keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kaulapanta + epävarmuutta

Olin tänään panta kaulassa koko päivän. Olin sitä siksi että Isäntä sanoi niin. 

Olin tyytyväinen yksinkertaisesta käskystä, jonka pystyn toteuttamaan pilkulleen. Tällainen käsky tuntui nyt hyvältä, pitkästä aikaa. Tiesin, että joutuisin päivän mittaan tilanteisiin, joissa olisi päätettävä antaako pannan näkyä, vai peittääkö sen huivilla. Olin levollisella ja hyvällä mielellä ja valitsin vain paitani sen mukaan, että se sopisi pantaan hyvin: ruudullinen ruskea-sini-valkoinen kauluspaita, jonka kaula-aukosta panta näkyy sopivasti, muttei räikeästi.

Pantani on yksinkertainen ja kapea, eikä osoittelevasti BDSM-henkinen. Se käy korusta, no ehkä vähän oudommasta, mutta kuitenkin. Vai mitä mieltä olette? Onko tämä liian kummallinen?

Päivän mittaan minulle tuli oikeastaan olo, että voisin pitää pantaa joka päivä. Tosin, tiedän hyvin, että vaikutus haihtuisi pian ja muuttuisi velvollisuudeksi. Jotkin asiat ovat makeampia harvoin nautittuina.

Entä näkikö kukaan? No, Lapsi ei vielä tämmöisistä niin ymmärrä, koru kuin koru. Työtuttuni sen sijaan - hän tietää taipumuksistani, eikä koe friikkejä juttujani uhaksi. Ruokapaikkaan valitsin huivin kaulan peitoksi. Jos olisin varma, etten hämmennä ihmisiä huonolla tavalla, pitäisin pantaa tosi mielelläni julkisestikin. Tai ehkä sitten vähän toisenlaista mallia, korumaisempaa.

---

Chattailin myöhään illalla Rouvan kanssa mahdollisesta tapaamisesta heillä. Sessiostakin, ehkä. Olin ihan cool, mutta näin taas merkillisiä unia.

Olin muka menossa maksulliseen dominapalveluun. Istuin jossain ihmeen odotushuoneessa, ihan normaalissa, panta kaulassani, ja katselin muita vastaavia tyyppejä. Luokseni saapui joku pitkäkyntinen ja pornahtava tapaus, joka tahtoi käydä kanssani läpi listaa, mitä minulle tehtäisiin. Siinä oli merkitty tuoksuvilla öljyillä hieromista ja hiusten pesua (wtf?). Olin vähän hämmentynyt ja kysyin vaalealta ilmestykseltä, että saisiko lisätilauksena ehkä vähän kipua, kun katsos minä olen lähinnä masokisti. Öljyillä hierominen ei välttämättä sytytä sellaisenaan...

Tosielämässä olen nyt vähän sekaisin, pitäisikö minun mennä Rouvan luo vai ei. En ole varma, tahtooko hän minua ylipäätään sinne, vai onko hän vain kohtelias. En missään nimessä tahtoisi harrastaa näitä leikkejä kenenkään ystävällisyydellä ratsastaen. Ei tämän pitäis olla mitään hyväntekeväisyyttä, vaan vastavuoroista halukkuutta.
Voin tietty hyvinkin olla nyt väärässä. Olen kuitenkin liiankin varovainen, en tahdo tyrkyttää itseäni. Mikään häväistys, mitä subina ehkä joudun kokemaan, ei vedä vertoja sille tosielämän nolaukselle, että tunkee itseään sinne minne ei ehkä ole tervetullut.

3 kommenttia:

  1. Tiedätkös tetris. Kyllä sanon sitten ei, kun ei sovi tai en halua. Toinen asia, josta voidaan keskustella, on sopimuksista luistaminen..

    R

    VastaaPoista
  2. Voi ei.. Pieleen meni. :/ Luulin, et tapaminen oli peruttu. Olen pahoillani säädöstä!

    Tää on niin tällaista, kun koitetaan chatissa selvittää juttuja. Ei kuule äänenpainoja, ei näe ilmeitä -> Väärintulkintoja seuraa.

    VastaaPoista
  3. Ah, jee, uusi tsäänssi saatu!
    Kylläpä sadepäivä just kirkastui. ^^

    VastaaPoista