maanantai 28. huhtikuuta 2014

Bileet maan alla

Ehdin paneutua bilevaatetuksen miettimiseen vasta pari tuntia ennen pippaloiden alkua. En ollut jostain syystä jaksanut ajatella vaatteita lainkaan. Minulla ei ole kovin kummoista varastoa pervobileisiin sopivaa vaatetusta, ei yhtään korsettia eikä kumivaatetta. Ehkä, koska en ylipäätään ajattele vaatteita kovinkaan paljoa.
Kun katselin mitä löytyy, muodostui ajatus illan vampyyriteeman pohjalta ja myös sen tiedon, että Rouva laittautuisi miehen pukuun. Päätin pukeutua uhriksi, klassiseksi neidoksi valkeassa paidassa, huuli- ja poskipunassa ja pitkät hiukset valtoimenaan, korot kopisten. Ainoastaan hametta en löytänyt kun en omista, pahus.

Pukeutuessa minulle tuli ihan kumma fiilis, kuin olisin lähdössä sukujuhliin. Ja kuin olisin ainakin vuosikymmenen nuorempi. Äyh, ei kovin hyvä alku sille mitä olin haaveksinut. Paikan päälläkin vitsailin, että olenpa pukeutunut kerrankin naiseksi. Se ei ollut pelkästään vitsi, sillä roolinvaihto oli minulle aika suuri, enkä ollut oikein kotonani. Onneksi saatoin unohtaa kostyymini illan kuluessa. Pukukoodistakaan ei kukaan motkottanut, vaikkei puvussani ollut mitään varsinaisesti pervoa. Meninpä vain valkea paita liehuen kellarissa mustien kummajaisten keskellä.

Kun ihmiset oli moikkailtu ja asetuttu bileisiin, alkoi minulle hiipiä vitutus päälle. Tunnelma tuntui vähän kankealta ja ihmiset pölisivät mielestäni puuduttavan tylsistä aiheista. Hakeuduin vähän väliä yksikseni, sillä en kestänyt small talkia, toivoin jotain vähän isompaa juttua eteeni. Tässäkö tää nyt oli, murisin itsekseni. Voisin yhtä hyvin lähteä pois.
Muutamat tutut kerääntyivät pöydän ympärille, jolle oli kellistetty selälleen yhteiskäsittelyyn eräs onnekas. Peikko sieltä huikkasi, että Tetris taitaa toivoa vuoronumeroa itselleen, jolloin en voinut muuta kuin mulkaista takaisin.

Näin matalamielinen minä olen. Jos bileissä ei ole mitään toimintaa, ikävystyn.

Muutamat alkoivat toivoa tanssittavaa musiikkia ja kun sitä ruvettiin järjestämään, päätin tanssia itsekin hiukan. Siinä ainakin saisi jotain huvia. En kuitenkaan kerinnyt kuin ottaa pari askelta, kun Rouva rupesi virnuilemaan meille, että siinäpä on oikea teinidisko, keski-ikäkin neljänkympin paremmalla puolella.
Tein eleen, kuin muka läppäisin häntä poskelle, taisinpa vähän hipaistakin.
Samassa sekunnissa Rouva äsähti jotain, oli kiinni tukassani ja minä hyvin hankalasti nokka kohti lattiaa painettuna. Sain naurukohtauksen ja hoin sori-sori-sori, nauttien joka hetkestä. Siitä bileet sitten lähtivät nousuun kohdallani.

Neiti O raudoitti nopeasti käteni selän taa ja yhtä rivakasti sitoi pätkällä mustaa köyttä rintani ulos liiveistä tehokkaasti törrölleen. En yhtään ymmärrä, miten nämä naiset saivat minut pakettiin niin nopsaan - ja minun piti vain vähän tanssia.

Olin nyt tarjottimella kaikenlaista rääkkäystä varten. Kaksi solmiokaulaista herraa, Isäntä ja Rouva, ottivat minut käsittelyynsä. He työnsivät värisevän lelun housuihini ja nipistelivät rintojani, Rouva puri minua useaan otteeseen kaulaan ja he molemmat puhelivat rivoja ehdotuksia ja suunnitelmia kuulteni. Välillä toinen otti minua takaa kiinni ja toinen käsitteli edestä. Siinä ei ollut mitään kaavaa, minkä voisi tähän kirjata ylös, vaan puuhastelua kesti kauan ja minä olin useaan otteeseen orgasmin rajoilla, milloin en ollut ärtynyt näille kahdelle heidän kiusoittelustaan.

Jossain vaiheessa Rouvan mies ilmaantui piiriimme katselemaan tapahtumia varsin läheltä. Hän ei sanonut eikä tehnyt mitään provosoivaa, tai ehkä juuri se provosoi minua, pelkkä katselu. Käännyin mielijohteesta selin häntä kohti ja tartuin kumin peittämään reiteen kahlitulla kädelläni. Hän ei ilmaissut sitä mitenkään, eikä puhunut koko aikana mitään, mutta ei myöskään perääntynyt. Luulen, että edessäni olleet solmiokaulat tiesivät mitä tein, kun puristelin muutaman kerran mustaan kumiin verhottua kalua käsissäni. Samalla panin ohimennen merkille, että pienessä kellarihuoneessa oli pari muutakin äänekästä sessiota käynnissä.

En tosiaan tiedä, miten kauan he olisivat jatkaneet. Farkkuni olivat kostuneet läpi, mutten kyennyt saamaan yhtään kunnon orkkua siitä turhan kovapintaisesta värinälelusta. Muutenkin orkun saanti seisten ilman mitään tukea on aika hankalaa. Väsyin ja vaivuin lattialle polvilleni, kiusoittelijanikin varmaan jo kyllästyivät. Painoin pääni penkkiä vasten ja käsirautani keploteltiin auki. Isäntä istui eteeni penkille ja aloimme halailla ja hyväillä toisiamme, ihan siististi vaatteiden päältä. Tunsin jo toisen kovan kalun kädessäni samana iltana ja kuiskaillen sovimme vetäytyvämme hetkeksi paikan keittiöön, josta sai oven kiinni (ei lukkoon). Siellä Isäntä sitten pani minua pikaisesti takaa, ja vaikken itse lauennut vieläkään, saatoin palata muiden joukkoon rentoutuneena ja hyväntuulisena. Ja väsyneenä.

Imuroin viimeisiä suolanaksuja kulhojen pohjilta ja join karpalomehua ja istuskelin sekä puhuin vihdoin sitä small talkiakin ihan sujuvasti. Bileitä oli vielä jäljellä, mutta yleinen tunnelma alkoi jo hiukan uuvahtaa ja mietittiin Isännän kanssa, josko mentäisiin jo kohta kotiin, kaikkea puuhaa kuitenkin seuraavana päivänä.
Siinä vaiheessa yhtäkkiä eteeni lattialle kyykistyi Kellarityttö Minkki. Olin iloisesti yllättynyt. Olen toivonut voivani tutustua häneen, mutta sopivaa tilaisuutta ei ole oikein ollut. Ja kun puhun tutustumisesta, tarkoitan enemmänkin hänen kehoaan.. krhm. Se nainen on suloinen kuin karamelli, kuten hälle hetkeä myöhemmin kerroinkin.

Suutelimme Minkin kanssa ihanasti monta kertaa ja silittelimme toisiamme. Hän on kauttaaltaan pehmeä ja suutelee niin pehmoisesti, että inspiroiduin aiemmin postaamaani runoon. (Se toinen suutelija on tietysti Rouva terävine hampaineen). Hän kysyi, tahtoisinko että hän ja miehensä JR antaisivat minulle piiskaa. Toivon, että olisin jaksanut myöntyä, mutta toisaalta hyvä hetki olisi mennyt vähän hukkaan, sillä olin tosiaan aika väsynyt. Uskon, että mahdollisuuksia tulee vielä! Olisi todella mieluisaa päästä noiden kahden seuraan sillä(kin) tavalla.

Jälkeenpäin minua huvitti, sillä en muista minulta koskaan kysytyn, tahtoisinko vähän piiskaa. Hei, ei minulta sellaista kysellä! Onko sitten ihme, että menin vähän sekaisin ja sanoin ei.. Hah.

Ne bileet päättyivät noihin kahden subin vaaleanpunaisiin suudelmiin.
Eikun anteeksi, Rouvahan minua viimeiseksi suuteli, intohimoisesti. Nam.
Ja viimeinen uupunut mutta onnellinen hyvänyön suukko sitten omalta Isännältä.
-PUS-

7 kommenttia:

  1. Tämä teksti oli hetken aikaa piilossa, kun se kävi asianosaisten lausuntakierroksella. Olin taas innoissani julkaissut ennen lupia. Koitan muistaa parantaa tapani.

    VastaaPoista
  2. Ai ai Tetris, tuollaisista luvattomista puuhista voi ansaita itselleen selkäsaunan ;)

    VastaaPoista
  3. Ai niin, enpä sitten kysynyt sinultakaan. :o
    Ohhoh, onpas minulla nyt hatara pää, ehkä takamus on sitten vankempaa tekoa.

    VastaaPoista
  4. aijai tetris. se ei suinkaan ollut kumia vaan nahkaa. Vähän tarkkuutta nyt

    R

    VastaaPoista
  5. Niinkö se olikin, Rouva? Olisi kai pitänyt puristella vähän tarkemmin niitä housuja! No ei kai..

    VastaaPoista
  6. Kysyminen ei näytä olevan sinun vahvinta osaamista. Kysymättä jäi myös saatko maistaa Minkin huulia. JR

    VastaaPoista
  7. Ooops. Ehkä voit houkutella sen kysymyksen minulta takautuvasti vaikka jonkun mukavan ratsuraipan avulla?

    VastaaPoista