torstai 10. heinäkuuta 2014

Hammaslääkärillä

(Lisäsin viime bloggauksen lavashow-osioon yhden nimimerkin ja tarkensin yksityiskohtia esiintyjien ehdotuksesta. Kävijätilastojen ja huhupuheiden perusteella osio on ollut lukijamenestys..!)


Minun tehtäväni hammaslääkärin vastaanotolla on saada operoijat unohtamaan, että olen paikalla.

Teveydenhoitotilanteissa tulee ajateltua sadomasokismia ja vertailtua kokemuksia. Olin eilen paikkauttamassa pienehköä reikää alahampaasta. Minulla ei ole vähäistäkään hammaslääkäripelkoa, ei edes neuloja kohtaan, sillä suuhun pistäminen on jotenkin vähemmän epämukavaa kuin ihoon kohdistuva. Olen siis rennolla mielellä astuessani tuoliin, joka heti kohta käännetään takakenoon ja nostetaan lähemmäs lamppua ja pieniä pöytiä, jotka ovat täynnä steriilejä välineitä. Sekä niitä porien ja muiden letkuja, paljon letkuja.

Hammaslääkärissä työskentelevät on nykyään läpeensä koulutettu kaikenlaisia pelkopotilaita kohtaamaan, joten he tuntuvat ottavan työnsä erityisellä varovaisuudella. Mikään ei saa sattua yhtään eikä olla mitenkään epämukavaa. Tämä varmistetaan pehmein ottein ja huolekkain kysymyksin. Kontrasti on suuri: useasti kun kehooni kajotaan, otteet ovat kovia ja vaativia, eikä se ole niin tarkkaa jos vähän sattuu. Tämä omasta toiveestani, tietysti.

Saan hampaitteni väliin purublokin, sillä minun on helpompi pitää suuta pitkään auki, kun leukanivel voi tukeutua johonkin. Blogin terävät reunat painautuvat terävästi ikeneen enkä voi sulkea suuta vaikka tahtoisin. Blokki on kuitenkin mukava, ei tartte koko ajan pohtia, onko suu nyt riittävän auki ja venytellä leukojaan.

Lääkäri kysyy, puudutetaanko. Juu, tottakai, kyllä kiitos.

Neula tuntuu suunnilleen siltä, kuin joku pikkuisen raapisi suun limakalvoa. Miten mitätöntä se on verrattuna oikeasti, tieten tahtoen aiheutettuun kipuun. Ei mitään! Tilanteen tekee korkeintaan vähän jännittäväksi se, kun kaikki on hiljaista ja ollaan keskittyneitä tähän yhteen suoritukseen suuni sisällä. Koitan vain olla liikkumatta ja johtaa ajatuksiani pari päivää sitten näkemääni pillun niittaukseen. Siltä varalta siis, että tuntisin pikkuisen kipuakin.

Puudutuksen jälkeen ainoa epämukavuus tulee siitä, että blokki tosiaankin rääkkää ientäni ja joudun hakemaan sille parempaa asentoa. Sitten sitä normaalia, kun liemiä valuu kurkkuun, mutta koittaa olla koko aikaa nielemättä, ettei toisten työ häiriintyisi. Tai kun pitää verrytellä vähän käsiä ja jalkoja, ettei kolmen vartin staattinen makoilu puuduta paikkoja. Tai vetää silloin tällöin erityisen syvään henkeä, kun tuntee hengitelleensä pitkään liian pinnallisesti nenän kautta.

Osa hammaslääkärin työkaluista on minullekin tuttuja omien töitteni kautta, ja tiedän, että kaikki pörinät, vinkumiset, tärinät ja rutinat ovat paljon minimaalisempia kuin miltä ne kuulostavat. Ei siis syytä huoleen, vaikka puudutettu suu uskottelee minulle vähintään leukaluuta rouhittavan..

Koitan olla niin hiljaa aloillani, että ammattilaiset saavat hoitaa työnsä ilman keskeytyksiä ja pääsemme kaikki täältä ajoissa pois. He saavat minut tuntemaan itseni asiakkaaksi, kuningaskuluttajaksi, mutta vanhasta kokemuksesta omaksun mieluummin tekemisen kohteen roolin, katson että minun tulee myötäillä sitä mitä he katsovat parhaaksi minulle tehdä. Ja tehdä se heille helpoksi.

Miksi masokistina sitten tahdon puudutuksen paikkaukseen? No, vanha viisaushan on, että masokisti kokee vain eroottisen kivun miellyttävänä. Minulle hammaslääkäri tai muukaan terveydenhoitotilanne ei edusta erotiikkaa edes fantasiatasolla. Otan puudutuksen, koska en tahdo tulla kivun yllättämäksi laitteet suussa, arvostan todella paljon mahdollisuutta rentoutua toimenpiteen ajaksi.

Joka sääntöön sanotaan olevan poikkeuksia. Pari kk sitten vietin tunnin verran perusteellisessa hammaskiven poistossa. Jokainen hammasväli ja ientasku käytiin läpi ties millä viiloilla ja rasseilla. Verensekainen vesi valui kurkkuuni, eikä toimenpide tuntunut päättyvän koskaan. Mitään puudutusta ei käytetty, jokainen ronkkiminen ja raaputus tuntui kirkkaasti.
Minua vanhempi, tomera suuhygienisti nojasi rinnallaan käsivarteeni ja jalkovälissäni kuumotti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti