torstai 15. toukokuuta 2014

Poikanainen

Tapasin kiinnostavan naisen. Tai siis pojan. Tai siis...

Osallistuin eka kertaa paikallisen kinky-yhdistyksemme baari-iltaan eli miittiin. Mennään ihan normaali baariin keskellä viikkoa ja tavataan yhteisen pöydän ääressä satunnaisia seuraan kuuluvia ihmisiä.
En ole ollut kovin kiinnostunut näistä miiteistä, sillä baarit eivät ole minun juttuni. Eivät myöskään baareissa syntyvät keskustelut: Minun ja tuttavieni käyttämät alkoholimäärät ja -laadut ennen ja nyt. Tässä kohtaa Tetris yleensä katsoo kelloa.

Tällä kertaa minulla oli missio, ja Isäntäkin suorastaan usutti minua miittiin sumplimalla aikatauluja edullisesti. Kerroin jo aiemmin, että olen järjestämässä ohjelmaa porukkamme isoihin bileisiin vajaan kuukauden päähän. Ajattelin, että pääsen miitissä viemään näitä asioita eteenpäin oikeiden henkilöiden kanssa. No, sainhan minä jotain toki aikaiseksi, vaikken ikävä kyllä yhtään uutta innokasta esiintyjää. Miksei kukaan tahdo lavalle? Mikä vois olla kivampaa? Mr D:n sanoin: Tänne tarvittais lisää ekshibbareita.

Toinen asia, joka veti minua miittiin, oli ajatus uusista naamoista. Tiesin, että paikalle tulisi myös uusia. Olen ollut porukoissa jo oman aikani, varsin aktiivisena, ja tunnen jo useimmat. Minulla on jatkuvasti viiksikarvat ojossa tutkimassa, heruisiko jostain jotain kivaa, mikä menisi tavallisen keskustelun tuolle puolen. Tiedän jo aika hyvin, mitä etsin, ja vaihtoehtoja on muutamia. Uusi ihminen saattaisi soittaa kelloa mielessäni.

Panin merkille erään henkilön, joka kerta kaikkiaan jäi mieleeni pyörimään. Hän oli minulle ihan uusi tuttavuus. Juttelin samassa porukassa ja skannasin häntä katseellani. Voi olla, että hän panikin merkille tavallista hiukan kiinteämmät katseeni. Siinä kuitenkin kaikki, mihin kykenin. Hän poistui ennen kuin pääsin omasta päästäni riittävän selville. En kysynyt edes nimimerkkiä, joten minun näkökulmastani hän on tuhkaan kadonnut, toistaiseksi. Tiedän vain hänen ammattialansa, sen että hän on kiinnostunut sadomasokismista ja sen, ettei hänkään normaalisti viihdy baareissa.

Mikä ihmisessä sitten kiehtoi? No, hän oli täydellinen poikanainen. Pukeutunut sinällään samaan tapaan kuin minä, farkut ja ruutupaita ja matalat tennarit (minulla ne vihreät nahkakengät). Hiukset lyhyet, muutama näkyvä lävistyskoru. Pään yllä leijumassa kyltti, jossa lukee: LESBO. Olemus reilulta ja konstailemattomalta vaikuttava. Ikää arviolta enemmän kuin itselläni. Hän viittasi itseensä keskustelussa määreellä "poika". Huiii, miten rohkeaa... Minulla pyöri sukat jalassa, mutta vain piilossa pöydän alla.

Jos hän olisi tiennyt taustani ja sen, mitä mielessäni heräili, hän olisi ehkä pitänyt minua naurettavana. Ihmeen säälittävä wanna-be.. Minulle on jäänyt mieleen sarjan Sex and the City jakso, jossa se tumma hieno nainen, Charlotta, alkaa hengata lesbojen seurassa, koska he ovat niin intellektuellin oloista ja innostavaa seuraa. Sitten yksi näistä tulee puhumaan hänelle, että kuule C, ei ole olemassa mitään henkistä lesboa; "If you don't lick pussy, you are not a lesbian".  Siitä tämä elegantti täti hämmentyi ja jätti kaveeraamisen.



Tämä jakso puhutteli minua ja jäi mieleeni, sillä olen aina tuntenut jotain hengenheimolaisuutta tätä vähemmistöä kohtaan. Jo paljon ennen kuin nuolemiset oli tehty. Näissä asioissa ei voi "kääntyä" suuntaan tai toiseen, mutta taidan seisoa jossain hämärämmässä maastossa, se toinenkin ovi vähän raollaan. Minkä verran siitä missäkin elämänvaiheessa tulee kurkisteltua, vaihtelee, mutta se ovi on olemassa.

Yhtä kaikki, minun tekisi mieli ottaa tästä salaperäisestä muukalaisesta vähän tarkempi selko. Voisiko meillä olla mitään yhteistä. Tuhahtelisiko hän minulle? Pitäisikö ajan haaskauksena?
Tietysti se on vähän hankalaa, kun en tiedä edes nimimerkkiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti