tiistai 4. marraskuuta 2014

Fetissinä halu palvella?

Toisten palvelemiseen yhdistyy kulttuurissamme helposti katkeruus, marttyyrius tai sitten epätodellinen hymistelevä hyvyys. Entä, kun palveleminen tuo fetisististä mielihyvää?

Tänään olin tyytyväisillä mielin, kun ajelin (pimeässä ja sateessa) kotiin Leskirouvan luota. Ei, tähän tarinaan ei oikeastaan liity mitään pervoa, muuta kuin minun omassa päässäni. Mietin matkalla paljon sitä, miten minusta tuntuu niin hyvältä, kun saan toteuttaa palvelijanfetissiäni ja sitä, onko se oikeastaan edes fetissi. Pitäisikö fetissin aina kiihottaa seksuaalisesti? En minä palvele ihmisiä pöksyt märkänä, vaan minulla on jollain toisella pervohkolla tavalla mukava olo.

Meillä on Leskirouvan kanssa varsin tuore eräänlainen työsuhde, aika vapaamuotoinen sopimus. En hyödy siitä paljoakaan rahallisesti, minulla menee siihen aikaa ja ajokilometreja, jonka lisäksi suoritan muutamia juttuja hänen hyväkseen ihan hyvän hyvyyttäni. Käyn kaupassa, toimitan postia ja sen sellaista. Ikäänkuin vastapalveluksena hän keittää minulle kahvia ja tarjoaa voileipiä. Tämä siis varsinaisten työtehtävien ulkopuolisena toimintana. Saan tästä ns. työsuhteesta kuitenkin tällä hetkellä paljon, sillä voin tehdä jotain muuta kuin mitä yleensä teen ja Leskirouva on lisäksi ihan mukavaa seuraa.

En paljoa pistä vastaan, kun mieleeni putkahtelee omaa ominta ydintäni hiveleviä mielikuvia: saan palvella. Nautin siitä! Koen hänen seurassaan olevani hyväksytty ja arvostettu, mutta hän pyytää minulta juttuja, koska olen nuorempi, vahvempi ja minulla on auto. Suoritan tehtäviä ilomielin.

Olen aiemmin kirjoittanut ns. siivousfetissistä, jonka tyyppinen minulla kaiketi on. Jo lapsuudessa sain hyviä fiiliksiä, kun olimme avuksi ja siivosimme isoäitini luona. Yksin imuroidessani pyörittelin päässäni palvelijakuvitelmia, jotka saivat minut miellyttävästi inspiroitumaan työhön. Mielikuvissani palvelija sai sitten tietty myös toruja ja ehkä piiskaa, ja se oli jo tosi kuumaa kamaa. Mikään tästä ei ole paljoa muuttunut matkan varrella, ollut vain enemmän piilossa elämän eri vaiheissa.

Oikeassa elämässä päätyy harvoin tilanteisiin, joissa on ok ja ketään sortamatonta joutua palvelijan osaan. Ahdistuneen feministisinä aikoinani tungin palvelunkaipuuni syrjään vääränä ja roikuin tasa-arvossa täysin varmana sen ehdottomuudesta. Oikeastaan vasta nyt herättyäni tajuamaan kinkyn puoleni, olen kyennyt saattelemaan itsessäni pintaan haluni olla avuksi, olla hyödyllinen, palvella. Vieläpä ilman, että sen täytyisi olla ristiriidassa oman itsearvostukseni kanssa. Itse asiassa viihdyn housuissani nyt paljon paremmin, enkä enää niin paljoa edes välitä, mitä asiaa paremmin tuntemattomat ehkä ajattelevat, mikä on tullut testailtua mm. muutamissa juhlissa tai julkisissa tiloissa.

Mukava muisto tästä on tuore, sillä olin vastikään nuoren Rouvan kanssa eräissä isohkoissa syntymäpäiväjuhlissa, joihin tiesin tulevan avarakatseista sekä kinkyäkin väkeä. Suurin osa ihmisistä ei tuntenut minua tai Rouvaa mitenkään sen kummemmin, mutta minä hitot välitin. Teemana olivat naamiaiset, joten laitoin subikoiratyyppisen asun päälleni, kaulapantoineen ja maskeineen kaikkineen. Olin oikein miellyttävästi kotonani, kun saatoin tehdä Rouvalle kaikenlaisia pieniä palveluksia illan mittaan ja vähän istua hänen jaloissaankin.

Ettei nyt luulla ihan friikiksi lisään, että seurustelin toki muittenkin kanssa ja osallistuin ohjelmaan ns. normaalisti, mutta tämän _lisäksi_ saatoin toteuttaa itseäni kinkynä. Se on todella harvinaista herkkua. Havainnoin itseäni sen verran, että totesin olevani aimo annoksen vapautuneempi ja varmempi haluistani & teoistani kuin joskus aiemmin. Kun en tehnyt mitään mikä siinä seurassa olisi voinut aiheuttaa pahennusta, en kamalasti murehtinut, millaisen kuvan annan itsestäni tai mitä minusta ehkä puhutaan. Jollain tavalla halu olla kinkysti voittaa mennen tullen ujostelun ja muun joutavan itsekritiikin. Jännä juttu havaita.

Palvelemisesta vielä lyhyesti, että tilanne, jossa se _ei_ olisi kutkuttavaa, olisi sellainen jossa en muutenkaan koe olevani hyväksytty. Eli jollan tavalla tämä mielihyvä tasapainoilee sen kanssa, että olen varma ettei minua hyväksikäytetä _väärällä_ tavalla, väärin motiivein.

Minun tekisi vielä mieli kirjoittaa siitäkin, miten minua pasifistina kiehtoo armeijavaatetus yhdistettynä palvelunhaluuni: parhaat tuntemukset oikeissa kuteissa!

Ai niin, yksi juttu vielä, tuli otsikosta mieleen. Koskee seksiä. Jostain mystisestä syystä, minun on vaikea yhdistää varsinainen yhdynnällinen tai muu seksi palvelufetissiin. Isäntä välillä meinaa, että hyväilisin häntä käskystä. Aika usein se on vaikea toteuttaa. Teen sen, kunhan saan asennoitumiseni kohdalleen: minun täytyy olla silloin kunnolla alistuneessa mielentilassa. Heti kylmiltään se on vaikeaa, jostain syystä. Seksi toimii minulla edelleen parhaiten, kun siinä on ottamisen maku.

3 kommenttia:

  1. Olen alkanut lukea tätä blogia.Olen lukenut KAIKKI kirjoitukset, on ollut iltalukemista pitkäksi aikaa... ja muuten, suosikkini ovat nuo alistus-kohdat.Olen aina pitänyt D/s suhteesta, ja sinä Tetris *palvoo* olet mahtava esimerkki siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun tekisi aina mieli antaa jokin palkinto, kun joku sanoo lukeneensa koko blogin läpi. :D Sentään jo 233 postausta! Tziis...
      Heh, D/s on mahtava asia, jossa riittää mielenkiintoa pitkäksi aikaa.

      Poista
  2. "Palvelemisesta vielä lyhyesti, että tilanne, jossa se _ei_ olisi kutkuttavaa, olisi sellainen jossa en muutenkaan koe olevani hyväksytty. Eli jollan tavalla tämä mielihyvä tasapainoilee sen kanssa, että olen varma ettei minua hyväksikäytetä _väärällä_ tavalla, väärin motiivein."

    Tuossa kiteentyy ihan täysin omakin palvelualttius. Vain niin pitkään se on mieltä kutkuttavaa, useimmiten rentouttavaa, kun tiedän ettei ole ihan oikeasti pakko. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, siihen tietoon että tekemisiäni arvostetaan kuitenkin.
    Kiitos ajatuksista.

    VastaaPoista