tiistai 17. kesäkuuta 2014

Huonompi sessio

Myöhään eilisiltana meillä oli Isännän kanssa oikein hyvä sessio. Paketti pysyi kasassa alusta loppuun, voimatasapaino säilyi kohdallaan. Isäntä noudatti omia suunnitelmiaan, vaikka kuunteli minuakin, kun en kestänyt enempää. Hän vei minua uudelle alueelle (iso värisevä tappi pepussa) ja piti siellä, vaikka vähän inisin vastaan. Tunsin, että minua käytetään, eikä välttämättä ollenkaan omaksi ilokseni. Jälkeenpäin minulla oli hyvä ja inspiroitunut olo.

Minulle on alistuvana hyvin tärkeää, että aistin dominoivan tietävän mitä on tekemässä. Vain silloin voin heittäytyä.
Sekään ei ole tärkeää, että kaikki osuu teknisesti nappiin. Solmu voi aueta tai piiska pudota, ei se mitään, kaikki riippuu siitä, miten asia hoidetaan.

Meneekö monimutkaiseksi, jos selitän mielikuvaani esimerkin avulla: Olen vaikkapa käsistäni sidottu vähän hankalasti ja pääsen vahingossa solmusta irti. Saan liikkumisetua siitä, että en enää ole sidottuna; kontrolloitu tunne vähenee. Miten D reagoi?
a) Oho, noin nyt pääsi käymään. Mutta ei se mitään, antaa olla subi irrallaan, ei se niin tärkeää oikeastaan ole, vaikka äsken juuri solmut sidoinkin. -V
b) Oho, vai nyt kävi noin. Napataas subin kädet takaisin kiinni, vähän vieläpä entistä tiukemmin ja moititaan samalla häntä siitä että solmu noin höltyi. - %
c) Pannaan tilanne merkille, mutta omilta kiireiltä ei nyt keretä sidontapuuhiin, vaan käsketään subia pitämään kädet prikulleen siinä missä ne sidottuinakin olivat. - %

Kontrollissa olemisen tunne on tärkeintä. Se, että vastuun ja vallan voi siirtää toiselle.
Sessio ei ole yhteistyötä siinä mielessä, että subi tekee päätöksiä tilanteen etenemisestä ja kantaa tätä kautta vastuuta. Ainakin minun mielestäni näin.

Viime bileissä oli minun kannaltani huonompi sessio. Tiesin sen siitä, että seuraavana päivänä huomasin kaivelevani tilanteen vikakohtia ja miettiväni, mikä minua oikein asiassa vaivaa. Tapahtumista on nyt jo yli viikko, uskoisin että saatan jo kirjoittaa kärjistelemättä asioita.

Kaikki alkoi ihan hyvin. Isäntä oli ilmeisesti jutellut ihmisten kanssa etukäteen ja minut napattiin mukaan kesken erään keskustelun. Ihan niin kuin tykkäänkin. Eräs hyvä sitoja sitoi minut etunojaan kiinni telineeseen, jossa en ollut koskaan ennen ollut, eikä kyllä kovin moni muukaan. Se oli siis vähän outo kaikille, se rakenne, joka osoittautui myöhemmin ahtaaksi.
Kun olin sidottu kunnolla kiinni, en kyennyt kääntymään että olisin nähnyt taakseni kunnolla. En siis tiedä, keitä kaikkia tarkalleen käsittelyyn osallistui ja kuka teki mitäkin.

Isäntä tuli etupuolelleni varmistamaan että minulla oli kaikki hyvin. Etenkin suukapulan laiton jälkeen olin aika avuton, niin kuin kuuluukin. Avuttomuus on ok, jos ei tarvitse itse kontrolloida, mitä tapahtuu. Isäntä kertoi minulle turvamerkin: kosketan hänen kättään jos tarvis.

Aluksi sessiossa oli mukana muutamia luotettavia henkilöitä, joiden kanssa on aiemminkin ollut kaikenlaista touhua. Siinä käytettiin piiskaa, kättä, sormia, hyrrää. Se oli ihan ok kaikki. Jos osoitin kehonkielellä, että nyt mennään liian lujaa, nämä hellittivät vähän. Tilanne pysyi jännittävänä, mutta kasassa.

Sitten jossain vaiheessa homma jotenkin hajosi. Osa porukasta siirtyi pois tilanteesta ja uusia tuli tilalle, näitä ei niin luotettuja ja pari ennen kokematonta. Jotenkin toivoin, että Isäntä olisi pikku hiljaa pistänyt pelin poikki, sillä olin ollut sidottuna jo melko kauan, eikä tilannekaan kehittynyt oikein minnekään mielestäni. Ennen kaikkea minusta alkoi tuntua, ettei kontrolli ollut kenelläkään. Isäntä ei oikein nähnyt sijaltaan mitä tapahtui, eivätkä takana häärineet olleet oikein kartalla kokonaisuudesta.

Minun oli pakko lopettaa käsittely turvamerkillä, kun eräs humalassa ollut henkilö, joka ei ollut koskaan ennen käsitellyt minua, alkoi lyödä liian kovaa, välittämättä mitään reaktioistani.
Jouduin vieläpä pyytämään, että minut irrotetaan köysistä. Siinä vaiheessa aloin jo tuntea huonoja fiiliksiä, eikä olo hälventynyt.

Minua harmittaa, että joudun kirjoittamaan tällaista, mutta ajattelen, että kuvaus huonosta bilesessiosta voi auttaa toisia ymmärtämään, että aina kaikki ei mene ihanasti nappiin ja että mitkä asiat siihen voivat vaikuttaa.

Isännällä oli totta kai oma näkemyksensä asioiden kulusta. Hän toisti minulle kyllä monta kertaa, että anna merkki jos kaipaat taukoa ja hän oli koko ajan lähelläni. Minä en vain helpolla haluaisi itse puuttua session kulkuun, mielestäni kehon reaktioiden pitäisi riittää. Jos kukaan ei niitä tulkitse, on subin pakko käyttää omaa harkintaa. Erityisen raivostuttavaa se on siinä vaiheessa, kun sessiota on kestänyt jo kauan, eikä oma pää enää ole yhtä kirkas kuin alussa. Haluaisi vain olla rauhassa ja nauttia kohtuullisesta käsittelystä, mutta on pakko ottaa kontrolli.

Sitten on tietysti sanomattakin selvää, ettei humalaisilla pitäisi olla mitään asiaa sessioihin. Taivas yksin tietää, miten tilanne edes pääsi syntymään. Ei tapahdu jatkossa.

Tästä sinällään hyvää tarkoittaneesta mutta metsään menneestä sessiosta tuli meille pieni kriisi kotiinviemisiksi. Jouduin ilmoittamaan, että pitäydyin poissa bilesessioista, jos käytäntö ei muutu. Isäntä oli samaa mieltä, että meillä on tässä oppimisen paikka. Jatkossa on tarkoitus koettaa ottaa vähän pakkia ja katsoa, että biletilanteissakin kontrolli pysyisi yhdellä; on se sitten Isäntä tai joku muu erikseen sovittu luotettu henkilö. Molempien haluna on varmasti jatkaa leikkejä vastaisuudessakin.

Teille jotka olitte mukana alussa: Olette ihania ja tahdon ehdottomasti puuhailla kanssanne kaikenlaista jatkossakin! En puhu nyt ollenkaan teistä, vaan tästä kurjasta "loppuhuipennuksesta".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti