sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kiitoksen aiheita ja uutta seikkailua

Ajattelin kirjoittaa jotain kiitollisuus-aiheesta, sillä luin siitä kauniin kirjoituksen Peikon ja Blondin blogista. Jostain syystä aihe ei vain ottanut tulta. Kiitettävää olisi paljonkin: ihmisiä, asioita, olosuhteita. Olen pääsääntöisesti elämääni tyytyväinen ja ymmärrän, että kiitos siitä kuuluu monelle taholle. Niin että iso kiitos vaan!

Asioiden taannehtiva tarkastelu ja muistelu eivät vain oikein ole ominta alaani. Kirjoitan päiväkirjaa, mutta luen sitä harvoin. En pohdiskele, mitä silloin ja silloin tapahtuikaan. Aikajänteeni on varsin lyhyt, eteen ja taakse. Tulevaa ei tiedä, mennyttä ei maksa vaivaa pyöritellä.

Pikkuisen jotain tämän hetken kiitollisuudenaiheista tahtoisin silti laittaa. Olen kiitollinen Isännälle siitä, että vaikka olosuhteemme ovat nyt erilaiset ja haastavammat kuin aikaisemmassa asuinpaikassa ja kun hän oli edellisessä työpaikassaan, olemme kyenneet palauttamaan joitain elementtejä aiemmasta D/s-tasapainostamme. Emme täysin, eikä mitään BDSM-ilotulitusta ole nähty, mutta jotain kuitenkin. Tärkeintä tässä on yhteinen tahto, molempien halu tehdä jotain tilanteen kohentamiseksi... seksi. Sitäkin on taas ollut.

Edelliseen liittyen, kiitollinen olen siitäkin, että yksi henkilö tarttui aikaisempiin epätoivoa tihkuviin postauksiini parisuhteemme kriisipisteistä. Oma virtuaalinen D/s-isoveljeni Herra Jack laittoi minulle pikaviestiä, että nyt nainen on aika vähän jutella. Hätkähdin hiukan, sillä hän tuntee minut jo sen verran hyvin, että vähän mietin, tuleeko sieltä nyt taas tiukkaa tekstiä dominoivasta luonteestani ja sen mahdollisesta vaikutuksesta asioihin tai muuta ikävää.
No ei sentään, Jackilla oli oikeasti tarjota muutama parisuhdevinkki nimenomaan D/s-pulmiin, sekä ulkopuolista näkemystä meidän tilanteeseemme.
Kiitos tästä ja kiitos että otit todesta subimaisen tuskani!

Aivan tänä päivänä voin taas kiittää Isäntää siitä, että hän antaa hyväksyntänsä uudelle pikku seikkailulle. Kävimme yhdessä juomassa kahvikupilliset valkeilla nahkasohvilla, jotka kuuluvat eräälle jäätävän pervolle(* pariskunnalle. Pienestä viattomasta Face-keskustelusta herraosapuolen kanssa virisi hupsu idea, että minä voisin mahdollisesti mennä leikkimään kotiorjaa eli toteuttamaan palvelu-, siivous- ja vieläpä ehkä masokistista fetissiäni heille.

Tämähän on näitä ei-sen-alunperin-näin-pitänyt-mennä -tapauksia. Kun ensi kerran tapasin tämän herran skannasin heti, että tuo nyt on niin eri maailmasta tuo ihminen, että minulla tuskin tulee paljoakaan tekemistä olemaan hänen kanssaan. Ja nyt ... nojoo. Hän virnisti varsin leveästi, vastaten omaan ilmeeseeni, ja totesi keksivänsä varmasti miljoona käyttökohdetta minulle heidän talossaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna erilaisuudesta voi olla jopa etua, sillä niskaani vaivautuneena hieroen selvitin hänelle, että - toisin kuin hänen oma rouvansa - minä kestän sitten jonkun verran kipua ja toivon kovaa kohtelutyyliä. En tunne hänen tapojaan juurikaan, mutta mikäli hän tähän yltää ja viitsii ryhtyä tosissaan, voi siitä koitua jotain jännittävää. Arkipäivinään pukua käyttävä, määräävään ja vastuulliseen rooliin tottunut henkilö näin niinkuin laina-Masterina.. kukapa tietää.
Ja hänen rouvansa toki myös; tämä subihenkinen nainen toivoi pääsevänsä tutkimaan, onko hänessä dominoivaa tai sadistista puolta. Siitäpä vain!

Se, mitä tästä seikkailusta tulee; se, mihin suuntaan kotona mennään - kuka näistä tietää. Tärkeää on, että on liikettä ja säpinää, sekä vakautta että jännitystä. Tylsiä hetkiä, mutta aina myös huippuja. Näistä kaikista voi olla jo kiitollinen ja katsoa eteenpäin uutta kivaa odottaen.


(* Heidän oma määritelmänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti