perjantai 30. toukokuuta 2014

Pervoa taidetta

Kävin taidenäyttelyssä. 
Siellä oli taideopiskelijoiden töitä, monia mielestäni hyviä, ei siinä mitään. Kahden veijarin suurikokoiset öljyvärimaalaukset jäivät mieleen erityisesti. Toisessa oli alaston mieshenkilö selällään, päälaki katsojaa kohti, ja ilmeisesti survoi 1,5 litran kokispulloa anukseensa. Joo-o.
Toinen kaverus oli maalannut nallen, joka katseli telkkarista parittelevia susia. Nallella oli merkittävän kokoinen ja kirkkaasti maalattu stondis.

Nämä siis erittäin merkittävän kotimaisen taiteilijan talossa, kesäkauden avaavassa näyttelyssä.

Noh, noh, mitäs ne pojat oikein siellä taidekoulussa puuhaa, täti kysyy vaan!?
Olin itsekin nuorena neitokaisena tovin taidetta oppimassa ja jostain syystä punastelevaan mieleeni jäi, miten ronskisti pojat siellä puhuivat. "Hei, miltä mahtais tuntua, jos istuis paskalla ja olis samaan aikaan seisokki?" Uih! Minulta meni melkein pensselit solmuun.

Oikeastaan minulla tuli maalauksista mieleen lähinnä se, että hei, ei pulloja peppuun. Se on vaarallista, Tetris tietää: alipaine voi rikkoa sisuskalut.

Taiteesta kun tuli puhe, liitän tähän yhden pienen otteen sarjakuvastani:


Tämä sarjakuva on minulle ihan erityisen henkilökohtaista materiaalia. Miten kuvailisin riittävän selvästi tätä noin vuoden pituista luomisprosessia, jona aikana syntyi satakunta sarjakuvasivua.. Se oli juuri ennen kuin tulin kinkykaapista, se oli kasvuprosessini kinkyyteen. Piirretyn alter-egoni kautta löysin lopulta pervot puoleni kirkkaana kokonaisuutena ja se havainto pakotti minut kokeilemaan kinkykulttuuria.

Sarjakuvan teko taas lähti ihan alun perin liikkeelle siitä, että löysin - tai paremminkin rakensin kokoon - hahmon, johon liitin minua kiehtovia ominaisuuksia ja kertasin niitä paljon yli silloisen oman uskallukseni. Hahmo auttoi minua löytämään oman seksuaalisen voimani, joka oli usein ollut pahasti hukassa. Perinteinen naisen rooli kun ei minulle ihan sovi ja seksi niistä lähtökohdista kyllästyttää minua nopeasti. Ajattelemalla hahmoani ja sen edesottamuksia uskalsin heittäytyä ihan uudella tavalla. Harjoittelin ja ideoin hahmon kanssa sarjakuvamaailmassa, ja toin S/M, bi- ja poly-elementtejä pikku hiljaa todellisuuteen.
Kunnes repesi.

En tiedä, käykö tämä selitys järkeen, mutta joka sana on totta.

Sitten vielä yksi jännä pointti. Tein sarjakuvaa siis intohimoisesti noin vuoden päivät, kaiken vapaa-aikani istuin tussinkäryssä niskat lysyssä, onnellisena. Välillä kävin panemassa mieheni kanssa, kun paine kasvoi. Kun sitten kertarysäyksellä astuin kinkymaailmaan ja pääsin eka kertaa elämässä puhumaan asioista ja olemaan se mikä olen - sarjakuva jäi.

Nyt minulla on kaapissa läjä piirrettyä matskua, jossa tapahtuu jänniä juttuja, mutta jota kukaan ei ole nähnyt kokonaisuutena. Te näette tässä nyt pari ruutua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti