torstai 8. tammikuuta 2015

Mikä on subihurmos?

Seuraamassani A Master's Viewpoint Of The BDSM-World -blogissa oli pitkästä aikaa aidosti kiinnostava artikkeli. Ehkä siitä syystä, että kirjoittaja oli toinen: alistuva ja kaikesta päätellen nainen. Huomattavasti vähemmän "minä tulin nyt kertomaan, miten homma menee", vaan sen sijaan tällä tykkäämälläni jenkkiläisellä hippityylillä kirjoitettu, jossa alistuminen ja palveleminen ovat lahjoja, joista iloitaan ja joiden hedelmiä jaetaan...

Artikkeli on otsikoitu Sub-Frenzy, jonka tavallisinta käännöstä en nyt muista, mutta se tarkoittaa tilaa jossa alistuva ikäänkuin riehaantuu omiin tunteisiinsa ja on valmis mihin tahansa saadakseen toteuttaa itseään. Tämä subi-hurmos on todellinen tunnetila ja iskee usein vasta BDSM:n ja oman suuntauksensa löytäneisiin, mutta myös vakiintuneempiin subeihin, etenkin jos he meinaavat jäädä löytämästään ilosta paitsi.

Tällainen aika sekopäinen hurmostila on itsellenikin tuttu asia. Löysin tekstistä paljon yhtymäkohtia omaan kohellukseeni, vaikka se on kirjoitettu vallan toisessa kulttuuripiirissä ja asiasta, jota en ole kovin paljoa edes ajatellut. Teksin tarkoitus on tuoda ilmiötä esiin ja varoitella sekä alistuvaa että dominoivaa sen vaikutuksista.
Omaan elämääni ja luonteeseeni onneksi kuuluu niin paljon tasaavia ja rauhoittavia tekijöitä, etten ole ryhtynyt mihinkään päättömään - tai sitten minulla vain on tosi hyvä tuuri ja ympärilläni ihania ihmisiä. Se hirmuinen kutina ja halu "juttuja" kohtaan on silti ollut olemassa, usein.

Otin tähän tekstistä muutamia subihurmoksessa usein tehtyjä hölmöilyitä.

1. Leikkiin lähteminen jonkun kanssa liian pian tapaamisen jälkeen.
- Tullut tehtyä, tosin turvallisissa oloissa, toisten ihmisten läheisyydessä. Ja mikä on liian pian?

2. Jättää kysymykset ja neuvottelut omista rajoista, haluista ja tarpeista väliin.
- Olen koittanut rajata nämä lätinät minimiin, sillä minulla on tunne, että liika varmistelu vie hohtoa itse tilanteesta. Minulla ei toisaalta ole ns. normaaleja touhuja koskien kovin monitahoisia rajoituksia. Uskon tilanteiden kantavan itseään, kun kommunikaatio on kunnossa.
 Toisaalta, kohtaan 1. viitaten, en lähde kokonaan vieraitten kelkkaan muutenkaan.

3. Tavata ekaa kertaa yksityisessä tilassa, ilman mitään turvavarmistuksia (puhelinsoitto tms.).
- Ei ole tapana.

4. Leikkiä liian usein, ehtimättä prosessoida aiempia sessioita, saati saada aikaa palautua ja parantua.
- Jos laatuleikkiä on tarjolla, en kovin kerkeästi ole kieltelemässä, vaikka olisin yhä hengästynyt edellisestä. Käytännössä onneksi yleensä ehtii miettiä asioita ja palautua - blogikin auttaa siinä.

5. Ryhtyminen vaaralliseen tai suojaamattomaan leikkiin.
- Mikä on vaarallinen, mitä on suojaamaton? Ehkä näitä on joskus tullut pikkuisen venyteltyä.

6. Turvasanan käyttämättä jättäminen.
- Hei, turvasana on minulle se viimeinen takaportti ja antikliimaksi. Jos turvasanaa tarvitaan, on kommunikaatio tosiaan mennyt keturalleen - tai sitten sen haulla on jokin leikillinen tarkoitus.

7. Lähteä sen tyyppisiin leikkeihin, joita ei tarpeeksi hyvin tunne ja joista ei tiedä, missä omat rajat kulkevat.
- Mistäpä niitä rajoja voi tietää ennen kuin on leikit leikitty?

8. Antautua ilman kyselyitä. Halu palvella ja miellyttää toista siihen pisteeseen, että oma oikeus sanoa EI unohtuu.
- Tämä on hankala kohta. Tietyllä tavalla juuri tuo on ihanne, mutta menemättä kuitenkaan mihinkään kaistapäiseen äärimmäisyyteen. Missä sitten on tervehenkinen raja? Toisaalta, subin velvollisuus tulisi olla vastata omasta terveydestään, sillä siitä ei ole kenellekään iloa, jos subi satuttaa itsensä ruumiiltaan tai sielultaan väärällä tavalla. Toisaalta, mitä iloa on antautumisesta palvelemaan, jos välillä ei koetella vähän epämukavuuttakin?

9. Rakastua tai haluta sitoutua ennen kuin mitään sidettä on solmittu.
- En ole rakastunut, onneksi. Tai no vähän ihastunut, totta kai. Ihmiset ovat ihania ja tekevät minulle ihania juttuja! Se on mennyt aina kuitenkin ohi. Suhde omaan Isäntään, jota saankin rakastaa, kai suojelee minua heittäytymästä liian isolla tunnevaihteella mukaan.

10. Hyväksyä ensimmäinen leikkikaveri tai pantaa tarjoava (huonomaineinen) dominoija. Asettua saaliiksi juuri niille tyypeille.
- En ehkä ole mielenkiintoinen kohde, sillä olen varattu, enkä ihan nuori tyttönen. Onneksi näin.

11. Jättää kertomatta henkilökohtaista tietoa tai terveystietoa, jotta pääsisi asiaan.
- Aijaijai... harmittaa yhä se kerta, kun melkein tartutin flunssan Rouvaan. Idiootti! Missä mun aivoni olivat? Saako syyttää subihurmosta?

Subien syntilista tai vaaralista on pitkä. Silti katson, että vaikka tuska päästä saappaan alle ja palvella/ tulla käytetyksi/ saada piiskaa on välillä raastava, olen omalla kohdallani pärjäillyt ihan kivasti. Mitään maininnan arvoista kielteistä en subiuraltani muista.

Miten subihurmoksen voisi välttää? Tarvitseeko sitä välttää? Sehän juuri on ihana olotila, joskin vähän levoton. Johtaa kaikenlaisiin hätäisiin meileihin, chatteihin ja kalenterimerkintöihin, joita hormonien ja innon ollessa vaihteeksi alhaalla muistelee päätään puistellen. Ah ja voi.

Näiden ongelmakeskeisten juttujen ohella kirjoittaja kuvailee mielestäni kauniisti ja osuvasti subin luonnetta ja halua palvella. Miten sisäsyntyistä ja tyydyttävää se on parhaimmillaan. Kun tämän itsestään löytää ja hyväksyy, ei ajatus täysipäiväisestä, jollain tasolla tapahtuvasta alistumisesta ehkä enää olekaan niin äärimmäinen.
Se on lisäksi jotain koko elämää ja olemusta hallitsevaa, ei pelkästään sen seksuaalista osaa. Tämä jää ehkä liikaa varjoon, kun ajatellaan sitä, mitä Dom/sub -suhde sisältää. Meitä subinluonteensa löytäneitä ja laajempaan käyttöön valjastaneita ei tunnu olevan kovin monta, mutta tämä kirjoittaja rapakon takaa tuntui heti tietävän, mitä minäkin ajattelen ja tunnen.

Lukekaa ihmeessä koko teksti, keitä syvemmin kiinnostaa.

3 kommenttia:

  1. Hyviä huomioita, itse mietin samoja asioita kun luin artikkelin. Itsekin palvelemaan orientoituneena elämäntapaorjana tunnistin monia juttuja. Mutta olen aina ihmetellyt tätä varoittelujen määrää mitä aina kuulee; eipä ole koskaan mitään pahaa sattunut ja hienoja kokemuksia ollut elämän varrella. Eikös BDSMmää juuri niiden huippukokemusten takia juuri harrasteta, ei siksi että voidaan pelätä ja varoa ja ehdottomasti karttaa kaikkea hurmoksellista...?

    T:Nuppu

    VastaaPoista
  2. Hei, Nuppu!

    Löytyyhän niitä kaltaisia. :)
    Juu, jostain syystä BDSM:ästä halutaan usein varoitella. Eikö mikä tahansa ns. harrastus sisällä riskejä? Toisaalta sävy voi johtua sen korostuksesta, että tässä nyt toimitaan nimenomaan vastuullisesti ja riskit tiedostaen, mene ja tiedä.

    Mutta palvellaan me edelleen ja nautitaan täysin rinnoin!

    VastaaPoista
  3. Tämä koko aihe on ihmisten mielessä jotenkin paha juttu. Mielestäni kuitenkin jokainen voisi avata silmät ja miettiä millä tavalla itse haluaisi leikkiä ja mikä tuntuu kivalta. Ei tietenkään kaikki samat jutut tunnu kaikkien mielestä kivalta ja sen takia varmaan moni sanoo ettei pidä

    ChastyS
    http://tuhmialeikkeja.blogspot.fi/

    VastaaPoista