maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kun Tetris ei tahdo totella

Isännän ja minun välillä oli pitkästä aikaa kunnon D/s-turhautuminen.

Olemme eläneet Dom/sub-elämäntapaa nyt noin puolitoista vuotta, kohta kaksi. Se merkitsee karkeasti sitä, että on monia asioita joista Isäntä määrää ja minä tottelen mukisematta. Meillä on ollut hyvin pitkään käytössä myös tehtävälista, jossa mainitaan tavallisia kotitaloustöitä, ja jota minä päivän päätteeksi ruksailen tehdyksi. Jos rukseja puuttuu paljon, on Isäntä sitten monasti rankaissut minua jollain tavoin.

Tämän listan tarkistus on ollut sunnuntai-illan rutiini. Usein se on sujunut hyvin, silloin tällöin huonosti. Hankaluutena on ollut, että tuolloin olemme usein molemmat olleet väsyneitä ja tarkistus on tuntunut jonkin verran pakkopullalta. Toisinaan listan tarkistushetkestä on seurannut huiman tyydyttävä sessio, toisinaan taas väkinäinen olo ja niskurointia. Viimeksi eilen meillä oli tällainen ei-niin-hyvä hetki.

---

Olin väsynyt. Olin ajatellut pelata hetken yksinkertaista tietokonepeliä ennen nukkumaan käymistä. Joo, lista oli pöydälläni, mutten jaksanut viedä sitä Isännälle, koska ei huvittanut.
Isäntä tuli huoneeseeni. Jatkoin pelaamista. Isäntä alkoi katsella listaa pöydälläni (aika usein olen toimittanut sen polvistumalla hänen luonaan) ja puhella itsekseen rastien määrästä ja haeskellen selityksiä niiden puutteille kiireisestä viikosta. Minua ärsytti koko homma, en kuunnellut edes. Kun Isäntä ilmoitti, että oikeastaan vain kolme kohtaa puuttuu, kiukustuin, rypistin listan ja heitin menemään. Isäntä tarttui minua niskasta ja painoi hangoittelevan pääni alas.

Silloin oli vain ikävä kyllä liian myöhäistä. Kihisin ärtymyksestä ja olin harvinaisen kaukana alistumisesta. Minun kieltäni pidätteli ainoastaan pelko siitä, että Isäntä turhautuisi koko D/s-systeemiin, sillä loppujen lopuksi en missään nimessä halunnut sitä. Olin siis hiljaa, mutta hyvin hankalassa olotilassa henkisesti. Hetken minua pideltyään ja kyseltyään missä mätti, Isäntä totesi olevansa liian väsynyt tähän nyt ja paineli itse nukkumaan. Jäin harmini valtaan yksikseni.

Hankkiuduin mahdollisimman pian sänkyyn itsekin, sillä tietäen Isännän aikaisen herätyksen, en tahtonut jäädä koko päiväksi märehtimään epäonneamme. Sängyssä meillä oli pientä keskustelua siitä, kun Isäntä koetti miettiä yhä, miten saisi listahommasta onnistuneemman version aikaan, ja minä tuskailin, sillä kaipasin nyt vaan paikkani näyttämistä enemmän kuin muuta. Häikäilemättä häiritsin Isäntää sen verran, että sain hänet ottamaan minua niskasta ja painamaan päin patjaa. Sain olla otteessa pitkään. Minulla oli ihana olo, kuin nektaria olisi valutettu suoniini. Tunsin, miten alistuminen palasi lämpimänä turvallisuutena. Tai ainakin osa siitä.
Tämän lisäksi Isännälle tuli mieleen yksi autonrengas ulkovarastossa, joka oli jäänyt jäljiltäni väärään paikkaan. Hän komensi minut siirtämään sen nyt paikoilleen. Vedin aamutakin päälleni, kumisaappaat jalkaani ja menin. Tämän jälkeen nukahdin jo tyytyväisempänä.

---

Kun Isäntä tänään tuli töistä kotiin, olimme kaksistaan talossa. Olin yhä keskeneräinen eilisen jäljiltä. Nämä D/s-ristiriidat juontavat tavallisesti pidemmälle kuin kyseessä olevaan hetkeen, niin tälläkin kertaa. Niitä ei siis ratkaistakaan kovin helposti kerralla. Isäntä teki minua kohtaan muutamia dominoivia otteita ja minä jäin suorastaan tärisemään. En kyennyt ajattelemaan muuta, kuin että tahdoin hänen antavan minulle kipua. Kovaa kipua. Tavoistani poiketen hain yläkaapista ratsuraipan ja mitään sanomatta vein sen Isännälle, ojensin kaksin käsin. Minua melkein pyörrytti, olin niin fiiliksissä. Tämä oli nyt totta: ota paikkasi Isäntä, ota se kivulla.

Isäntä avasi kilttinsä edessäni ja pudotti sen maahan. Olin saanut käskyn polvilleni hänen eteensä, alastomana. "Ime mua" hän sanoi ja alkoi sitten napautella kipeitä iskuja takamuksilleni samalla kun koetin toteuttaa käskyä. Minulla on yhä merkkejä tästä käsittelystä. Masokistinen haaveeni sai täyttymyksen ja vaikka piiskaa seurannut paneminen ei päättynyt orgasmiini, en jäänyt mitään vaille, vaan lähdin onnellisena ja itsevarmana kauppa-asioille.

---

Vielä tänä iltana selvittelimme välejämme.
Pelasin taas tietsikalla yksinkertaista pallopeliäni, joka ei vaadi paljoa, mutta antaa tilaa omille ajatuksille. Isäntä tuli vaivihkaa huoneeseen ja jäi katsomaan peliäni. Keskustelimme pelistä, mutta samalla tiesin, että hänellä oli varmasti jotain erityistä asiaa. Tilanne suututti minua taas. Hän istui lähelleni ja alkoi kertoa, miten tahtoisi tehtävälistan toteuttaa. Minä pelasin, enkä kommentoinut. Minua ärsytti koko ajan kun hän puhui. Miksei hän voinut vaatia huomiotani? Miksei käskenyt keskeyttää edes sitä hemmetin peliä?
Kun Isäntä oli mennyt, olin masentunut ja harmissani. Minun oli pakko mennä puhumaan hänelle.

Meillä oli vähän kireähkö tilanne, mutta onneksi sain esittää asiani polvistuneena Isännän tuolin viereen. Korostin, että kommentoin hänen käytäntöjään vain sen tähden, että toivoisin itse voivani käyttäytyä paremmin häntä kohtaan. Tahdoin sanoa seuraavaa:

- Jos keskustelu koskee D/s-asioita, minulle on äärettömän tärkeää, että minulta edellytetään täyttä huomiota. Tässä tapauksessa pelin lopettamista.
- Ylipäätään minua auttaa löytämään alistunut ja sopuisa mielentilani, jos minut komennetaan ottamaan jokin tietty, tarkalleen määritelty asento. Polvistuminen on hyvä, kädet polvien päällä.
- Katseen suunnan määrittely on äärettömän dominoivaa.

Kun esitin näitä näkökohtia, sain onnekseni kuulla, että ottaisimme käyttöön ns. puhutteluasennon. Se olisi äsken kuvailemani ja katse saisi nousta vain Isännän vyötärölinjalle, ei ylemmäs. Olisin siinä, kunnes minut vapautettaisiin. Voisin tällä asennolla myös itse pyytää Isännältä D/s-henkistä huomiota.

Olen tästä lopputulemasta tällä hetkellä onnellinen. Minulle on suuri kynnys kommentoida Isäntää D/s-käytännöissä, mutta tämä pitkähkö episodi huipentui siihen, että minun oli pakko. Pakko kertoa hänelle, millä minun pikku päätäni voisi paremmin kontrolloida, että vältyttäisiin turhilta ristiriidoilta ja murinoilta.

Lisään tähän vielä yhden valttikortin niskurointitilanteita varten. Jos minua ei huvita mikään: Isäntä kiltti, ota silloin jokin yksittäinen komento (katso tänne/ mene polvillesi/ hae panta..) ja vie se läpi. Vie se pilkkua myöten oikein läpi vaikka ruoskan ja tulikiven avulla. Sydämestäni minä haluan totella, mutta aina en pysty. Joskus valta pitää ottaa minulta ja se on helpointa, kun aloittaa perusteista.

Rakkaudella, Tetris


7 kommenttia:

  1. Hei, Tetris! Olen jo jonkun aikaa lueskellut blogiasi, mutten ole kommentoinut. Nyt kuitenkin liippasi niin läheltä, että teki mieli sanoa jotain.

    Myös meillä painiskellaan välillä niskurointitilanteiden kanssa. Vaikeimpia tilanteita meidän reilun puoli vuotta kestäneessä D/s-suhteessamme on syntynyt kun minä olen ollut jostain vihainen, enkä uhmakkaana haluaisi alistua, mutta kuitenkin tarvitsisin alistumista päästäkseni asiasta yli. Siinä sitten poloinen Herra miettii, missä vaiheessa ja millä tavoin uskaltaa puuttua tilanteeseen. Minustakin on ollut todella vaikeaa kertoa, millaisessa tilanteessa ja millä tavoin minua tuolloin tulee käsitellä. Joskus myös myöhäisinä öinä olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että minun niskurointini selvittelyihin on mennyt aikaa molempien yöunista. Lopulta olen kuitenkin todennut, että kommunikaatio on tässäkin asiassa tärkeintä: helpoimmalla pääsee, kun kertoo, mitä tarvitsee eikä vain toivo, että toinen sen jotenkin itse keksisi.

    Valttikorttisi kuulostaa todella toimivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penni, ihan kuin omaa tekstiäni.. Etenkin tuo kohta, että "toinen sen jotenkin itse keksisi".
      Varmasti aika samoja ratoja tosiaan monet muutkin D/s-pariskunnat kulkevat. Osin siksi tämänkin sekasotkun julkaisin, kun ajattelin että se ehkä saa vastakaikua muiden vastaavista kokemuksista.

      Tunne vaan itsesi tervetulleeksi kommentoimaan toistekin, enhän toki tahdo yksinäisyydessä näitä juttuja pohtia muutenkaan.

      Poista
  2. Onko se Isäntä aina kotioloissa kiltissä?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, nyt kesän kuumimpaan aikaan hän aina töistä tultua heittää työhousut sohvalle ja vetää kiltin päälle. Se on kuulemma mukava ja viileä vaate, ei pelkkä bileasuste.

      Poista
  3. Voi kuulostaa niin tutulta:/ Itse olen perus-vanilja suhteessa (vaikka olen selkeästi sub). Jos meillä tulee jotain riitaa, kaipaa ehdottomasti että asia voidaan puhua. Jos kaipaan riitelyä, haluaisin, että poikaystäväni vain muitta mutkitta pistäisi minun löpinäni pussiin ja käyttäisi kovempia otteita. Näin ei kuitenkaan käy vaan mies alkaa mykkäkouluun ja jättää minut epätoivoisena pyörimään omaa tuskaani. Silloin minulla taas aktivoituu tarve tulla satutettuksi tai ottaa homma omiin käsiini.Monesti olen pyytänyt satuttamaan, muttei siitä mitään tule.

    Mitenköhän saisi oman miehen ymmärtämään paremmin tuon:S


    VastaaPoista
  4. Vooi, tämä osu ja uppos meilläkin. Varsinkin ylläolevan anonyymin tilanne.

    Mie olen todennut, että jos toinen ei halua/häntä ei kiinnosta, ei auta pyynnöt, itkut ja huudot ja kärvistelen turhautumisessa miehen "lammasmaisuuden" edessä.

    Mutta alkuperänen syy kommentoida oli kuinka tunnistan itseni Tetriksen käyttäytymisestä ja tarpeesta toisen ottaa tilansa ja asemansa. Ja lievästä kateesta joka päätään nostaa blogissa välittyvästä Isännästä. Kiintotähteä miekin olen kaivannut. Ole(t) onnellinen omastasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivomme miehiltä paljon: ei saisi olla lammas, mutta ei mikään todellinen susikaan. Haluamme kuintenkin luottaa tyyppiin, joka osaa vilauttaa torahampaitaan tarvittaessa.

      Poista