sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kriisiä suhteessa

Huojentuneena kerron, että meillä oli Isännän kanssa muuton jälkeen ensimmäinen sessio, johon pääsin kunnolla mukaan ja josta nautin ja jossa sain tärisyttävän orgasmin. Muutosta on siis 2kk aikaa.

Tätä sessiota ja sitä edeltänyttä pitkää keskustelua ennen meillä oli parisuhteessa kriisitila. (Uskaltanen sanoa "oli", sillä keskustelusta & sessiosta on jo pari päivää aikaa ja minulla on yhä hyvä fiilis päällä).
Me emme puhu paljoa suhteemme asioista, kaikesta muusta kyllä. Se ei vain riitä minulle. Joko saan aina välillä puhua asioita halki tai sitten menen mielentilaan, jossa henkisesti pakkaan jo laukkuja, ja se on paha tila. Me emme juuri riitele, meillä menee ihan hyvin, mutta silti saatan jäädä hautomaan asioita. Omissa ajatuksissaan sitä suurentelee pikku juttuja ja lopulta näyttää, että koko suhde saisi mennä menojaan. Kaikki tämä vain siksi, ettei puhuta.

Nytkin kyse on ollut lähinnä siitä, että minulle on sattunut kasautumaan paljon uutta työtä ja uutta opeteltavaa kaiken normaalin hääräämisen lisäksi. Olen ollut yksinkertaisesti aika uuvuksissa välillä, vaikka tavallaan onkin ollut kiva, että puuhaa on riittänyt. Tästä on jotenkin seurannut se, että aikaa parisuhteen D/s-puolelle on jäänyt hyvin vähän ja se taas on omiaan kasaamaan minulle henkistä painetta.
Meillä on ollut linja jotenkin poikki. Jos Isäntä on jotain yrittänytkin, minä en ole kyennyt vastaanottamaan. Olen lähtökohtaisesti vastustanut kaikkea D/s:ää ja sehän ei oikein subilta käy. Olen tuntenut olevani epätasapainossa, mutta minulla ei ole ollut voimia tai avaimia selvittää asiaa.
Kunnes sitten saimme vihdoin puhuttua.

Selvisi, että molemmilla on ollut suhteestamme huono fiilis ja että molemmat haluaisivat kuitenkin jatkaa entiseen malliin, eli D/s:ää meidän tavallamme. Kerroin, että olen vierastanut yrityksiä sessioida makuuhuoneessa ja että minusta sängyssä tapahtuva seksi on aika ikävää. Pohdimme tilannetta, jossa minulla on vastenmielinen ote alistumiseen ja mitä siinä voisi tehdä. Mietimme, miten aikaani voisi jakaa niin, etten olisi ihan puhki ja että ylipäätään on vähän kehdo ajatus viritellä sessioita vasta puolenyön jälkeen, kun keho kaipaisi jo lepoa. Kaikkea sellaista.

Aloitimme keskustelun jäykästi sohvan eri päädyissä istuen. Olin juuri jättänyt keittämättä Isännälle iltateetä, sillä ei huvittanut ja olin myös kieltäytynyt tulemasta hänen vierelleen käskystä. En kyennyt toimimaan subina, kun ajatukseni olivat niin nurjia. Keskustelun edettyä jonkin aikaa Isäntä pyysi minut vierelleen sohvalla ja menin mielihyvin. Painolasti ja vastenmielisyys olivat poistuneet harteiltani. Tunsin tarvitsevani ennen kaikkea hyvänä pitoa ja sitä sainkin. Oli pitkästä aikaa tosi ihanaa painautua toisen rintaa vasten. Toivoin, ettei tähän nyt tulisi mitään pakollista seksiosuutta pilaamaan auvoa.

Kunnes aloin kuumeta. Tajusin, että olin ollut tosi, tosi kuriton subi. Oli ihan tavaton uhmanosoitus, ettei keitä toiselle teetä käskystä, itselleen vain. Uhmakas asenne ansaitsee kurinpalautuksen -> piiskaa! -> aahhh -> ehkä nyt..?
"Saisinko hakea piiskan?"

Meillä oli kiimainen ja tyydyttävä sessio. Lopulta laukesin selälläni lattialla Isännän spermaa rinnoillani, ratsuraipan kahva pillussani, runkaten, samalla kun Isäntä painoi kädellään nenäni ja suuni tukkoon.

Kunnon hikisen pervoilun jälkeen on taas ollut hyvä ja turvallinen olo palata D/s-dynamiikkaan ja keitellä ne teet ja muut ilman vastahankaa, salaviisaan tyytyväisyyden vallitessa.

tiistai 18. marraskuuta 2014

En ole koskaan!

Koitan jatkaa haastetta minäkin.
Vaikeaa, sillä mieleen tulee asioita joita _olen_ tehnyt ja sitten toisaalta sellaisia, mitä en edes kaipaa.

1. En ole koskaan saanut virtsaa päälleni. En oikein osaa kaipaillakaan. Tai sanotaanko näin, että enemmän voisin kaivata tilannetta, joka olisi riittävän luonteva tällaiseen toimintaan, kuin itse ainetta.

2. En ole koskaan tullut käsketyksi nuolemaan kenenkään jalkineita. Vrt. aiempaan, eli itse suoritus kylmiltään ei houkuttele, vaan riittävän intensiivinen tilanne ja hetki.

3. En ole koskaan harrastanut seksiä muitten miesten kuin oman parisuhdekumppanini kanssa. En ole esim. pidellyt kenenkään toisen penistä muutoin kuin vaatteiden läpi. Nykyisellään haaveeni eivät suuntaudu tähän suuntaan, mutta en sulkisi mitään lopullisesti poiskaan. (*
 
4. En ole koskaan pettänyt puolisoani. Oliko tämä nyt aiheen ulkopuolinen seikka?

5. En ole koskaan käyttänyt strapparia kehenkään. Emme kyllä edes omista sellaista. Onneksi penetroinnissa strappari ei ole edellytys.

6. En ole koskaan ottanut neuloja itseeni. Tilaisuus olisi ollut, mutta kieltäydyin, sillä se ei oikeastaan kiinnosta. En kyllä myöskään sähköä ja mitä muita näitä on.

7. Haha, en ole koskaan pukeutunut tiukkaan kumiin! En tiedä miltä se tuntuu. En myöskään korsettiin; en tiedä miltä sekään tuntuu. En kaipaa kumpaakaan.

8. En ole koskaan dominoinut miestä, jos bilepiiskauksia ei lasketa. Voi olla, että piankin saisin siihen mahdollisuuden, katsotaan nyt miten asiat menevät. Korostan kuitenkin, että olen alistuva, joka saattaa pomottaa "harrastuksenaan".

9. En ole koskaan ollut kunnolla kolmisin (tai useamman kera). Kiinnostaisi.

10. En ole koskaan tuntenut morkkista tai vääränlaista häpeää asioista joita olen pervoillessani tehnyt. Turvaan selustani: mietin asiat itselleni etukäteen selviksi, tarkkailen muita ja luotan vaistooni sekä intuitioon. Toisin sanoen, vaikka teen kaikenlaista, en sekoile.

(* Nyt en ottanut lukuun sitä, että ulkopuolinen mies on työnnellyt sormiaan sisääni.. Jaa jaa..!

Kiitos haasteesta Peikko ja Blondi ja kiitos muille bloggareille tirkistelytuokiosta! Kaikkia hauskoja vinkkejä tipahteli mm. muutamilta naishenkilöiltä..

torstai 13. marraskuuta 2014

Jos töissä voisi saada piiskaa!

Tein äsken Leskirouvan antamassa työtehtävässä pienen mutta harmillisen virheen. Tein sen huolimattomuuttani, kun en tarkistanut asioita riittävän monta kertaa. Joudun kertomaan sen hänelle huomenna kasvotusten.

Nyt olen sekä harmissani että kiihottunut. Mietin, miksei oikeassa elämässä virheitä voisi korvata selkäsaunalla. "Pomoni" on taatusti harmissaan, mutta tilanne joka siitä seuraa, on oletettavasti ymmärtäväinen ja jättää minut epämääräisen syyllisyyden valtaan.

Entä jos hän - fantasiamaailmassani - sen sijaan toteaisi virheen tapahtuneen ja kuuntelematta tai kyselemättä selityksiä hakisi sivuhuoneesta piiskan. Se olisi sellainen vajaan metrin mittainen, jotain rottingin tapaista, jolla vähempikin voima olisi riittävän tehokas tuottamaan uskottavaa kipua. Hän komentaisi minut laskemaan päällihousujani - se olisi todella nöyryyttävä hetki - ja kumartumaan kämmenet vasten tukevaa pöytää.

Hän sivaltelisi minua takamuksille rivakoin ottein, heti täydellä voimalla kuten rangaistuksen kuuluukin. Minun olisi vaikea pysytellä paikoillani, mutta viimeinen kunnian rippeeni olisi ottaa rangaistus vastaan ääneti ja pakoilematta.
Piiskattuaan hän olisi itsekin kasvoiltaan vähän punakka ja tokaisisi vain "Noniin..". Hän veisi piiskan pois, minä pukisin nopeasti ja kömpelösti housuni ja jatkaisimme töitä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minulla olisi alamainen mutta samalla huojentunut olo siitä, että moka olisi nyt pois päiväjärjestyksestä.

Työsuhteessa jossa tämä olisi mahdollista ja ennalta sovittua olisi mielettömän hivelevää olla. Siitä ei vaan ehkä tulisi mitään, sillä olisin ennalta niin kiihottunut että tekisin pelkkiä virheitä.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Fetissinä halu palvella?

Toisten palvelemiseen yhdistyy kulttuurissamme helposti katkeruus, marttyyrius tai sitten epätodellinen hymistelevä hyvyys. Entä, kun palveleminen tuo fetisististä mielihyvää?

Tänään olin tyytyväisillä mielin, kun ajelin (pimeässä ja sateessa) kotiin Leskirouvan luota. Ei, tähän tarinaan ei oikeastaan liity mitään pervoa, muuta kuin minun omassa päässäni. Mietin matkalla paljon sitä, miten minusta tuntuu niin hyvältä, kun saan toteuttaa palvelijanfetissiäni ja sitä, onko se oikeastaan edes fetissi. Pitäisikö fetissin aina kiihottaa seksuaalisesti? En minä palvele ihmisiä pöksyt märkänä, vaan minulla on jollain toisella pervohkolla tavalla mukava olo.

Meillä on Leskirouvan kanssa varsin tuore eräänlainen työsuhde, aika vapaamuotoinen sopimus. En hyödy siitä paljoakaan rahallisesti, minulla menee siihen aikaa ja ajokilometreja, jonka lisäksi suoritan muutamia juttuja hänen hyväkseen ihan hyvän hyvyyttäni. Käyn kaupassa, toimitan postia ja sen sellaista. Ikäänkuin vastapalveluksena hän keittää minulle kahvia ja tarjoaa voileipiä. Tämä siis varsinaisten työtehtävien ulkopuolisena toimintana. Saan tästä ns. työsuhteesta kuitenkin tällä hetkellä paljon, sillä voin tehdä jotain muuta kuin mitä yleensä teen ja Leskirouva on lisäksi ihan mukavaa seuraa.

En paljoa pistä vastaan, kun mieleeni putkahtelee omaa ominta ydintäni hiveleviä mielikuvia: saan palvella. Nautin siitä! Koen hänen seurassaan olevani hyväksytty ja arvostettu, mutta hän pyytää minulta juttuja, koska olen nuorempi, vahvempi ja minulla on auto. Suoritan tehtäviä ilomielin.

Olen aiemmin kirjoittanut ns. siivousfetissistä, jonka tyyppinen minulla kaiketi on. Jo lapsuudessa sain hyviä fiiliksiä, kun olimme avuksi ja siivosimme isoäitini luona. Yksin imuroidessani pyörittelin päässäni palvelijakuvitelmia, jotka saivat minut miellyttävästi inspiroitumaan työhön. Mielikuvissani palvelija sai sitten tietty myös toruja ja ehkä piiskaa, ja se oli jo tosi kuumaa kamaa. Mikään tästä ei ole paljoa muuttunut matkan varrella, ollut vain enemmän piilossa elämän eri vaiheissa.

Oikeassa elämässä päätyy harvoin tilanteisiin, joissa on ok ja ketään sortamatonta joutua palvelijan osaan. Ahdistuneen feministisinä aikoinani tungin palvelunkaipuuni syrjään vääränä ja roikuin tasa-arvossa täysin varmana sen ehdottomuudesta. Oikeastaan vasta nyt herättyäni tajuamaan kinkyn puoleni, olen kyennyt saattelemaan itsessäni pintaan haluni olla avuksi, olla hyödyllinen, palvella. Vieläpä ilman, että sen täytyisi olla ristiriidassa oman itsearvostukseni kanssa. Itse asiassa viihdyn housuissani nyt paljon paremmin, enkä enää niin paljoa edes välitä, mitä asiaa paremmin tuntemattomat ehkä ajattelevat, mikä on tullut testailtua mm. muutamissa juhlissa tai julkisissa tiloissa.

Mukava muisto tästä on tuore, sillä olin vastikään nuoren Rouvan kanssa eräissä isohkoissa syntymäpäiväjuhlissa, joihin tiesin tulevan avarakatseista sekä kinkyäkin väkeä. Suurin osa ihmisistä ei tuntenut minua tai Rouvaa mitenkään sen kummemmin, mutta minä hitot välitin. Teemana olivat naamiaiset, joten laitoin subikoiratyyppisen asun päälleni, kaulapantoineen ja maskeineen kaikkineen. Olin oikein miellyttävästi kotonani, kun saatoin tehdä Rouvalle kaikenlaisia pieniä palveluksia illan mittaan ja vähän istua hänen jaloissaankin.

Ettei nyt luulla ihan friikiksi lisään, että seurustelin toki muittenkin kanssa ja osallistuin ohjelmaan ns. normaalisti, mutta tämän _lisäksi_ saatoin toteuttaa itseäni kinkynä. Se on todella harvinaista herkkua. Havainnoin itseäni sen verran, että totesin olevani aimo annoksen vapautuneempi ja varmempi haluistani & teoistani kuin joskus aiemmin. Kun en tehnyt mitään mikä siinä seurassa olisi voinut aiheuttaa pahennusta, en kamalasti murehtinut, millaisen kuvan annan itsestäni tai mitä minusta ehkä puhutaan. Jollain tavalla halu olla kinkysti voittaa mennen tullen ujostelun ja muun joutavan itsekritiikin. Jännä juttu havaita.

Palvelemisesta vielä lyhyesti, että tilanne, jossa se _ei_ olisi kutkuttavaa, olisi sellainen jossa en muutenkaan koe olevani hyväksytty. Eli jollan tavalla tämä mielihyvä tasapainoilee sen kanssa, että olen varma ettei minua hyväksikäytetä _väärällä_ tavalla, väärin motiivein.

Minun tekisi vielä mieli kirjoittaa siitäkin, miten minua pasifistina kiehtoo armeijavaatetus yhdistettynä palvelunhaluuni: parhaat tuntemukset oikeissa kuteissa!

Ai niin, yksi juttu vielä, tuli otsikosta mieleen. Koskee seksiä. Jostain mystisestä syystä, minun on vaikea yhdistää varsinainen yhdynnällinen tai muu seksi palvelufetissiin. Isäntä välillä meinaa, että hyväilisin häntä käskystä. Aika usein se on vaikea toteuttaa. Teen sen, kunhan saan asennoitumiseni kohdalleen: minun täytyy olla silloin kunnolla alistuneessa mielentilassa. Heti kylmiltään se on vaikeaa, jostain syystä. Seksi toimii minulla edelleen parhaiten, kun siinä on ottamisen maku.