maanantai 27. lokakuuta 2014

Ajatuksia ihmissuhteista: D/s

Lähdin viikonloppuna viettämään Rouvan syntymäpäiviä. Jätetään tästä luvut pois, mutta hän on minua itse asiassa nuorempi, vaikka tekstistä voisi ehkä toisinkin arvella. Vaan eivät kai ne ikävuodet vaan se asenne mikä itse kullakin on, etenkin BDSM-maailmassa.

Minulla oli kotona mennyt Isännän kanssa jo pidempään vähän niin ja näin. Emme ole riidelleet, mutta välimme ovat latistuneet ja etääntyneet. Päivittäin tuskin vaihdoimme muuta kuin pari sanaa. Se varmasti rassasi meitä molempia. Jos kotona eivät ole ihmissuhteet kunnossa, ei sitä kestä elävä erkkikään, kuten sanotaan. Se on tehnyt blogikirjoittelunkin jotenkin epäkiinnostavaksi, kun jutun lento on omassa päässä jumittunut heti alkuunsa jyllääviin huoliin.

Nyt, nostettuani aiheen esiin - itkun lomasta - meillä menee taas paremmin. Molemmat kuitenkin haluavat elää mieluummin rakastavaisina kuin kämppiksinä. Halailemme, katsomme toisiamme, puhumme. Jo pidempiä aikoja parisuhteessa (ja suhteissa) eläneenä tiedän kyllä, että näitä vaiheita tulee ja menee. En hämmenny siitä liikaa tai tee siitä elämää suurempaa. Sitä se vain on itteään, elämää.

Synttäreillä saatoin silti erkaantua kotiasioista ja rentoutua. Siellä oli paikalla tutun pervoväen lisäksi myös muutamia muita, joten ihan hurjaksi ei mennyt. Vain pientä näpelöintiä, vitsailua ja suutelua nurkan takana.
Siitä olen tyytyväinen, että minun mielestäni Rouvalla ja minulla menee hyvin. Viime keväästä saakka olemme pitäneet tätä pientä peliämme. Tapailemme vain satunnaisesti, mutta käymme niin paljon samoissa tapahtumissa, ettei tapaamisten väliin jää liikaa aikaa. Minun näkövinkkelistäni menemme tässä Rouvan ehdoilla. Minä olisin ehkä keskustelevampi ja kiinnostunut määrittelemään asemiamme tarkemmin, mutta koska Rouva ei ole, olen minäkin jättäytynyt suosiolla tuuliajolle ja katsonut minne mennään, tapaaminen kerrallaan. Se on minulle epätyypillistä, muttei mahdotonta.

Usein minä D-suhteissani pelkään olevani manipuloiva osapuoli, mutta tässä kun pohdin asiaa, niin Rouvan on kyllä muokannut minun käytöstäni itselleen sopivaan suuntaan. Hyvä, hyvä. Ilman sen kummempia seremonioita vieläpä.

Toivon, etten mitenkään nyt tärvää suhdettamme, jos sanon, että Rouva herättää minussa myös oikeaa, pelkoon pohjautuvaa kunnioitusta. Siis semmoista pientä, mutta todellista. Ainoana, johon tässä skenessä olen tutustunut. Se pelko saa minut kiertämään häntä kuin perhonen lamppua, se ei karkoita vaan kiehtoo.

Meillä on siinä mielessä villi BDSM-suhde, ettemme ole todella tehneet mitään rajoituslistoja tai muita sopimuksia (en edes tiedä, pidääkö Rouva minua varsinaisena subinaan! Luulisin kyllä.). Olemme keskustelleet näistä jutuista kai vain kerran, silloin joskus keväällä kun treffasimme ekaa kertaa tarkoituksena jutella mahdollisesta D/s-leikistä. Silloinkin taisi mennä enemmän yleiseen juoruiluun.. Olen aina vain vähän epämääräisesti lainassa Herra Huulta, joskaan tätä seikkaa ei joka kerta katsota tarpeelliseksi varmistella. Kaikilla oikeuksilla, kunhan jälkiä ei jää näkyviin paikkoihin, käsittääkseni.
Tähän lainailuun on sitten matkan varrella kuulunut paljon julkista nöyryytystä, eri tehtäviin käskytystä, muutamia aika rajuja piiskauksia, strapparilla panoa, raapimista, nuoleskelua, hämmentäviä keskusteluja ja keskinäistä kiusoittelua... Kaikkea mikä voi viihdyttää sadistia ja masokistia, kun heidät lasketaan yhteen.

Pari viikkoa sitten kävimme Rouvan kanssa kahden eräässä kultturellissa iltatapahtumassa. Aiheena siinä oli paikan historiasta poimitut kidutukseen, kauhuun, kuolemaan ja aaveisiin liittyvät kertomukset ja tositapaukset. Kierroksella oli pimeää ja paljon muitakin ihmisiä. Opas vei ryhmää kohteesta toiseen. Minulla vain meni aika paljon hänen kertomastaan ohi korvien, kun oli mielenkiintoisempaa tunnustella, mitä Rouvan käsi teki housujeni sisällä. Ainakin takamukseni saivat muutamia kirpeitä nipistyksiä.

Kun kierros oli loppunut, kävelimme vielä hetken tummuneessa puutarhassa hiekkapolkua. Jossain vaiheessa minun oli lähdettävä toiseen suuntaan ja päätimme hyvästellä. Suutelimme vielä ja puhelimme jotain, Rouva sanoi, että nähdään sitten bileissä. Minä en heti saanut päähäni, mitä bileitä hän tarkoitti - kuvittelin kai jotain fetish clubia. Sitäpä kävin sitten kyselemään hölmönä. Rouvan silmät välkähtivät pimeässä ja ennen kuin tajusin, läimäytti hän minua poskelle niin että helähti. - Hän oli tarkoittanut omia synttäribileitään.

Tämä korvapuusti oli minulle illan merkittävin juttu. Tällaisella hetkellä kiteytyy tämän suhteen ydin, ilman sanoja ja pohdintoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti