsekin aika valmista tavaraa ja otin riemulla suihin Isännän ohjaillessa kevyesti liikkeitäni hiuksistani pitäen. En muista koska tämä kyseinen suihku- ja saunatila olisi tavannut meidät äheltämästä yhtä eläimellisesti, ehkä ei koskaan. Nyt toivoin vain puisen jakkaran todella kestävän allani kun Isäntä rynkytti minua takaa pidellen toisen miehen raidoittamista lanteistani.

Meillä menee tosiaan jo paremmin.

7 kommenttia:

  1. Ihanaa, että asiat ovat paremmin. <3

    Kyllä se niin vain on, että keskustelu on kaikista tärkeintä! Mun mielestä omista tunteistaan, haluistaan ja kokemuksistaan ei voi puhua liikaa, koska kukaan toinen ei pysty lukemaan kenenkään ajatuksia. Jakaminen on antoisaa ja suhdetta vahvistavaa. Sen kun vielä aina muistaisi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, arkipäivässä puhuminen unohtuu ja ai vitsi se tuntuu aluksi teennäiseltä kun siihen ryhdytään pitkän tauon jälkeen. Vaan kyllä kannattaa ja subiosapuolen on kai vaan joustettava just siinä että kertoo tarkemmin niistä toiveistaan.

      Poista
  2. Oh, voi kunpa olisin päässyt noihin bileisiin ja uusien infoon! Olisi ollut niin siistiä nähdä toi pieni välikohtaus!
    Ihanaa, että teillä menee paremmin. <3

    VastaaPoista
  3. No niinpä, mikä ettei! Ei ollakaan kai tavattu missään? :)

    VastaaPoista
  4. Ei, ei olla tavattu. :) Mutta oon lukenu sun blogia niin kauan, että musta tuntuu kuin tuntisin sut. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! :) No ainakin jonkin osa-alueen sitten väkisinkin tunnet. Mut jos joku kerta satutaan samoihin bileisiin tai muualle, niin tulethan moikkaamaan.

      Poista
    2. Toki, jos vain tunnistan! :)

      Poista