perjantai 12. syyskuuta 2014

Muutamia kuulumisia, todesta ja fiktiosta

Minulla on vissiin taas pervoa ohjelmaa luvassa viikonlopulle. Onneksi vähän erilaista tällä kertaa, ei pelkkää biletystä ja ihmismassoja. Yksityisempää, kuvataiteeseen liittyvää.

Olen lupautunut poseeraamaan mallina Pride-tapahtumaan liittyvässä piirustustyöpajassa. Se lähti oikeastaan siitä, että haluaisin itse päästä piirtämään kunnolla, kaikessa rauhassa. Ilmoitin samalla, että voin kyllä toimia mallinakin. Kun tapahtuman info sitten tuli, oli siinä laitettu oikein kellonaika Tetrikselle toimia mallina. Jaiks! Virallisen oloista.. Valmiista kuvista tulee sitten otanta erään Pride-illanviettopaikan seinille.

Muut mallit ovat kaiketi Setan väkeä. Jotain tyttö-tyttö -asetelmia olettaisin. Olen itse ajatellut, että hoitaisin mallina oloni S/M-henkeen, edustanhan parin muun ohella Turun Balettia. Kyselin jo tutulta sidonta-apua ja mahdollista muutakin, saa nyt nähdä. Ihan tosissani suunnittelen, että olisi mukava ottaa pari kunnon merkkiä iholle. Täytyisi vain ottaa esim. sopiva bambukeppi mukaan ja pyytää jotakuta.. VIUH!
En tiedä, se voi olla jo liikaa. Kaikki riippuu niin paljon tilanteesta.

---

Alitajunta teki temput. Näin unta, että rakastelin erään puolitutun kinkymiehen kanssa. Miksi!? Miksi juuri hän? Tosielämässä paremminkin välttelen häntä, sillä hänellä on vähän kyseenalainen maine (liekö tosi, en ota kantaa) pillujen perässä mestaroivana Masterina. Olen nyt todella hämmentynyt alitajuntani valinnasta. Tai ehkä se onkin juuri se aktiivinen torjunta, joka nosti hänet (päälleni!) uneeni.

IUGH..

---

Ostin mielijohteesta halvalla koko sarjan 50 Shades of Grey:tä. Aloin lukea sitä. Aloittaminen oli vaikeaa, sillä minulla on suuria varauksia sitä kirjasarjaa kohtaan. Kun jokin asia on itseä liian lähellä, tekee välillä pahaa nähdä siitä pitkälle kaupallistettu versio. Vaatii minulta ikäänkuin rohkeutta ja pokkaa tarttua sarjaan ja alkaa ottaa siitä selvää. Olen vältellyt sitä tähän asti.

Ok, kirjan tyyli on alun perusteella vähän uuvuttava. Jokainen tunne, katse, huokaus, punastuminen, huulen pureminen, otsan rypistys.. ne kaikki käydään huolella läpi. Välillä tulee olo, kuin kahlaisi suossa, jossa ei oikein pääse eteenpäin. Liikaa tekstiä suht vähien tapahtumien ympärillä. Ja minä sentään pidän tunteilla mässäilystä! Noh, ehkä kyse on tottumisesta tyyliin. Toisaalta tunnepuolelta löytyy hyviäkin havaintoja, joihin voin samastua.

Kirjan polttopisteessä on herra Grey, monimiljonääri, joka on ilmeisesti myös sadomasokisti. Minua häiritsee herra Greyn hahmo. Hän on ihan liian nuori, ihan liian täydellisen näköinen, ihan liian huoleton uskottavaksi yritysjohtajaksi. Antakaa minulle varttuneempi, rosoisempi, uskottavampi hahmo, niin lupaan olla lääpälläni, mutta tämä herra Grey jää epämääräiseksi mallipoikatyyppiseksi hengailijaksi, ikävä kyllä.

Minäkertona on tämä Anastasia, jonka alitajuntakin on varsin eläväinen hahmo kirjassa (tanssii mm. useita erityyppisiä riemutansseja ja heristelee sormeaan tätimäiset lasit päässä). Anastasiasta ei oikein saa otetta, hänen tärkein tehtävänsä on punastua Greyn puheille ja räväyttää isot silmänsä auki tämän teoille.

Koitan silti viihtyä ja onhan kirja aika viihdyttävä, kyllä sitä lukee. Ei se turhaan ole niin suosittu. Olen vasta alussa ja bongailen uteliaana S/M:ään liittyviä kuvauksia, että jaaha, näin siis jenkkilässä. Tähän mennessä olen katsellut Greyn tarjoamaa sopimuslomaketta ja lukenut kuvausta hänen leikkihuoneestaan. Jotain tuttua, jotain vierasta.

Tähän mennessä kiihottavinta: Anastasia ottaa ekaa kertaa elämässään suihin ja onnistuu hyväilemään Greyn lähelle huippua. Ana paljastaa hetkeksi hampaansa huulien suojista ja saa Greyn laukeamaan ihanasti. Kontrollifriikiksi kuvailtu Masterimme onkin switch?
Vertailuja tekee väkisinkin ja tiedän muutamankin tosielämän Masterin, jotka eivät voi sietää kipua, tai kokevat sen turn-offina. Ristiriita toden ja tekstin välillä on kutkuttava.

---

Puhuimme Isännän kanssa; puhumme liian vähän. Keskustelutarve lähti taas siitä, että minulla oli huono fiilis ja aloin epäillä vähän kaikkea. Toimiiko D/s, toimiiko suhde ylipäätään? Keskustelu auttoi taas kerran, hälvensi epäluuloja ja toi päivänvaloon ongelmakohtia.

Suurin hankaluutemme on ehkä se, että olemme kunnon keskusteluyhteydessä keskenämme liian vähän ja harvoin. Meillä voi helposti mennä päiviä, ehkä viikkoja, että puhumme ainoastaan pinnallista arkipuhetta, emmekä mene lainkaan tunnepuolelle. Sitten kuitenkin kun tunteet ja parisuhde otetaan puheeksi, on minulla säännönmukaisesti parempi olo jälkeenpäin.

Keskustelumme päättyi siihen, että rakastelimme pehmeän maton päällä. Olimme juuri puhuneet age playsta ja siitä, että tietynlaiset kuvioidut alushousuni toivat mieleen teinityttöjen pöksyt. Minulla sattui olemaan jalassa juuri sellaiset ja Isäntä tuli sisään lahkeensuusta, ilman että riisuin alushousujani lainkaan.
En tiedä, mitä Isäntä ajatteli, mutta minulle tuli mieleen fantasia rouheasta, itsevarman rivosta aikuisesta miehestä ja kokemattomasta teinitytöstä. Fantasiassa tyttö ajatteli, että mitään tuhmaa ei oikeastaan tapahdu, koska hänellä on pöksyt jalassa koko ajan ja jalat vielä yhdessä, vaikka tosiasiassa häntä naidaan niin että litinä käy...


4 kommenttia:

  1. Mä luin juuri vähän aikaa sitten tuon 50 Shades of Grayn ekan osan ja sekosin. Muhun jotenkin kolahti tosi hyvin tuo kirjoitustyyli ja pikkutarkka kuvailu. Luin melkein koko kirjan yhdessä yössä - nukuin vain vajaa kolme tuntia.
    Ja herra Grey. Niin kylmän ja etäisen oloisesta tyypistä Anastasia saa irti jotain niin lämmintä ja huolehtivaa. Vetosi muhun ihan täysin.
    Tuollaisen kun tapaisi niin... Ah!

    Toki jokaisella omat mielipiteensä kirjasta ja henkilöistä, mutta mä tykkäsin kirjasta ihan älyttömästi! Lainakirja oli, mutta taitaa olla pakko ostaa ihan omaksi ne kaikki kolme...

    Ja tuosta sekoamisesta... Mä siis ihan oikeesti sekosin siitä kirjasta. Mulla ei oo mistään muusta kirjasta ikinä tullu yhtä voimakasta reaktiota. Mä selitin kaikille kavereille miten loistava kirja se on ja tahdoin vain huutaa täysiä kun olin niin lumoutunut. Olin ihan myyty.

    Ystäväni eivät anna minun lukea sitä toista osaa ennen kuin ylioppilaskirjoitukset on hoidettu pois alta. :( Sekosin kuulemma liikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla tosifanin kommentti kirjasta! :D

      Minun ei todella ole tarkoitus lytätä tai väheksyä tätä kirjasarjaa. Menin itse aikanani ihan ding-dong luettuani ekaa kertaa Anne Ricen Veren vangit.. En ollut koskaan lukenut sen tyylin kirjoja ja olin ihan huumassa siitä tavasta, millä ihmissuhteita saatettiinkaan kuvailla.

      50 Shadesissa on varmasti sitä samaa vaikutusta ja otetta kohderyhmään. Minä vain, surullista kyllä, taidan olla vähän ohi kohderyhmän. Jokin 30-40+ hahmoista kertova, karumpi ja realistisempi setti voisi iskeä minuun tällä hetkellä mehevämmin. :P

      Mutta, eniveis, jatkan lukemista mielenkiinnolla. Nyt siellä jo nuollaan jalkapohjia ja purraan pikkuvarpaaseen.

      Poista
    2. Niin, varmasti jokaisella kirjalla ja kirjasarjalla on omat kohderyhmänsä, eikä kaikki tietystikään kolahda kaikille. Sehän olisi tylsää!

      Lue ihmeessä loppuun! Kirjan lopussa on eräs kohtaus, josta saattaisit pitää! ;)

      Poista
  2. Lisa R Jonesista pidin osin enemmän. Fifty Shadesissa häiritsi Greyn täydellinen ulkonäkö, johon en pystynyt samaistumaan yhtään. Toki, ontuvia kohtia oli Jonesin 3:n kirjan boksissakin.

    VastaaPoista