sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Subikoiran bileilta - seurakoirasta susikoiraan

Mitä on olla subi? Millaisia rooleja subilla voi olla kinkyskenessä?

"Lampaat! Luopiot! Kaivakaa jostain itsellenne selkäranka tai madelkaa matkoihinne. Pikkusen ryhtiä tähän hommaan nyt, ämmät!" - Pikkusisko

Tämä Pikkusiskon epätavallinen purkaus koskien subeja kirkasti minulle sen, mistä näkökulmasta tahdon eilisiä Fetish Club -bileitä muistella.

Lupa bileisiin lähtöön tuli selväksi vasta samana iltapäivänä, siihen asti olin joutunut jossittelemaan kahden vaihtoehdon välillä. Isäntä oli jo varautunut menemään bileisiin itse, mutta päätti sittenkin toisin ja minä pääsin pakkaamaan bilekassia. Tällä kertaa meistä vain toinen saattoi lähteä.

Olin tarjoutunut (ja minut oli hyväksytty!) viemään erään uudehkon jäsenen julkisen piiskauksen neitsyyden ja se oli pääasiallinen maalini näissä pippaloissa. Minulla oli kieltämättä vähän deemäinen olo, kun olin liikkeellä yksin ja ihan omaa käyttöä varten piiskatkin mukana. Tungin mustien reisitaskuhousujeni puntit vihreisiin varsikenkiini ja laitoin ylleni mustan topin. Kiinnitin pitkän tukkani parilla lakkasuihkauksella avonaiseksi harjaksi ja maalasin silmiini susimaisen katseen törkeän paksuilla teatterirajauksilla ja lopuksi mustasin nenänpääni. Nahkarannekkeet vielä paikoilleen ja vot: subi vai ei?
Aluksi jätin kaulapannan laittamatta, sillä jotenkin ajattelin vetää nyt pikkuisen tätä piiskurin rooliani, sekoittamatta subiutta nyt tähän. Sitten jokin yllyke - olisikohan se ollut Rouvan bongaaminen - sai minut huitaisemaan pannan kaulaani: en halunnut vaikuttaa missään määrin siltä, etten olisi ehkä nyt niissä fiiliksissä.

Harjoitin vähän D:n otteita tähän piiskattavaani, sen jälkeen kun olimme keskustelleet rajoista ja sellaisesta sekä hänen että puolisonsa kanssa. Istutin naista tuolini vieressä lattialla ja silittelin hänen niskaansa. Vein hänet sopivan hetken tullen krossille ja sidoin miehensä avustamana ranteista ja nilkoista kiinni.
Minä en tietoisesti ole niitä piiskaajia, jotka koskevat kohteeseen vain välineillään. Minä kosken käsin, vähän joka paikkaan. Tykkään silitellä, hivellä, puristella - kynsilläkin. Painaa lanteeni vasten takamusta. Ehkä suudella. Huhuista ja maineesta on puhuttu blogeissa, joten jos jonkin huhun soisin leviävän, niin sen että se Tetris sitten koskettelee. Kas, jos ei tykkää, niin voi pysyä kauempana.

Käsittelin tätä julkinen-bilepiiskaus-neitsyttäni hellävaroen - siis oikeasti. Jos hän tykkäisi tästä, hänellä olisi enemmän kuin riittävästi mahdollisuuksia hankkia niitä rankempiakin juttuja: subi on ihan hyvä jättää haluamaan lisää.
Minun oli oikeastaan tarkoitus ottaa uusiksi myöhemmin, vähän perusteellisemmin ja julkisemmassa paikassa, mutta eräs Master nappasi vuoron. No, jääpä minullekin jotain odotettavaa.

Kesken tämän kaiken liimauduin edellisen postaukseni "ylemmän pyllyn" seuraan, hänkin oli sattumoisin paikalla. Meillä oli kiinnostava keskustelu queer-aiheista ja oli viittä vaille, etten tehnyt aloitetta hänen suuntaansa. Sen lisäksi että oli mukava ja kiinnostava ihminen, hän edusti sellaista todellista poikatyttötyyppiä, johon olen heikkona.
Hän kertoili, mitä testosteronin nauttiminen saa aikaan naisen alapäässä ja minä kuuntelin lumoutuneena. Oooh.

Kun kahdesta oli valittava, vei Rouva kuitenkin voiton. Häneltä sain välitöntä mielihyvää, ja millaista! Olin itse rajulla tuulella, jo pidempään olin kaivannut piiskaa ja kovia otteita. Se oli tuntunut sellaisena jännänä kokovartalokiihotuksena, joka kihelmöi takapuolella, kun ajattelee piiskaa ja miten sitä voisi saada. Olin toisin sanoen vastaanottavaisimmillani.
Minä joka tykkään koskettaa, saan häneltä kosketuksia, ja nautin kaikista. Siitäkin, että vähän ennen pikadeitin juontonakkiani hän piti minua tukasta lattialla samalla kun keskusteli seurueensa kanssa.

Loppuillasta pari hätääntynyttä nuorta naista kääntyi puoleeni (minulla oli järjestäjän merkki rinnassa) ja sanoi, että eräs mies käyttäytyy häiritsevästi: aggressiivisen oloisesti ja ahdistavasti. Tunkee lähelle, koskee, kyselee. Sellainen on bileissä kiellettyä. Naiset osoittivat miehen minulle. Sellainen isokokoinen kaveri, joka oli selvästi aika päissään, istua röhnötti salissa. En harkinnut yhden askelen vertaa, vaan menin suoraan päälle. Hän koetti minuakin ottaa käsivarresta, mutta huitaisin otteen syrjään ja läksytin siitä, että hänestä oli valitettu ja sellainen käytös ei ollut sallittua; vaihtoehtona oli tilasta poistaminen. Sudensilmieni katse tiukasti hänen kännisissä silmissään. Mies ei vaikuttanut tippaakaan pahoittelevalta, joten seuraavaksi hommasin paikalle kaksi kaljupäätä narikasta ja nämä eskorteerasivat herran ulko-ovelle.

Kun ilta oli jo melkein valomerkissä, sain lopulta sitä kipua itsekin. Krossi oli sopivasti vapaana ja Rouva laittoi minut ranteista siihen kiinni. Olin ajatellut varoittaa häntä siitä, että mukaan ottamani metallisisustainen lätkä oli oikeasti aika häijy. Unohdin sen ja hah, juuri tuo lätkä meni palasiksi käsittelyn kuluessa. Tuntui, kuin kehossani olevat masokistista pilveä tuottavat reseptorit olisivat kaikki olleet lähtökuopissaan kärsimättöminä, sillä alkuhämmennyksen jälkeen nousin helposti ja vahvasti: kipu muuttui haluttavaksi ja olo euforiseksi.
Kun yksi väline oli hajotettu ja arvelin Rouvan ehkä jo hidastelevan, pyysin häntä lyömään, lyömään..
Aina välillä hän tempasi pääni taakse tukasta ja kyseli jotain kiivaalla äänellä.

Meidän oli pakko antaa tilaa krossilla vielä toiselle parille ja jotenkin päädyimme jatkamaan sessiota lattiatasoon, muutaman portaan varaan. Pyysin Rouvaa lyömään minua kasvoihin ja sen lisäksi hän käytteli vielä kynsiään mm. sisäreisiini ja mitä kaikkea, en edes muista. Hän ehdotteli minulle suunnilleen samaa, jota Isäntäkin oli fantasioinut kiihkeinä hetkinämme. Molemmat ajatelleet minun ottamistani jonkinlaisessa kimpassa, ainakin katselun tasolla? Hmm.

Kun bileissä ollaan, minun piti haalia itseni lattialta vielä kasaan hyvästelemään piiskaneitsyeni. Lupailimme jatkavamme harjoituksia ja mieskin oli kiinnostunut saamaan vähän itsekin. Ehkä joku kerta!


Kaiken tämän vaihtelevan roolileikin jälkeen koen yhä olevani subi ja toivon, että mahdollisesti rooliinsa leipääntyneet pystyisivät näkemään sen monipuolisuuden. Antakaamme toisillemme liikkumavaraa.
Peace & Love.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Pervopiirtelypaja

Osallistuin viikonloppuna otsikon mukaiseen tapahtumaan. Se oli osa isompaa Pride-kokonaisuutta ja kyllä, tuo oli ns. virallinen nimi.

Tykkäsin kovasti tilaisuudesta. Se järjestettiin ennakkoilmoittautumisten perusteella yksityisasunnossa ja sinne osallistui kymmenkunta piirtäjää ja neljä mallia. Tunnelma oli rento ja suvaitsevainen. Tapahtuman järjestäjä oli selvästi tottunut organisoimaan tämän tapaisia juttuja ja kaikki sujui kivasti, vaikka kaikki eivät edes tunteneet toisiaan ennalta. Itse en tuntenut kuin yhden Turun Baletin jäsenen, mutta seura oli niin mukavaa, ettei se haitannut mitään.

Ensiksi saimme malleiksemme kaksi nuorta naista. He esittivät vaihe vaiheelta etenevän poseeraussarjan, jossa vaatteet vähenivät ja otteet olivat varsin tutun oloisia, eli toinen dominoi ja toinen otti passiivisia asentoja. Piirsimme asentoja minuutista kymmeneen minuuttiin, eli kynät kävivät sauhuten ja huoneessa oli hiljaista, paitsi viihdyttävä musiikki taustalla.

Tähän liittämäni piirros on viimeisestä, eli kymmenen minuutin poseerauksesta. Kuvakulmia emme saaneet itse valita, joten tässä näkyy vähän huonosti, että alimmaisella naisella on ylemmän sormet suussaan.
Täytyy myöntää, että viihdyin oikein hyvin tämän "esityksen" ääressä! On raikuva ero siinä, millä tavoin aidot queer-naiset esittävät keskinäisiä suhteitaan verrattuna seksimessujen kökköihin lesboshow-esityksiin. Erona on vaikka nyt näin muotoiltuna se seikka, että ensin mainittu sisältää oikeasti kiihdyttäviä elementtejä.



Toisena mallina toimin sitten itse. Olin ottanut mukaani nahkakahleita, vöitä ja silmäsiteen, kuten olin suunnitellut. Assistentiksi lupautunut balettilainen ei päässytkään paikalle, joten suunnitelma muuttui hivenen. Käytännössä puin kahleet ja pannan ja improvisoin joitain sopivia subin asentoja ja sidontoja.

Sain muutamia luonnoksia itsestäni muilta piirtäjiltä lahjoituksina, mutta en tekijänoikeussyistä voi niitä tähän laittaa. Harmi sinällään. Näiltä omien piirrosteni malleilta kysyin luvan, joten se on kunnossa.

Mallina olo oli ihan mukavaa, tekisin toistekin. Pidin itse ihan alushousut jalassa, vaikkei sillä asialla olisi minulle kamalan suurta merkitystä ollutkaan. Kuten olen todennut, en ole oikeastaan ekshibitionisti. Mallina ollessakin ajattelin ihan kaikkea muuta kuin sitä, että nyt joukko ihmisiä näkee tissini. Piirrosmallina ollessa ajatus kiinnittyy lähinnä siihen, mistä ensinnä puutuu tai jomottaa.

Viimeisenä pääsimme piirtämään viehättävästi pukeutunutta nuorta miestä. Taustalla soi sellainen vähän vanhanaikainen Broadway-musiikki, jos niin voi sanoa, ja hän laittoi meidät piirtämään oikein klassisia poseerauksia.

Aikaa piirtämiselle tuntui olevan taas liian vähän, sillä tämä kaveri oli täynnä herkullisia yksityiskohtia ja kokonaisuus oli aina mainio kun hän otti asennon.

Saimme laittaa parhaan kuvamme menemään näyttelyyn kaupungin homobaariin, jossa ne olisivat esillä koko Pride-viikon. Valitsin tämän kaverin kymmenminuuttisen, jonka sain tehdä hyvästä kuvakulmasta: "neidillä" tarkoituksella vähän vilahtaa rikkinäisestä sukkahousun haarasta.. Se kuva ei siis ole nyt tässä blogissa ainakaan vielä, mutta tässä toiseksi onnistunein, aikaa oli 5min:



Toivon, että vastaavia piirustuspajoja järjestetään toistekin. Setalaisten kanssa on hauskaa häärätä.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Muutamia kuulumisia, todesta ja fiktiosta

Minulla on vissiin taas pervoa ohjelmaa luvassa viikonlopulle. Onneksi vähän erilaista tällä kertaa, ei pelkkää biletystä ja ihmismassoja. Yksityisempää, kuvataiteeseen liittyvää.

Olen lupautunut poseeraamaan mallina Pride-tapahtumaan liittyvässä piirustustyöpajassa. Se lähti oikeastaan siitä, että haluaisin itse päästä piirtämään kunnolla, kaikessa rauhassa. Ilmoitin samalla, että voin kyllä toimia mallinakin. Kun tapahtuman info sitten tuli, oli siinä laitettu oikein kellonaika Tetrikselle toimia mallina. Jaiks! Virallisen oloista.. Valmiista kuvista tulee sitten otanta erään Pride-illanviettopaikan seinille.

Muut mallit ovat kaiketi Setan väkeä. Jotain tyttö-tyttö -asetelmia olettaisin. Olen itse ajatellut, että hoitaisin mallina oloni S/M-henkeen, edustanhan parin muun ohella Turun Balettia. Kyselin jo tutulta sidonta-apua ja mahdollista muutakin, saa nyt nähdä. Ihan tosissani suunnittelen, että olisi mukava ottaa pari kunnon merkkiä iholle. Täytyisi vain ottaa esim. sopiva bambukeppi mukaan ja pyytää jotakuta.. VIUH!
En tiedä, se voi olla jo liikaa. Kaikki riippuu niin paljon tilanteesta.

---

Alitajunta teki temput. Näin unta, että rakastelin erään puolitutun kinkymiehen kanssa. Miksi!? Miksi juuri hän? Tosielämässä paremminkin välttelen häntä, sillä hänellä on vähän kyseenalainen maine (liekö tosi, en ota kantaa) pillujen perässä mestaroivana Masterina. Olen nyt todella hämmentynyt alitajuntani valinnasta. Tai ehkä se onkin juuri se aktiivinen torjunta, joka nosti hänet (päälleni!) uneeni.

IUGH..

---

Ostin mielijohteesta halvalla koko sarjan 50 Shades of Grey:tä. Aloin lukea sitä. Aloittaminen oli vaikeaa, sillä minulla on suuria varauksia sitä kirjasarjaa kohtaan. Kun jokin asia on itseä liian lähellä, tekee välillä pahaa nähdä siitä pitkälle kaupallistettu versio. Vaatii minulta ikäänkuin rohkeutta ja pokkaa tarttua sarjaan ja alkaa ottaa siitä selvää. Olen vältellyt sitä tähän asti.

Ok, kirjan tyyli on alun perusteella vähän uuvuttava. Jokainen tunne, katse, huokaus, punastuminen, huulen pureminen, otsan rypistys.. ne kaikki käydään huolella läpi. Välillä tulee olo, kuin kahlaisi suossa, jossa ei oikein pääse eteenpäin. Liikaa tekstiä suht vähien tapahtumien ympärillä. Ja minä sentään pidän tunteilla mässäilystä! Noh, ehkä kyse on tottumisesta tyyliin. Toisaalta tunnepuolelta löytyy hyviäkin havaintoja, joihin voin samastua.

Kirjan polttopisteessä on herra Grey, monimiljonääri, joka on ilmeisesti myös sadomasokisti. Minua häiritsee herra Greyn hahmo. Hän on ihan liian nuori, ihan liian täydellisen näköinen, ihan liian huoleton uskottavaksi yritysjohtajaksi. Antakaa minulle varttuneempi, rosoisempi, uskottavampi hahmo, niin lupaan olla lääpälläni, mutta tämä herra Grey jää epämääräiseksi mallipoikatyyppiseksi hengailijaksi, ikävä kyllä.

Minäkertona on tämä Anastasia, jonka alitajuntakin on varsin eläväinen hahmo kirjassa (tanssii mm. useita erityyppisiä riemutansseja ja heristelee sormeaan tätimäiset lasit päässä). Anastasiasta ei oikein saa otetta, hänen tärkein tehtävänsä on punastua Greyn puheille ja räväyttää isot silmänsä auki tämän teoille.

Koitan silti viihtyä ja onhan kirja aika viihdyttävä, kyllä sitä lukee. Ei se turhaan ole niin suosittu. Olen vasta alussa ja bongailen uteliaana S/M:ään liittyviä kuvauksia, että jaaha, näin siis jenkkilässä. Tähän mennessä olen katsellut Greyn tarjoamaa sopimuslomaketta ja lukenut kuvausta hänen leikkihuoneestaan. Jotain tuttua, jotain vierasta.

Tähän mennessä kiihottavinta: Anastasia ottaa ekaa kertaa elämässään suihin ja onnistuu hyväilemään Greyn lähelle huippua. Ana paljastaa hetkeksi hampaansa huulien suojista ja saa Greyn laukeamaan ihanasti. Kontrollifriikiksi kuvailtu Masterimme onkin switch?
Vertailuja tekee väkisinkin ja tiedän muutamankin tosielämän Masterin, jotka eivät voi sietää kipua, tai kokevat sen turn-offina. Ristiriita toden ja tekstin välillä on kutkuttava.

---

Puhuimme Isännän kanssa; puhumme liian vähän. Keskustelutarve lähti taas siitä, että minulla oli huono fiilis ja aloin epäillä vähän kaikkea. Toimiiko D/s, toimiiko suhde ylipäätään? Keskustelu auttoi taas kerran, hälvensi epäluuloja ja toi päivänvaloon ongelmakohtia.

Suurin hankaluutemme on ehkä se, että olemme kunnon keskusteluyhteydessä keskenämme liian vähän ja harvoin. Meillä voi helposti mennä päiviä, ehkä viikkoja, että puhumme ainoastaan pinnallista arkipuhetta, emmekä mene lainkaan tunnepuolelle. Sitten kuitenkin kun tunteet ja parisuhde otetaan puheeksi, on minulla säännönmukaisesti parempi olo jälkeenpäin.

Keskustelumme päättyi siihen, että rakastelimme pehmeän maton päällä. Olimme juuri puhuneet age playsta ja siitä, että tietynlaiset kuvioidut alushousuni toivat mieleen teinityttöjen pöksyt. Minulla sattui olemaan jalassa juuri sellaiset ja Isäntä tuli sisään lahkeensuusta, ilman että riisuin alushousujani lainkaan.
En tiedä, mitä Isäntä ajatteli, mutta minulle tuli mieleen fantasia rouheasta, itsevarman rivosta aikuisesta miehestä ja kokemattomasta teinitytöstä. Fantasiassa tyttö ajatteli, että mitään tuhmaa ei oikeastaan tapahdu, koska hänellä on pöksyt jalassa koko ajan ja jalat vielä yhdessä, vaikka tosiasiassa häntä naidaan niin että litinä käy...


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Pari sanaa TAFFista

Minulla taitaa tursuta BDSM jo korvista. Pervovieterini on vedetty äärimmilleen. Pudotin toisen korvikseni jonnekin seksimessujen vessaan ja oma olo on vähän sama kuin varmaan sillä korvisraukalla tällä hetkellä.

Samaan viikonloppuun ahdettuna messut, joista viime bloggauksessa kerkesin kertoa, ja vuoden suurin kinkytapahtuma, Tampereen Fetish Factory. En olisi ehkä suunnitellut viikonloppua ihan näin, ellei minulla olisi ollut painavat syyt osallistua molempiin. Siitä huolimatta, että olin ollut edellisen viikon ja yhä edelleen flunssainen ja että hormonini vetivät enemmän hyvän kirjan ja tumman suklaan kuin sessioinnin suuntaan.

Tampereen bileet olivat hienoin koskaan näkemäni kinkytapahtuma ja tuntuivat isoimmalta, jopa enemmän kuin vastaava viime vuonna. Järjestelyihin oli selvästi laitettu valtavasti panosta ja jonkun verran rahaakin. Paikalla oli tasokkaita esityksiä koko illaksi, ruokaa, juomaa, runsaasti sessiointilaitteita, upeat Steampunk teemaa tukevat puitteet vanhassa tiilirakennuksessa. Ihmiset olivat pukeutuneet henkeäsalpaaviin pukuluomuksiin ja saapuneet paikalle satapäisinä.
Niin ja sitten siellä vaelteli yksi murjottava Tetris.

Jos on itse tylsällä tuulella, ei todella voi syyttää muita. Kaikki vain lähti menemään väärällä tavalla vinoon, kun minun piti esitellä eräitä korutuotteita alkuillasta, mutta juhlatilan esitysten tuoma ääni vei minun flunssaisen kähinäni mennessään, eikä siitä tullut oikein mitään. Jos asiakkaisiin ei saa kunnon kontaktia, on aika heikoilla aikeidensa kanssa. Isäntä auttoi minua parhaansa mukaan ja muutama tuttu kävi vuoron perään moikkaamassa. Lipitin teetä ja hymyilin ihmisten kauniille asuille, vaikken puhuttua oikein saanutkaan.

Ilahduin, kun Ruova saapui miehineen kohdalleni. He olivat tulleet paikalle eri kyydillä kuin minä ja Isäntä, jotka suosimme bussikuljetusta. Rouvalla oli yksi näistä todella hienoista steampunk-asuista, jonka hän oli itse suunnitellut ja toteuttanut. Muutamien kuulumisten jälkeen sain hänen siron kielensä tervehtimään omaani. Levitin käsiäni sivuille, sillä minua on välillä kielletty koskemasta ja antauduin suudelmalle. Lämpö valahti alaruumiiseeni ja hetken kuluttua jäin jatkamaan hommaani yksikseni virnistellen.

Vasta aivan bileiden lopussa sain lisää sen tyyppistä huomiota, jota näissä tapahtumissa arvostan ja joka tälläkin kertaa jätti pari mukavaa jälkeä takamuksiini. Siinä välissä ehdin sitten laittaa kamani kasaan ja vaellella alueella kyllikseni, ikävystyä tungokseen ja hulinaan ja siihen, että muilla oli toimintaa mutta minulla ei. Sitten toisaalta vähän pelkäsin, että saisin liikaa touhua osakseni ja että flunssainen kehoni rasittuisi liikoja. Jotenkin näistä ei vain pysty sanallisesti sopimaan etukäteen, ainakaan minä en pysty, sillä minusta sellainen vie fiiliksen. Tuntuu mahdottomalta ajatella, että ennen sessiota selittäisin, mitkä asiat tänään minun mielestäni sopisivat ohjelmaan. En viitsinyt edes kysyä, johtuiko kohtelu pikku sairaudestani vai siitä, ettei Isäntä vain ollut sopivalla tuulella. Kiukuttelin mieluummin ja vaihdoin seuraa.

Olen yhä jonkin verran väsähtänyt aamuun venyneestä bilereissusta ja paluusta perhearkeen sen jälkeen, joten pahoitellen päätän tekstin lyhyeen.

Lopputulema oli kuitenkin, että muutama tärkeä ihminen piristi oloani kummasti, ihan bileiden lopussa ja jo niiden aikana. Oma mainintansa tässä suloiselle Pikkusiskolle seuralaisineen. Rouva miehineen ja Isäntäni Herra Huu pitivät Tetristä kivasti hyvänä, kiitos siitä.
Niin, ja yllättyneinä saimme kuulla, että Käsi hiekassa ja sinussa -blogin perustaja Peikko oli yksi ehdokkaista Vuoden kinkyteko -palkinnolle bloginsa ja muun positiivisen valistustoiminnan perusteella. Hyvä Peikko ja Blondi! Herra Jack oli ehdolla myös, perusteena Helsingin bileiden 50 Shades of Black -esityksen työstäminen, jossa nähtiin D/s:ää toteutettuna rankalla sadomasokistisella otteella, mitä kuitenkin harvemmin julkisesti missään nähdään. Kyllä sittenkin kannattaa touhuta mukana, Jack!? Seura bussissa mennen tullen oli myös hauskaa, vaikka itse tuli ehkä enemmän nuokuttua tällä kertaa. Kiitokset kaikille!

---

Vedin tämän tekstin kertaalleen takaisin, sillä sitä lukiessani oikein itsekin huomasin, millainen höhlä olin ollut. Harmittaa. Varmistin juuri Rouvalta, ettei hän vain ollut saanut minulta flunssatartuntaa. Onneksi ei! Olisi pitänyt olla huolellisempi ja varoittaa ajoissa..

lauantai 6. syyskuuta 2014

Turkkusex - messudomme

Olin muutaman turunbalettilaisen kanssa esittelemässä alueen kinkytoimintaa Turkkusex-messuilla.

Näissä tapahtumissa on ollut tapana vähän piiskata halukkaita, tällä tavoin antaa pieni maistiainen S/M:stä. Tähän messupiiskaukseen on vain liittynyt pieniä ongelmia, joihin törmäsin vastaavassa tapahtumassa Salossa, kun olin eka kertaa antamassa käsittelyjä.

Jo Salossa piiskaus oli ilmaista. Mielestäni tämä on ehdoton edellytys ja kannanotto: emme voi pyytää edes vitosta, sillä silloin ylittyy raja vapaaehtoisen ja kaupallisen välillä. Yhdistyksemmehän ei välitä maksullisia palveluita muutenkaan, miksi siis messuilla? Asiakkaille sanoin, että kyllä tämä on ilmaista, sillä teemme tätä omaksi huviksemme. Osa oli yllättyneen näköisiä.

Varsinainen ongelmakohta johon pyysin ja sain parannuksen ennen messuja oli sessioiden yksityisyys. Se, että piiskaaminen tapahtuu julkisesti, kaiken messuyleisön edessä, tekee siitä helposti (humalaisten) nuorten miesten kilpailua siitä, kuka sinne uskaltaa mennä. Nyt kun homma oli privaa, saimme asiakkaiksi monia pariskuntia, suoria ja vinoja.

Sain käsitellä vitivalkoisia, pehmeitä peppuja naisilta, jotka kaarsivat selkäänsä ja laittoivat silmänsä kiinni nautinnosta, heidän vaniljahkojen miestensä katseen edessä. Kun olin näyttänyt vähän mallia, ojensin piiskan miehelle ja neuvoin muutamia perusasioita. Sitten saatoin poistua paikalta ja odotella priva-tilan ulkopuolella, että pariskunta päättää session haluamallaan tavalla.

Näin parhaassa tapauksessa.
Tylsimpiä piiskata olivat tietyntyyppiset miehet. He olivat tulleet omista syistään, mutta eivät selvästikään nautinnon takia, eikä heillä tuntunut olevan juuri tuntoa peräpäässään. Hain varovasti voimaa lisäten edes jonkinlaista kipukynnystä, mutta kun kohde ei selvästikään reagoinut tai tahtonut reagoida, annoin periksi. Ihan kaikessa ystävällisyydessä asiakasta kohtaan, mutta kun seuraava samanoloinen kaveri tuli kyselemään, vetäydyin takavasemmalle. Onneksi meillä oli toinenkin innokas piiskaaja.

Kiihotuin itse vain kerran, kun seurasin illan ainoaa asiakasta, joka halusi itse piiskata. Hän sai joukostamme halukkaan kohteen, miespuolisen, ja aloitti toimensa. Tästä naisesta täytyy sanoa, että hän jos kuka sopi ulkoisesti käsitteen Domme alle. Hänellä oli pikimusta pitkä tukka (peruukki?), jossa oli viivasuora otsatukka. Hän oli kenties lähempänä viittä kuin neljääkymppiä ja kookkaan ryhdikäs ja tiiviin muodokas korkeissa koroissaan. Pisteenä kaiken päälle hän puhui vierasta kieltä, joka ei ollut englanti. Kommunikoin hänen seurassaan olleen naisen kanssa jonkulaisella suomella, en hänen kanssaan suoraan.

Yleensä en innostu kovin paljoa toisten sessioista, mutta nyt kun seisoin vahdissa privakopin seinän vieressä ja näin tuon naisen kipakan tyylin, otteet, äänenpainot, tunsin miten hänen vahva dommemainen "aggressionsa" heitti minut seinään ja tarttui haaroistani. Juuri silloin hänen seuralaisensa katsoi minuun ja tajusin leveän virneeni ja ympyriäiset silmäni. "Hän on hyvä! Onko hän ammattilainen?". Kuulemma ei..

Vaikka olin juuri piiskannut monia, näin taas alleviivattuna edessäni, että en todella ole mikään Domme. Se saa ajattelemaan, mitä minä oikeastaan edes voin tarjota identiteettiään haeskeleville messuvieraille. Jonkinlaisen S/M-session laittiversion? Kestäisivätkö he edes sen kaltaista, mitä sain todistaa? Tuskin, eikä tietty kuulukaan. Jostain syystä näillä muutamilla messuilla meidän seurallamme on ollut tarjota piiskaamaan ja alistamaan ihmisiä vain meitä subihenkisiä jäseniä. Eivätkö oikeasti dominoivat kiinnostu tällaisesta?