keskiviikko 27. elokuuta 2014

Bile-Domme

Viime bileet, joissa olin eräänlaisessa Domme-roolissa, menivät oikein hyvin.

Olin kyllä oikea feikki-Domme tai paska-Domme, miten vaan. Siitäkin syystä nautin täysillä, kun Rouva veteli minua avokämmenellä poskille ja nauroi rooliani. Oli ihanaa pudota taas subiksi, saada olla subi kaiken sen piiskan heiluttelun jälkeen. Ihanaa, että on Rouva! <3 Ja että hänellä on mielenkiintoa touhuta kanssani.

Isäntä ei noihin bileisiin tullut, joten ilman Rouvan väliintuloa olisin ollut koko bileiden ajan epämääräinen piiskuri. Sekin oli toki hauskaa omalla tavallaan, mutta vasta kun minut kovin ottein tiputettiin, tuli kasvoilleni rehellinen, leveä hymy.
Tulipa taas suuntaus testattua reaalioloissa: subi.

Sain muutamia piiska-asiakkaita, olinhan virallinen piiskuri, yhdistyksen puolesta. Kaksi tuttua miestä ja yksi johon en ollut ennen henk. koht. kiinnittänyt huomiota. Tämä viimeinen oli siinä mielessä vaikuttavin kokemus minulle, että hän oli sympaattisin tapaus. Sellainen arkisen näköinen, tavallisesti pukeutunut, iältään ehkä kuudenkymmenen korvilla. Hän oli kohtelias minua kohtaan ja nautti aidosti käsittelystäni. Hän sanoi, että eipä hänen nuoruudessaan tällaisia rientoja ollut ja että koki silloin olevansa jotenkin poikkeava, kun piiska kiinnosti. Ja että vaimo ei ymmärrä, ei nytkään tiedä missä mies hiippailee. Tähän totesin ystävällisesti, että voi tuo on niin tutun kuuloista ja että mitäs, tämä nyt on tällaista viatonta, pelkkää huvia.

Olin oikeastaan toivonut saavani piiskata tyttöjä, mutta heitäpä ei yhtään tullut kyselemään. Tiedä sitten, oliko kellään mielessä salainen haave. Nyt miehiä piiskaillessa huomasin olevani vain osaksi mukana siinä mitä parhaillaan tein. Toki keskityin tehtävääni täysillä, mutten oikein saanut siitä mitään erityistä. Lähinnä tarkkailin suorituksen teknistä huolellisuutta: eri kohtiin, välinettä ja voimaa vaihdellen, kohdetta silmällä pitäen ja häntä aika ajoin puhuttaen. Siinä se meni, mielestäni ihan ok, ainakaan mitään ylilyöntejä ei tullut.

Olen sen tyyppinen luonne, että viihdyn bileissä parhaiten jos siellä on jotain toimintaa. Pöydissä istuskelusta en oikein välitä, en ole sillä tavalla sosiaalinen ja puhelias, se vaatii minulta melkein enemmän panostusta kuin jokin julkinen toiminta tai esitys. Onneksi näissä bileissä toimintaa aina järjestyykin, tällä kertaa nyt näin, toisella kertaa varmaan eri tavalla.

Burlesqi-henkinen esityksemmekin meni hyvin, suurin piirtein niin kuin oltiin harjoiteltu. Dominoin mustaa pantteria ja peuraa ja piiskasin heitäkin. Näyttelin vähän koomista sirkuksen eläintenkesyttäjää silinterissä ja maalatuin viiksin ja parroin (keksin sen viime hetkellä ennen lavalle tuloa, sopi hyvin alaosan sukkahousuihin). Esityksen jälkeen burlesqi-tähtemme takapuolesta saattoi laskea raipanjälkiäni ja olin pikkuisen kauhuissani - hän vain vähätteli asiaa itse ja sanoi, ettei esityksen huumassa ollut edes tuntenut mitään.

Itse olen katsellut tummenevia kohtia omissa reisissäni bileiden jäljiltä. Kasvoille läiskimisen jälkeen sain pyytää Rouvalta vähän piiskaa itsellenikin. Se teki ihan mielettömän hyvää. Viimeisestä kunnon piiskauksesta alkoi olla aikaa ja ehkä minulla oli illan suhteen ollut jotain ennakkopaineitakin. Antautuminen kivulle vapauttaa ja kun kipu on tarpeeksi kovaa, pää tyhjenee kunnolla ja täyttyy mielihyvähormoneilla. Näin minä sen koen. Ja, vaikkei se oikeastaan ole minulle pääasia, huomasin pöksyjeni kostuneen taas kivasti Rouvan tiukoissa otteissa.

---

Seuraavana aamuna olin jälleen remonttitöissä ja vähän myöhemmin purkamassa ja siivoamassa biletilaa. Seuramme puheenjohtaja kyseli minua seuran hallitukseen, kun olen niin aktiivinen jäsen. Laitoin asian vahvaan harkintaan. Tässä parin viime vuoden aikana aktiivisuus on maistunut vain makoisalta, mutta entä sitten jos hallituksessa alkaa tulla oikeita, vakavia nakkeja päälle? Onko minulla rahkeita hoitaa myös juttuja, jotka eivät ole niin kiinnostavia ja tuo välitöntä hupia? Pitääpä miettiä realistisesti.

2 kommenttia:

  1. Käsittääkseni yhdistyksen jäsenet valitsevat hallituksen. Puheenjohtajalla ei ole valtuuksia tähän.
    Käytännössä nämä menevät kuitenkin niin, että puheenjohtaja saattaa miettiä ennen kokousta jossa valitaan uusi hallitus, kuka voisi sopia joukkoon. Eli olisi tarpeeksi yhteistyökykyinen. Voi myös kysyä ennen kokousta kyseiseltä jäseneltä saako häntä ehdottaa valittavaksi.
    Kokouksessa kuka jäsen tahansa voi ehdottaa hallitukseen jotakuta. Jos ehdokkaita tulee enemmän kuin vapaita hallituspaikkoja, mennään äänestykseen jossa yhdistyksen jäsenet valitsevat oman ehdokkaan hallitukseen.

    Käytännössä puheenjohtajan ehdokkaat saattavat jäädä ilman hallituspaikkaa tai sitten voivat päästä sinne. Tämän päättää jäsenistö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se yhdistyksissä menee, jos lainkin nojalla.
      Olen ymmärtänyt, että tämän seuran hallitukseen ei ole ehdokkaita ihan jonoksi asti ollut; moni aiemmin aktiivinen on halunnut jättää vastuuta jo muillekin ja uusia tulee niukasti.

      Poista