torstai 25. joulukuuta 2014

Subi tuuliajolla

Olen pahalla tuulella, eikä silloin pitäisi kirjoittaa.
Kerronpa pari unta.
---
Ensimmäisessä unessa olen tapaamassa erästä lapsuudenystävääni pitkästä aikaa. Todellisuudessa en ole edes ajatellut häntä aikoihin, saati kuvitellut hänestä mitään sellaista mitä unessa tapahtui. Olen unessa ystäväni, varsin kookkaan naisen, kotona. Päädyn harrastamaan hänen kanssaan jonkinlaista keskinäistä hyväilyä, jossa on D/s-elementtejä. En muista enää tarkasti, mutta jotain mieltä kiehtovia tapoja alistua ja tulla käytetyksi siihen sisältyi.

Herättyäni muistan unen ja kummastelen sen henkilöasetelmaa.

Toisen unen näen seuraavana yönä. Olen palannut tämän saman naisen luo ja päätämme jatkaa siitä mihin jäimme. Oletko sä valmis tosihommiin? hän kysyy. Nyökkäilen. Eikun siis tosi ryyppyhommiin!? Koska sä oikeen alat ottaa kunnolla? Eksä yhtään juo?

Olen unessa kauhean pettynyt ja selitän, että olen sadomasokisti, en alkoholisti. Että olen tullut ensinmainitun tähden ja että käytän alkoholia varsin kohtuudella, eikä ryypiskely kiinnosta minua.

Hemmetti.
---

Unesta jäi turhautunut ja väärinymmärretty olo ja samantapaisissa tunteissa olen ollut muutenkin. Parisuhteesta on paha kirjoittaa, kun toinen osapuoli ei tule kuulluksi, mutta jos tahdon ylipäätään kirjoittaa tähän blogiin, tuntuu että on pakko koittaa hahmotella tämänhetkistä olotilaa. Ok, olemme olleet kiireisiä, olemme olleet kipeinä, olemme olleet... haluttomia? Välinpitämättömiä? Tyytyväisiä siihen, että vain ollaan ja löhötään miten kuten?

Meillä oli tuossa kertaalleen yhteisymmärrystä ja hyvää seksiä, mutta sitten se taas haihtui. Onko meillä ylipäätään ollut seksiä sen jälkeen, muistaakseni ei. D/s:ää ei oikein sitäkään. Mitä meillä sitten on? Tavallista, ihan kohtuullisen sujuvaa elämää, mutta siinä se sitten onkin.

En tiedä, mihin tämä parisuhde on matkalla. Parielämää on paljonkin, suhdetta vähän. Teen edelleen lähes kaikki ns. naisten työt kotona, mutta se motivoi minua yhä vähemmän. Uskollisuuskin motivoi vähemmän, kun ei ole oikein varma, minkä tähden se on tärkeää. Että olisi viimeisenä hätävarana tarjolla, jos internetti sattuisi sammumaan?

Tämä on aika ilkeäsävyistä puhetta nyt, enkä yhtään väitä, että olisin itse osaton ja syytön tilanteeseen.

Toivon todella, että tämä parisuhde ottaisi tässä vielä jonkunlaisen suunnan. Kaikkein mieluiten palaisin kunnolliseen ja selkeään D/s-suhteeseen, sillä siinä olen ollut onnellisin ja motivoitunein. En odota sirkustemppuja, vaan johdonmukaista asetelmaa. Jos sitä ei vahvisteta lainkaan, vaan päin vastoin vesitetään, alan ärtyä ja kirjoitella tällaista roskaa.

Miten en pysty tekemään itseäni ymmärretyksi, että tulen kiukustuneeksi ja hankalaksi, jos voimatasapaino parisuhteessa heikkenee paljon? Iso ongelma tässä on vieläpä, kuten on ihan alusta asti ollutkin, että subi on suhteessa passiivisempi osapuoli. Jos toista ei huvita dominoida, on subin paha alistua. Väittäisin kuitenkin, etten vaadi mahdottomia. Ihan totta, ei S/M-sirkusta kiitos. (Tai no joskus ehkä, mutta se ei ole tähän se ratkaisu). Toivoisin vain muutamia asetelmaa vahvistavia eleitä  tai käskyjä päivän mittaan. Joskus se toimi ja oli osa arkipäiväämme. Mihin se on kadonnut? Onko minun sanottava sata kertaa uudelleen, mikä minua oikeasti motivoi? Vai onko perimmäinen ongelma se, ettei kannettu vesi koskaan pysy kaivossa.


Minusta tuntuu, että kaulapanta on parhaillaan surullisen tyhjä.


Edit: 
Käytimme taas kerran parasta lääkettä, eli puhuimme. Pyysin Isäntää lukemaan tämän tekstin ja kävimme keskustelun sen pohjalta.
Olen taas paremmalla mielellä ja uskon, että selviämme tästäkin, yhdessä.

Ikäänkuin tarinan opetus, jota halusin Isännällekin korostaa, on se että vaikka D/s periaatteessa meillä onkin eräänlainen parisuhdeleikki, joka voidaan kytkeä pois, jos jotain tärkeämpää tulee eteen, ei se omalla tavallaan taas olekaan yhtään leikin asia. Tästä sen juuri huomaa: jos Dom/sub-suhteeseen on lähdetty ja sen on todettu toimivan, ei ole vaihtoehto antaa sen hiipua pois. Kaikissa parisuhteissa suhteeseen on hyvä panostaa. Jotkut tekevät sen kukkasin, meidän on tehtävä se tiukoin ottein ja nöyrin palveluelkein. Mutta se on tehtävä, yhtä kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti