sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Avautuva parisuhde - miten tultu ja mitä siitä on seurannut

Muut ihmiset kiinnostavat minua kinkymielessä. Puhun nyt siis kinkyihmisistä. Toisin sanoen, jos olet läsnä bileissä tai muussa pervotapahtumassa, olet tutkassani. Katson, että näihin hankkiutuvat ihmiset ovat löytäneet itsensä kinkyllä tavalla, heillä on tietynlaisen avoimuuden aura jo oletusarvona. Siitä eteenpäin mahdollisuudet ovat - sääntöjen puitteissa - rajattomat.

Näin ei ole ollut alusta saakka. Kun Isännän kanssa ekaa kertaa uskaltauduimme kinkybileisiin, meillä oli normaalin parisuhteen rajat päällä. Vain oma siippa on se, jota sopii halata, pussata, koskea.. jonka kanssa sopii katsoa syvälle silmiin ja flirtata. Tietystihän se näin oli, mehän olimme parisuhteessa!

Miten tähän nykyiseen olotilaan sitten on tultu? Voi, askel askeleelta. Ekoissa bileissäni tiesin tahtovani piiskaa, mutta en tohtinut laskea farkkujani, sillä enhän minä voisi olla edes alushoususillani vieraitten edessä, ainoastaan oman mieheni. Eräs hyvin empaattinen Domme sitten venytti rajojani jo siinä vaiheessa, sai minut riisumaan pikkuisen ja sain huomata, ettei se niin kamalaa olekaan.

Tämän ekan kerran jälkeen juttelimme Isännän kanssa siitä, mitä hurjaa olimmekaan tehneet: toimineet niin että siinä oli joku kolmas mukana! Kyseessä siis kevyt piiskaaminen pöytää vasten ja pieni rintojen koskettelu tämän naisen toimesta. Oliko tämä sopivaa? Miltä nyt jälkeenpäin tuntui? Voisiko jotain tällaista tapahtua meille vielä uudelleenkin?

Näistä hyvistä kokemuksista syntyi palo, joka ei ole sammunut vieläkään, sillä tällä saralla joka kerta on kuin uusi.
Tosin puhun nyt vain omasta puolestani. Isännän näkökulma on se, että häntä ei kiinnosta kinkyily muitten kanssa. Ja sitten taas varsinainen seksi vieraitten naisten kanssa ei sopisi kuvioomme. Minun täytyy sanoa, että en täysin ymmärrä häntä enkä pysty samaistumaan näkökantaansa. Olen jopa varovasti tehnyt selväksi, että en panisi pahaksi jos hän joskus tahtoisi jotain kokeilla. Tästä juuri nähdään, miten erilaisia me ihmiset olemme..

Minun tekee mieli kerätä kokemuksia ja tutustua uusien ihmisten tapaan leikkiä kinkyleikkejä. Tällä hetkellä olen ihastunut kolminpeleihin toisten D/s-pariskuntien kanssa. Muutamat kokemukseni alueelta ovat olleet hyvin stimuloivia, ja niissä on ollut mukana ripaus aitoa intohimoa. Pidän siitä, että kun pariskunnan molemmat osapuolet ovat siinä, on helppo pysyä sovituissa rajoissa, eikä ketään loukata. Itse taas pidän huolen, että oma taustani on kunnossa leikkiin ryhtyessäni: luvat on hoidettu ja rajat puhuttu.

Mustasukkaisuus tuntuu puuttuvan elämästäni. Toisaalta minua harmittaa vähän puhua tästä, sillä milläs lihaksilla minä uhoan, kun en itse ole joutunut testaamaan sietokykyäni asiassa. Olen kyllä käynyt läpi ajatusleikkejä ja ainakin mielikuvatasolla minusta olisi vain houkuttelevaa nähdä Isäntä toimimassa jonkun toisen naisen kanssa, esim. juuri bileympäristössä. Ei ongelmaa, uskoisin. Nähtäväksi jää, joudunko koskaan kokeeseen.

Entä jos rakastuu, entä jos menettää perheensä, kaikki hajoaa?
Ei ole ollut mitään tällaista näköpiirissä. Minusta tuntuu, että rakastuminen vaatisi alttiutta, eli elämässä pitäisi olla rakastumisen mentävä aukko. Saan ja pystyn antamaan kotipiirissä paljon rakkautta, se ei ole syy hakea leikkiseuraa.

En muutenkaan ole leikeissä mukana sillä asenteella, että tässä nyt viritellään syvempää ihmissuhdetta. Edes sen kummempi ystävyys ei ole minulle edellytys. Lähestyn aihealuetta vähän toisin kuin esim. Peikko ja Blondi kirjoituksessaan. He korostavat mielestäni leikkikaverin syvempää tuntemista ja tiivistä yhteydenpitoa hänen kanssaan. Heillä se menee näin ja tuntuu toimivan hyvin. Itse olen huomannut toimivani ikäänkuin vaistopohjaisemmin. Minulle ei ole tärkeää tietää toisesta paljoakaan, tärkeää on se, miten leikkihetkellä hän toimii ja miten hän saa minut toimimaan. Minulle leikki on kai jonkinlaista eroottista urheilua, kehojen toimintaa.

En ole etsimässä parisuhdetta, joten syvempään tuntemiseen liittyvät asiat voi mielestäni ohittaa ja mennä suoraan asiaan. Nämä satunnaiset leikkikaverini ovat pysyneet yhtä kavereina jälkeenpäin kuin ennen leikinkin, ei mielestäni suurempaa eroa siinä asiassa. Uskoisin, että hekin näin ymmärtävät jutun juonen.

Sitten tullaan siihen, että mitäs kun olen nainen ja samalla aktiivinen. Onko siitä tullut jotain sanomista tms? Voin sanoa, että ei ainakaan minulle saakka. Joko en vain ole kuullut tai sitten näissä piireissä yksinkertaisesti ei välitetä siitä. Ehkä minua on pikkuisen helpompi kysyä mukaan juttuihin, kun lienee tiedossa, että saatan lähteäkin. Sitten toisaalta ehkä kinkypiireissä sukupuoli ei merkitse ihan samaa kuin vaniljaporukoissa. Se, kumpaa tai mitä edustat, ei vielä kerro sinusta kinkynä yhtään mitään. Nainen ei ole automaattisesti alistuva ja alistuva ei ole automaattisesti passiivinen.

Jotkut ovat elämäntilanteessa, jossa kokevat saavansa kaiken tarvitsemansa kumppaniltaan. Sehän on hienoa! Olen itsekin ollut siinä tilanteessa, se on hyvin stabiili olotila.
Ajan myötä olen oppinut ajattelemaan vähän toisin. Olen havainnut, että vaikka Isäntä on elämänkumppanini, hänen ei tarvitse rientää täyttämään jokaista tarvetta, jonka pienessä mielessäni kehitän. Olemme keskustelleet tästä. Isäntä toivoo vapaa-ajaltaan tiettyjä asioita, minä toisinaan jotain muuta. On kohtuutonta ja tarpeetonta, että olen naama vääränä Isännälle, jos en saa häneltä sitä, mitä koen tarvitsevani. Jos saan sen joltakulta muulta, palaan onnellisena takaisin kotipesään: tarve ruksattu pois taas vähäksi aikaa.
Toisinaan tämä tarve on syvällinen, polveileva keskustelu D/s- aiheista, toisinaan se voi olla pitkäkestoinen, taitavasti tehty piiskaus, toisinaan ihan vain polttava halu saada vähän seikkailla. Kaikkiin näistä minulle on löytynyt halukas vastapelaaja. Isännän näkökulmasta tämä ei ainakaan ole häneltä pois.

Kaiken kaikkiaan, en osaa enää ajatella, että kinky elämäntapa koskisi vain parisuhteen sisäistä elämää. Monille se varmasti sitä on, kaikki eivät todella juokse edes missään tapahtumissa, ikinä, ja ovat silti kinkyjä. Minulle se on nimenomaan sitä: ihmisiä ja kaikkea mitä heidän kanssaan voi yhdessä kokea ja löytää.

En tahdo yllyttää ketään samanlaiseen, parisuhdekeskeisyys on kuitenkin loppuviimeksi varmempi tapa edetä elämässä. Tuon vain näkökulmaa siitä, miltä näyttää, kun asioissa on edetty pikku hiljaa ja neuvoteltu sekä oltu avoimia matkan varrella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti