perjantai 29. elokuuta 2014

Kun on pakko olla Dark - kinkyyden kirkkaat värit

Nyt kun Dark End of the Rainbow(* -bileet on takana, tekee mieli tarttua pikkuisen tuohon aiheeseen "Dark". Sinällään tämä kyseinen kielikuva on mielestäni oikein näppärä, ei siinä mitään. Se kokonaiskuva vain vähän tökkäisee.

(* Setan ja Turun BDSM -yhdistyksen yhteinen tapahtuma.

Eli mikä nyt taas tökkii?
Juttelin pari päivää sitten vaniljaisen mutta kiinnostuneen tuttuni kanssa noista bileistä ja hän kertoi, ettei puolisonsa ole kyllä lainkaan sinne mustempaan suuntaan. Siinä se taas tuli! Synkkä väri..

Miksi BDSM:n on oltava dark, musta, pimeämpi puoli, salainen pahe? Usein kun tämä tulee esiin, minulle tulee pikkuisen surumielinen olo, jotenkin tympääntynyt. Siinä kohtaa tuntuu, että todellinen ymmärrys aiheesta on vielä kovin kaukana.
Ehkä joskus tuoreena parikymppisenä minua olisi saattanut hehkuttaa sisältä kivasti tieto, että harrastamani seksitottumus ja elämäntapa mielletään mustaksi ja kielletyksi. Nyt varttuneempana, perheellisenä kunnon kansalaisena tuo asia hiukan häiritsee. Mielestäni en tee mitään moraalisesti tai laillisesti tuomittavaa ja silti pitää piilotella.

Homot, lesbot, transihmiset ja muut saavat paistatella sateenkaaren iloisissa hippiväreissä (peace & love!), mutta me BDSM-väki, me luikimme siellä mustalla puolella, hämärillä klubeillamme.

Tämä asia on oikeasti niin monitahoinen, että pikku Tetriksen pää meinaa seota ajatuksista!

Eräs puoli asiasta on, että pimeään ja salaperäiseen liittyvät asiat ovat monesti myös fetisistisiä: kumi, nahka, naamiot; ruoskat, kahleet.. Klubilla on kivampaa kun on huono valaistus ja paljon jännittävää katsottavaa. Sellaisessa ympäristössä on myös helpompi irrottautua omasta arkiroolista ja heittäytyä toteuttamaan ja nauttimaan kinkyydestään.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että itse asia olisi sen luontoinen, että se olisi pidettävä pimeässä kuin se olisi rikollista. Kaikkea muuta! Ok, olen ehkä lähtökohtaisesti taipuvainen idealismiin ja pikkuisen jopa naiivi ihmiskäsityksessäni, mutta tämä parin vuoden taival on pitänyt minun jalkani kuivina, en ole törmännyt mihinkään mitä en olisi voinut sulattaa. Erilaisia ihmisiä on tietenkin liikkeellä ja välillä räiskyy, mutta poikkeukset pois lukien, harvoissa paikoissa on mielestäni yhtä avointa kanssakäymistä ja ihmiset yhtä paljaina itsenään liikkeellä. Luottamus on BDSM:ssä iso sana ja sitä oikeasti testataan, monella tapaa. Ne jotka ovat sen arvoisia, pääsevät asian ytimeen ja kokevat ystävällisen kollektiivisen tunnelman.

Ymmärtäisin kuminkiiltoisen mustan väriksemme paremmin, jos BDSM rajoittuisi klubeille ja suljettujen makuuhuoneiden ovien taa. Vaan minusta se on paljon sitä laajempi asia, kokonainen elämäntapa.
-> Kilahdin taannoin, kun eräs pitkäaikainen lukija luonnehti kommentissaan seksileikiksi sitä mitä kotona teemme. Seksileikki! Jos pesen Isännän paitaa käsin keskellä yötä sen tähden että hän niin sanoo, siitä on seksi kaukana. Sitä ei ennakoi seksi, se ei pääty seksiin, eikä minua paneta silloinkaan kun käteni ovat saippuavedessä.
Se, että antaa toiselle vapaaehtoisesti sana- ja rankaisuvallan, on jokapäiväinen elämäntapa, joka parhaimmillaan rauhoittaa ja tasapainottaa parisuhteen. Se perustuu fetisseihin ja sitä kautta seksiin, mutta se laajenee käsittämään kaiken arkielämään kuuluvan.

Parisuhteen lisäksi BDSM on - ainakin minulle tällä hetkellä - monia mielenkiintoisia tuttuja, houkuttelevia tapahtumia, järjestötoimintaa, uusia asioita ja kokemuksia.

Näillä perustein heiluttaisin itse mieluiten iloisenkirjavaa sateenkaarta lipussani. Viestittäisin elämän käsittämätöntä monimuotoisuutta, tasaveroisuutta ja hyvää yhteishenkeä.

--

Seta ei ymmärtääkseni ollenkaan lue kinkyjä sateenkaarensa alle.


1 kommentti:

  1. BDSM osa ihmisistä kokee voimakkaan tarpeen liittää salamyhkäisyyttä ja pimeyttä. Aikanaan kun oli keskustelua sadomasokismin sairausluokituksen poistosta, foorumeilla oli ihmisiä jotka vastustivat koska kokivat fetissinsä merkityksen pienenevän jos se ei olisi enää sairasta. Se ei olisi enää niin jännittävää

    Mainitsit bileiden valaistuksesta mutta ainakin tampereella bileiden valaistus on normaali baarivalaistus, eli syynä ei ole erityisesti pimeässä piilottelu vaikka siinäkin etunsa on.

    Salamyhkäisyydestä toinen esimerkki on miiteissä esittäytyminen. Vielä 2008 miiteissä ohjattiin selkeämmin nickin käyttöön ja kaappiin että ei ole pakko omaa nimeään sanoa, nykyään on yleisempää että ihmiset esittäytyvät etunimellä ja nick mainitaan helpottamaan naaman yhdistämistä internettiin.

    Seksuaalisuus on kaupallistumisen myötä tunnut näkyvämmäksi mutta ihan perus vaniljan laidatkin kuten anaaliseksi ovat yhä kovin hyss..

    BDSM ongelma on myös sen laittomat aspektit.

    Väkivaltapornografia on rikoslaissa rinnastettu eläinpornoon ja lapsipornoon, tosin on lisälaki joka kieltää lapsipornon hallussapidon ja määrittää törkeänlapsipornon

    Samoin sopivan mustelmainen subi voi sairaalakäynnillä saada käyntiin esitutkinnan kumppanistaan vaikka vastustaisi, koska nykyinen lähisuhdeväkivaltaa koskeva laki on hassu. Siksi olisi turvallisempaa BDSM harrastaa muun kuin seurustelukumppaninn kanssa.

    Tästä huomautettiin oikeusministeriölle järjestöjen toimesta kun laki oli vireillä viimeksi, ja oikeusministeriö kuuli asiasta ja sanoi tiedostavansa huolen mutta mitään ei tehty.

    Mukava kuulla että aihepiirin "häpeällisyys" välistä jotain muutakin ärsyttää.

    VastaaPoista