lauantai 26. heinäkuuta 2014

Seksinhimoa & miesten lojaalisuuttako

Tekisi mieli seksiä. Tekisi kovasti mieli ihan tavallista panoa.
Mieluiten Isännän kanssa, tavallista heteronaintia, ilman mitään koukeroita. Sisään, ulos, sisään, ulos...

Olen yksin pari päivää, eikä mitään toivoa siis saada. Hormonit höyryää korvista, kuuma ilma hellii ja vähentää vaatetta. Tämä on sitä laatua, johon runkkaaminen ei auta. Vain maskuliinisesti tuoksuva olento, minua vahvempi, päälläni, hikisenä: MIES.

Kirjoittelin taas Herra Jackin kanssa niitä näitä. Harrastuksista, ihan tavallisista harrastuksista, ei muusta. Kuuntelin samalla räväkkää musiikkia ja tunnustin hänelle, että voisin juuri nyt panna mitä vain. Noin vain ohimennen. Jotain, mitä pervolle kaverille pitäisi voida sanoa.

Muutamin kirjoitusvirhein höystettynä Herra Jack tähdensi, ettemme keskustelleet panemisesta juuri nyt ja veti aiheen takaisin harrastuksiin.
Äh, miehet on niin korrekteja näissä piireissä. Sen sijaan, että olisimme voineet jakaa fiiliksen hullunkurisuutta ja sitä, miten tähän on kohdallani tultu, jouduin lukemaan jotain ihan muuta ja lopuksi viittauksen Isäntäni olemassaoloon. Huoh.

Tämä on joku miesten juttu. Joku omistussuhteisiin liittyvä. Olen kokenut sen ennenkin näissä piireissä.
Yksissä kinkybileissä tartuin spontaanisti käsipuolesta erästä silloin sinkkua nuorta miestä. Minusta se sopi kuvaan, kun hän oli pukeutunut oikein komeaan ja miehekkääseen kumiasuun ja liikkui vallan yksin. Mitä pahaa siinä oli, kun olimme menossa samaan suuntaan? Tämä suoraselkäinen kaveri meni heti säikyksi. Onks tää nyt ok? Mites Herra Huu?
Ihan kuin leppoisalla asenteella varustettu Isäntä voisi jossain todellisuudessa tulla myrsynmerkkinä paikalle ja alkaa turpahippasille!
Voi elämä..

Tää on nyt osa jotain isompaa kuviota, jota nainen ei ymmärrä. Miehillä on joku universaali lojaalisuus toisiaan kohtaan ja toisen reviiri (=nainen) kuuluu jättää absoluuttisesti rauhaan. Naiselle tulee olo, kuin hänen päälleen olisi kustu omistusmerkki.. kuvainnollisesti. Ihan häneltä itseltään kysymättä.

En ole pätkääkään konservatiivi, vaan näen ihmissuhteet laveana kuviona, joka muuttuu alati. Mikä tuntuu yhden kanssa kivalta ja sopivalta juuri nyt, voi hetken päästä olla vallan toisin. Olen kuin kiertoradalla Isännän ympärillä tällä hetkellä. Hän on kiintotähteni, mutta tapaan matkalla muitakin, etääntymättä kuitenkaan koskaan liikaa.

Mutta asiaan: panettaa.
Eläytykää hetkeksi tunteisiini ja sanokaa, että no voivoi, noin käy joskus.
Mutta älä sure, onneksi kenties jo huomenillalla saat parrua!

4 kommenttia:

  1. Tuohon aina välistä törmää että toiset ihmiset kokevat asioista puhumisen jo suurinpiirtein tekemisenä, eivätkä lainkaan anna painoarvoa toisen omaan arviointikykyyn. Kyllä siihen yhtälailla tuntuvat naisetkin sortuvan kuin miehet. Ihmisillä on niin erilaisia sopimuksia ja tapoja toimia ja helposti tulkitaan kaikkia tilanteita oman mailman kautta.

    VastaaPoista
  2. Kärvistely puutteessa tekee tetrikselle ihan hyvää

    R

    VastaaPoista
  3. Kokemukseni mukaan tuo Dominoivien välinen lojaalius ainakin scenessä on hyvin vahvasti liioiteltua, ellen sanoisi että sitä ei jopa ole.
    On hyvä että on myös niitä jotka ajattelevat tässä asiassa vanhakantaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sain itsekin sivukautta palautetta, että vallitsee monenlaista henkeä: lojaalisuudesta kukkotappeluihin asti.

      Poista