lauantai 21. kesäkuuta 2014

Kaapin paikka

Toimiiko D/s? Onko D/s vielä kuten joskus oli?

24/7 parisuhteessa D/s on jatkuvassa prässissä. Olisi ihan eri, jos Isännän kanssa nähtäisiin vain harvoin, sessiomerkeissä. Silloin molempien olisi helpompi kiskoa itsestään esiin niitä parhaita puolia ja vaikka vähän feikata, jos fiilikset ei olisikaan ihan kohdillaan. Normaalissa arkiparisuhteessa, joka vieläpä on alkujaan ihan vanilja, on D/s:n noudattaminen kenties erilaista, jopa haastavampaa.

Master ei ole aina vedossa, subi ei ole aina alistuvaisella tuulella. Silti eletään ja kohdataan joka päivä. Jotkut päivät ovat parempia kuin toiset ja vahvistavat tunnetta, että D/s on hyvä juttu ja toimii meillä. Tänään oli yksi erityisen hyvä tilanne.

Teemme remonttia talossa. Mietimme kaikkia sellaisiakin asioita, kuten mihin kattolamppu tulisi sijoittaa suhteessa parisänkyyn. Suoraan päälle vai jonnekin sivuseinälle? Entä mihin se itse sänky, seinän viereen vaiko niin, että kulkutila säilyy molemmilta puolilta?
Isäntä pyysi minua paikalle antamaan mielipidettäni näistä seikoista. Näkemyksemme alkoivat mennä ristiin, sillä minä olisin halunnut sängyn pois muitten huonekalujen jaloista, mahdollisimman kiinteästi seinän viereen. Isäntä taas sanoi haluavansa päästä kulkemaan sängyn takaa nukkumasijalleen vapaasti, joutumatta ryömimään peittojen yli, eli sänky keskelle. Sitä paitsi tapettikin sotkeentuu ajan oloon jne. Minä intin, että kyllä minä voin sitten olla se joka kömpii, ei haittaa minua. Ja että mitäs jostain tapetista, vanha se on joka tapauksessa.

Isäntä sanoi: Sänky ei tule seinän viereen. Piste.
-whip- SLASH

Purin takahampaat yhteen ja jäykistyin hetkeksi sijoilleni kelaamaan asiaa, mutten sanonut mitään. Periksi antaminen oli lopulta helppoa ja se tuntui oikealta.

Voin elää seuraavat X vuotta sen asian kanssa, että sänky ei ole siinä mihin olisin sen itse sijoittanut. En voisi yhtä helposti elää sen kanssa, että mieheni olisi heikko ja aina johdateltavissa.
Lopun päivää katsoin häntä ylöspäin ihan eri tavalla kuin pitkästä aikaa ja koin iloa toteuttaessani hänen pieniä käskyjään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti