sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Viestejä uusista oloista

Olemme nyt muuttaneet ja asettuneet tähän täysin mahdottomaan pervoiluympäristöön: appivanhempieni seinänaapureiksi, elämään tavallista perhe-elämää leikki-ikäisen vanhempina.

Et tämän blogin voikin sitten lopettaa tähän ja siirtyä bloggailemaan vaikkapa sisustuksesta, kokkailusta tai puutarhanhoidosta. Kiitos vaan kaikille, ketkä olette tätä seuranneet ja kommentoineet, Tetris ja Herra Huu vetäytyvät, eheytyvät ja keski-ikäistyvät sovinnolla.

Tai ehkä tämä sittenkin menee toisin. Meillä on nyt tutkiskelun ja etsiskelyn paikka. Mitä käytäntöjä jatkamme, minkä on paras jäädä pois? Mistä jutuista on muodostunut tärkeitä? Mitkä ovat liian vaikeita toteuttaa?

Meillä on ollut viime aikoina hyvin kuormittavaa, sillä kaiken normaalin elämänmenon lisäksi olemme joutuneet organisoimaan remontointia toisella paikkakunnalla ja lopulta itse muuton. Tätä on nyt kestänyt lähes vuoden ja koko rupeamaa edelsi vieläpä henkinen myllerrys, kun meille valkeni, että todellakin tulemme muuttamaan pois talosta, jota olimme jo ajatelleet hyvinkin pitkän ajan kodiksemme. Joudumme myymään pois sen, jota pidimme haaveidemme täyttymyksenä ja asettumaan uuteen, vieläpä täysin erilaiselle alueelle: uinuvasta maalaistaajamasta vireään pikkukaupunkiin.

Täällä uudessa talossa olen ainakin minä vielä melko lailla hakusessa. Tietyt strategiset seinät, ovet ja jopa lattia on remontoitu sangen paksuiksi, mutta en oikein osaa rentoutua, heittäytymisestä puhumattakaan. Kaikki pitää tapahtua hiljaa, kuulostellen. Normaali puhe ei periaatteessa kuulu makuuhuoneestamme mihinkään, mutta silti kuiskailemme. Paukahduksia tai läiskähdyksiä ei uskalla ajatellakaan.
Muutaman kerran olemme harrastaneet tavanomaista seksiä, silloinkin minua on häirinnyt ajatus, että sänky ehkä natisee liikaa. Kerran Isännän aloitteesta otimme esiin viime postauksessa esittelemäni matkalaukun ja kokeilimme jonkunlaista pientä piiskasessiota, mutta se meni vähän arkailuksi sekin. Vain kaikkein pienin ja ohuin piiska oli riittävän hiljainen. Koko homma meni kiusallisen kaiun kuulosteluun (pitää hankkia lisää tekstiilejä lattiaan ja seinille!).

Ehkä parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun muutaman kerran illalla Isäntä on viitannut minut tietokonepöytänsä viereen polvilleni ja olemme keskustelleet tovin.

Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, mihin suuntaan asiat meillä kehittyvät. Emme ole oikeastaan jutelleet näistä haasteista, ehkä jossain vaiheessa se voisi selkiyttää asioista. Tietäisi vähän paremmin, millä kannalla toinen on jatkon suhteen. Jatkuuko D/s meillä ja missä muodossa?

Onneksi kinkyelämä merkitsee muutakin kuin sitä mitä kotona tapahtuu. Olen osoittanut olevani aktiivinen ja kiinnostunut ja saanut vastakaikua matkan varrella. Nyt viimeksi Rouva pyysi (tai määräsi?) minua kanssaan erääseen kiinnostavaan iltamenoon ja eräs pariskunta on lähestynyt minua pervolla tositarkoituksella. Arvostan tosi paljon kaikkea tällaista positiivista säpinää, ja Isäntä tuntuu minua mielihyvin niihin päästävän.

Pelkästään blogin kirjoitus täällä uudessa ympäristössä tuntuu vähän jäykältä, joten jos se näkyy tekstissä jollain tavalla, niin autenttista on pönötys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti