keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kitkaista kirjeenvaihtoa

Tässä kuussa kirjoittelin muutaman miehen kanssa, no enimmäkseen yhden.

BDSM-baarissa netissä tulee toisinaan nimimerkilleni kyselyitä seurasta. Se ei ole ihmekään, sillä olen vaihtanut ruksin statukseeni, että haen nyt sessioseuraa. Se on kyllä aika vahvasti ilmaistu, sillä en varsinaisesti hakemalla hae seuraa, enkä ainakaan tuolta tuntemattomien tyyppien valtakunnasta. Vaihdoin seuranhaun optioksi lähinnä sen tähden, että lievemmät vaihtoehdot sulkevat siististi pois kaikki ehdotukset ja rohkeammat lähestymiset, enkä minä sitäkään halua. Ei se ketään vahingoita, jos satun saamaan mainitsemiini aihepiireihin täsmääviä jutunaloituksia - arvioin niistä sitten, maksaako vaivaa jatkaa vai ei.

Yksi näistä viesteistä oli mielestäni riittävän houkutteleva ja lähettäjä oli lukenut profiilini, sekä löytänyt sieltä itseäänkin kiinnostavaa aineistoa. Menin katsomaan kaverin omaa profiilia ja olin tyytyväinen löytäessäni "sikamaisen" näköisen äijän yrmyilemässä komentajanpuvussaan. Antauduin kirjoittelemaan ja katsomaan, mitä siitä viriäisi.

Parin viikon viestittelyn jälkeen homma oli selvä, ilmoitin varovaisin sanankääntein, että ehkä emme sittenkään tavoittele ihan samoja juttuja ja löin luukun kiinni. Olin helpottunut. Viestittely oli koko ajan ollut jotenkin työlästä ja ajautui muille urille kuin sinne, minne minä olisin toivonut. Hänen fetissiinsä sen sijaan, että olisi mietitty mitä yhteistä kivaa meillä voisi olla jossain otollisessa tilanteessa. Puuh. Sitten kun ehdotin tapaamista kahvilassa, hän alkoi jahkailla parkkipaikoista ja liian vieraista kulmista. Ääh. Mieleeni tuli kuva peräkammarin pojasta ja mielenkiintoni valahti pakkaselle.

Kamalan työlästä tällainen, ja turhauttavaa. Imee intoa ja energiaa rähkiä henkilöiden kanssa, jotka eivät selvästikään ole sitä mitä haetaan. Aloin myös kyseenalaistaa sitä, että mitä oikeastaan edes haen. Tai hänhän minulle kirjoitti, mutta kuitenkin. En edes erityisemmin haaveile miesreviirin laajennuksesta.. Miksi sitten vedän ymmärtäväisen tätin viitan ylleni ja vastailen miesten fetissikeskusteluihin? Utelaisuudesta kai. Ja kirjoittaminen on lisäksi sekä kivaa että helppoa ajanvietettä. Sain myös ihan Isännältä asti luvan käydä kahvilla tyypin kanssa, josta hän ei ollut kiinnostunut tietämään mitään sen kummempaa. Kuitenkin, melko pian luvan tultua mielenkiintoni lakastui. Ruoho omassa pihassa olikin vihreämpää.

Olemme Isännän kanssa välillä keskustelleet kolmannen pyörän mahdollisuudesta ja siitä, millainen henkilö siihen sopisi. Mies vai nainen? Dominoiva vai alistuva? Meille on muodostunut mielikuva eri variaatioiden mahdollisuuksista. Missä sitten rajat menisivät, mehän emme ole mitään swingereitä kuitenkaan? Olemme päätelleet, että tilanne saisi näyttää suuntaa, terve järki säilyen.

Nämä laimeat seikkailuni nettimaailmassa liittyvät tähän pohdintaan. Sekin, että tahdon mennä sitten mahdollisimman pian tapaamaan kiinnostavaa tyyppiä, sillä minusta on yhteistä ajanhukkaa lätistä pelkästään netissä, jos kemioiden kohtaamisesta ei ole vielä tietoa. Vaikka netissä tutustuminen on tavallaan helppoa, niin tämä fyysinen puoli jää siinä totaalisesti paitsioon. Edes valokuvat eivät mielestäni paljoa auta. Sellaiset ominaisuudet, jotka toimivat loistavasti BDSM-tilanteissa, eivät tule ilmi, ellei voi havainnoida toista elävässä elämässä. Siinä on kyse ennemminkin tietynlaisesta energiasta kuin esim. kasvonpiirteistä tai iästä.

Tästä syystä ei liene ihme, että sitä tulee helposti ottaneeksi kinkytuttujaan tähtäimeen. Kun ihmistä on ensin voinut tarkastella pidempään neutraalilla maaperällä, muodostuu käsitys joka joko houkuttelee lisätutkimuksiin, tai kertoo, että meillä ei ehkä synkkaisi kuitenkaan.


Oikeita energioita etsiskellen,
Tetris

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti