lauantai 30. marraskuuta 2013

Pari pikkujoulumuistoa lisää

Ihan hyvä että Peikkokin bloggailee minun mahdollisia seikkailujani, kun oma aika ja jaksaminen on nyt rajatumpaa.
Teettää paljon töitä tässä ennen joulua, ei voi mitään. Ja kivahan se vain on että työt kulkee.

Minulla ei ole Peikon tekstiin muuta kommentoitavaa, kuin että nyrpistin hänen sanavalintaansa "kertaluontoinen leikki".
Nojuu, vitsi vitsinä ... vai onko!?

Muistelen vielä viime viikonlopun pikkujoulubileitä. Ne tulivat mieleeni taas tänään, kun joku nuori tyttö selitti kavereilleen, miten heidän pikkujouluissaan oli ollut tylsää ja kaikki olivat lähteneet aikaisin pois. Nojuu, ylpeydellä voi todeta, että meidän pikkujouluissamme olivat melkein kaikki tappiin asti ja tunnelma vain tiheni.

Minun tekee vieläkin mieli nostaa sieltä esiin jotain henkilökohtaisia kohokohtiani, huolimatta siitä, että monia jää mainitsematta, eivätkä ne silti ole vähäarvoisempia.

Yhdessä ideoimamme ja juontamamme pieni pantomiimikilpailu Mrs T:n kanssa onnistui hyvin. Alku oli tietty vähän kangertelevaa, mutta loppua kohti porukka lämpeni nauramaan ja tekemään välihuutoja. Näimme veikeitä parisuorituksia ja kaiken kruunasi yllytetyn spontaani lakupötkön syönti kahteen pekkaan + asiaan kuuluva pusu. Parina aiemmin postaamani Mr T sekä uudehko jäsen Mr L.

Mrs T heitti huulta siitä, miten muka putsaisin kilpailussa rekvisiittana käytetyn vaniljakastikkeen lattialta nuolemalla, mikäli sitä sattuisi läikkymään. (Idea kastikkeesta oli minun, Mrs T:llä järjestelynakki). Naureskelin sille alusta saakka vähän ylimieliseen sävyyn, että joopa joo. Minulla on vain epämääräisiä aavistuksia tämän kauniin daamin pervoilutavoista, enkä ottanut uhkailua tosissani lainkaan.

Kun kisa oli loppu ja suurin osa väestä poistunut, istuimme seinävierillä vetämässä henkeä ja vähän juomia. Mrs T alkoi kommentoida, että hän näkee lattialla vaniljakastiketahroja ja toden totta, oli siellä muutama kaakeleille tipahtaneena. Naureskelin taas jotain epämääräistä ja kohtauttelin olkiani. T usutti minua siivoamaan. En ottanut kuuleviin korviini, virnuilin vain juomalleni. Sitten T jo uhkaavammalla sävylllä kysyi, täytyykö hänen laittaa minut siivoamaan sotku vai menisinkö suosiolla. Subikoiranhäntäni alkoi heilua onnellisena ja kohta hän jo tempautuikin pystyyn ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, minut oli raahattu poninhännästä nokka edellä lattiaa nuolemaan. Se oli ihanaa, en olekaan ennen nuollut mitään lattialta käskystä!

Minusta on todella mukava saada erilaisia dominointikokemuksia eri ihmisiltä. Jokainen tekee sen tyylillään ja kaikki ovat tähän mennessä olleet hyviä.
Miten dominoiva voisi epäonnistua? Ehkä olemalla tosi epävarma. Kaikessa ei tietenkään kukaan heti onnistu, mutta vaikka vähän sähläisi, kokonaisasenne on tärkein.

Toinen uudenlainen dominointikokemukseni tuli bileissä lähinnä äänenkäytön muodossa. Minulla on pieni juttu uhkaavaa äänenkäyttöä kohtaan. Olisi houkuttelevaa kokea joskus todellista huutoa ja käskytystä, miten reagoisin. En arkielämässä pelkää riitaisia tai kovaäänisiä ihmisiä, jos tilanne ei ole muuten uhkaava, pidän heitä vähän pellemäisinä, eikä riehuminen pääse lävitseni. Sessiotilanteessa, kun laittaisin itseni alttiiksi huudolle, voisi fiilis olla kokemisen arvoinen.

Bileissä tilanne oli se, että roikuin käsikahleista katosta ja useampi ihminen käsitteli minua. Kolme tai neljä heitä oli ainakin, Isäntä ja muutama muu. Siinä oli piiskausta pepulle, vähän rintoihin ja joku piti etupuolella hyrrää (värisevä hieromalaite tms). Käsittely oli hyvää ja olin laueta, jolloin ystävällinen Mr K huomautti, etten laukeaisi ilman lupaa. Tämä on minulle aina aika paha rasti.. Minun piti kysyä yllättäen _Mr S:ltä_ lupaa laueta. Pääni leikkasi hetken tyhjää, sillä olin sokkona luullut, että hyrrää piteli pienempi K. Olin vilpittömästi hämmästynyt, että ei-kiinnostuneeksi bilesessiointiin ilmoittautunut Mr S olikin hommissa mukana. Olin kuitenkin tyytyväinen havaintoon, joskin oli aika hurjan noloa, että hän noin vain olikin pilluni kimpussa..! Olimmehan vasta hetki sitten keskustelleet henkilökohtaisista seikoista neutraalilla maaperällä.

Mutta se ääni. Mr S osaa käyttää ääntään. Hän vaati minua kysymään lupaa laueta kuuluvammin. "S, saisinko tulla?!" Hän huusi ja laittoi minut huutamaan sitä. Huusi vielä lisää, miehekkäällä komentoäänellä. Olin sen verran hämmentynyt tilanteen saamasta käänteestä ja tottumattomuudestani, että olin hukata koko orkun. Saatoin vain anella häntä käsittelemään kovempaa. Luulen, että K otti lopulta hyrrän käteensä ja painoi sen voimalla sopivaan kohtaan, jolloin hervottomana mottasin häntä otsalla johonkin (toivottavasti en nenään) ja sain orgasmin.

Pikku K auttoi huomaavaisesti retkahtaneet stay-uppini takaisin, kun seisoin vapautettuna, itseäni keräillen, ja meni hakemaan minulle mehua. Sain häneltä siinä jopa pari suukkoa ja se tuntui retuutuksen jälkeen tosi hyvältä. Olin varmaan aika sotkuinen näky silmäsiteen alla levinneine maskeerauksineni ja pörröisine hiuksineni, kuolaisen suupallon roikkuessa kaulallani, mutta kun katseemme kohtasivat Mr S:n kanssa, sain hyvin coolin, herrasmiesmäisen nyökkäyksen. Voinemme jatkaa keskustelujamme tämän hässäkän jälkeen ihan yhtä luontevissa merkeissä.

Tästä kokemuksesta jäi hapuilevia mielikuvia, joissa haaveksin Mr S:ltä lisää jotain samantapaista, mihin nyt tiedän hänen pystyvän. Ihan vain se ääni ja se viileä tehokkuus.

tiistai 26. marraskuuta 2013

(Tiedotus kommenttikentästä)

Vaihdoin blogin kommenttikentän avoimeksi kaikille. Tämä siksi, että pidän fiksusta ajatuksenvaihdosta, enkä halua sulkea ihmisiä siitä pois siksi, etteivät tahdo esiintyä omilla Gmail-nimillään jne hankalaa.

Olen valmis sulkemaan kommenttikentän uudelleen, jos havaitsen asiatonta käyttäytymistä.

Olkaa tervetulleita jättämään tassunjälkiänne blogiin!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Tetris leikkii dominoivaa

Pervoyhdistyksen sisäpiirin pikkujoulut.

Olen katsellut intensiivisesti, kuinka eräs master käsittelee pukin päällä peppu pystyssä makaavaa subituttavaansa. Piiskaa ja sormilla naimista. Katselen nurkan takaa poissa muiden salissaolijoiden silmistä, mutta master näkee minut kyllä, katseemme kohtaavat aika ajoin. Kiihotun.

Näytöksen jälkeen olen hermostunut. Kihisen kun en voi toteuttaa itseäni mitenkään. Mielenvire jää päälle.

Näen erään tutun subimiehen, Mr T:n, ja hankkiudun puheisiin hänen kanssaan, ensin ilman mitään tarkoituksia. Sitten mieleeni muistuu nahkainen pakkopaita, jota tiedän hänen usein tuovan mukanaan bileisiin. Kysyn huvikseni, onko varusteita nytkin mukana. Kerron hänelle, miten jännittävää oli Tampereen bileissä kokeen vuoksi joutua pakkopaitaan ja päähuppuun, joka peittää näön, kuulon ja osin sieraimet ja suun. Melkein pelottavaa! Vinosti naureskellen pyydän häntä hakemaan pakkopaidan näytille. Mielijohteesta kysyn, saisinko koittaa pukea sen hänen päälleen.

Mr T suostuu mielihyvin, heittää lateksipaitansa pois ja työntää kätensä pitkiin mustiin nahkahihoihin. Käännän hänet selin ja vedän kiinni vetoketjun hänen selästään ja alan kiskoa kiinni selän nahkaremmejä. Tunnelma on ollut kevyen leikkimielinen, mutta solkien sulkeminen alkaa virittää minua harvinaiseen mielentilaan, hymyni muuttuu vinoksi ja otteeni päättäväisiksi. Kurottelen haarojen ja hihojen remmit kohdilleen, mutta kaulan ympäri tuleva viimeinen leveä hihna on jo nautittavaa kiinnittää.

Samaan aikaan alkaa eräs erityisen hupaisa sessio ja pitäen tiiviisti kiinni pakkopaidan selkähihnoista ettei Mr T vain missään tilanteessa horjahtaisi, kehoitan häntä katsomaan näytöstä. Olen yhä epävarma ja tiedustelen häneltä hetken päästä, tahtooko hän jo pois. Sanoo viihtyvänsä mainiosti, mikäs tässä. Mr S, tuttu lateksi-switch, käy T:n kanssa jotain keskustelua piiskoista. Hän esittelee omaansa (käyttämätöntä!) ja kaivaa T:n kassista esiin tämän piiskat: kumisen siimapiiskan ja leveäpäisen raipan. Kokeilen siimapiiskaa käsivarteeni ja ajatus alkaa herätä pienessä päässäni. Hipaisen hämärässä T:n paljaita pakaroita, kuin kokeeksi kädelläni. Hän on sonnustautunut pakaroiden välistä kulkevaan niittiremmiin ja miehiseen siveysvyöhön, joka on kieltämättä aika .. pervoa.

Katsomme kaikki sessiota ja päässäni pyörii, miten tekisin aloitteen. Tyhjä pukkikin siinä ihan vieressä. Tahtoisin kysyä T:ltä, että valitsee, vapautanko hänet nyt vai piiskaanko pakkopaidassa. En saa tätä suustani, vaan lopulta kysyn aika kesysti, että tahtoisiko hän kokeilla omia välineitään. Hän nyökkäilee aina (?) innokkaana toimintaan. Tartun häntä tiukemmin kiinni pakkopaidasta ja ohjaan nojalleen pukkia vasten. Muuta ei tarvitakaan, sillä hänen takamuksensahan on paljas.

Pari ensimmäistä huiskaisua siimapiiskalla menevät vähän miten sattuu. Kuka tahansa voi nähdä minun kokemattomuuteni ja saankin yllättyneen huvittuneita kommentteja. Keskityn tehtävääni ja muistelen, mihin asioihin itse olen kiinnittänyt huomiota ottavana osapuolena. On piiskattava tasaisesti joka puolelle, ellei tahdo aiheuttaa erityisesti kipua hutkimalla samaan kohtaan. Lyönnin voimaa on hirmu vaikea hahmottaa, mutta koetan tarkkailla, jääkö ihoon merkkejä. Kysyn myös aika ajoin kohteeltani tuntemuksia. "Lujempaakin saa". En lopultakaan lyö kovinkaan lujaa, en koe siihen mitään velvoitetta, enkä tiedä tarkemmin T:n kestokykyä.

Vaihdan hetken päästä raippaan. Joudun lainaamaan sitä Isännältä, sillä en löydä T:n omaa mistään. Raippa on hyvä väline, jota on liian helppo käyttää liian lujaa. Naputtelen sinne ja tänne, mutta koetan pari kertaa vähän lujempaakin otetta, joka saa kohteeni hätkähtämään. Uinuva pikku Domme raottaa silmiään sisälläni kun löydän sen kaltaisia ajatuksia kuin "mitä tuo jätkä kuvittelee tulemalla tänne pelkässä siveysvyössä, senkin pikku perverssi, ansaitseekin vähän perseelleen.." En siinä tilanteessa voi enkä uskalla päästää tätä puolta yhtään sen pidemmälle, sillä keskityn yksinomaan siihen mitä teen, etten ainakaan mokaisi.

Päätän nopeasti, että olen saanut tarpeekseni siltä kerralta, tartun pakkopaidan remmeihin ja kiskon Mr T:n pystyyn. Alan nopeasti avata hänen sitomuksiaan ja nostan nahkaisen, topatun välineen tuulettumaan pukin päälle, olenhan huolellinen ja palvelemaan tottunut. En muista yhtään, mitä sen jälkeen juttelimme, varmaan jotain keskinäistä kiittelyä. Olin aika hämmennyksissäni tästä mitä olin juuri tullut tehneeksi ja tarvitsin aikaa itselleni.

Jälkeenpäin ajatellen retki D:n kenkiin oli suht luonteva, mutta heti siltä seisomalta se ei tuntunut kovinkaan kummoiselta. Ei siis mitään ihme säväreitä sen kummemmin. Nyt kun olen pari päivää pyöritellut tätä kuvaa päässäni olen asettanut kokemusta sille kohdalle, jossa on villimpi, dominoivampi puoleni, se melkeinpä maskuliininen. Se joka heräsi kerran Mrs Whiteropen luona ja sai minut käyttäytymään kuin kiimainen elukka häntä kohtaan. En tunne tuota puoltani kovinkaan hyvin, en tiedä minne se minut heittäisi jos pääsisi valtaan sopivan kohteen turvallisessa seurassa.

En ole edes kovin kiinnostunut hajottamaan itseäni subin roolistani, jossa on vielä paljon tutkimista siinäkin. Voin tehdä mieluusti pikku trippejä dominoivalle puolelle, juurikin vaikka bileissä, mutta luontojani olen "bottom who tops". En yhtään vähempää subikoira, vaikka välillä leikkisin alfaa.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pikkujoulut tuloillaan

Pikkujoulut ja BDSM.. mitä laittais päällensä? Tämä juttu on niin helppo mokata, viedä mauttoman puolelle. Inhoan mauttomia joulusketsejä. Tiedättehän, vitsikkäitä joulukuvaelmia, kortsuja joulupuussa (meidän yläasteella), kaikenlaista ällöä veistelyä joulupukista jne.
Uskontovapaanakin henkilönä minulle joulu - ja vähän pikkujoulutkin - on kumminkin aika pyhä juttu. Pimeän talven valo- ja yltäkylläisyysjuhlaa on vietetty tällä niemellä esihistoriasta lähtien, sen ajatus on loukkaamaton ja me tarvitsemme sitä. Minun mielestäni siis näin.

Nyt kun olen avautunut tarpeeksi, voin jatkaa pukusuunnitelmiani. Vaatteista minulla ei ole vielä käsitystä, mutta kaulapantaan ajattelin kiinnittää kauniin pakettikortin, jossa toivotan hyvää pikkujoulua Herra Huulle. Hän on sen todella ansainnut, vietettyään sitkeästi vuoden pervoilua rinnallani, ja tietysti muutenkin. Olen toivottoman huono ostamaan lahjoja, mutta vaatimattoman itseni voin ojentaa hyvillä mielin. Hallintaan ja käyttöön, vähän kierrätykseenkin (pliis?).

Mieleni tekisi niin ottaa kaulasta kiinni jotain halvahkoa punaviinipulloa ja tyhjentää sitä pikku hiljaa bileissä. Voi kumminkin olla, että olen taas yhden juoman jälkeen vesikuurilla. Sekin on ok, pitäähän jonkun ajaa kotiin juhlan jälkeen. Muita bilesuunnitelmia minulla on erään pikku kilpailun juontaminen Mrs T:n kanssa. Ideoimme eräänä iltana vähän tuhmanpuoleisen pantomiimihommelin parisuorituksena, jossa on rekvisiittana mustaa lakristia ja vaniljakastiketta. Toivon nyt vain, että Baletin väki lämpenee jutulle ja saamme kaikki kunnon naurut.

Olin myös suunnitellut yhteislaulua, sillä onnistuessaan se voi olla huikean hauskaa. Kaikki ei tietty tykkää, mutta sehän ei lauluhaluisia tartte estää. Sanoitukset olis vähän kumisempia kuin muuten ja olispa mielessä pari ihan silkkaa coveriakin sisäänrakennetulla kinky twistillä. Tässä kuitenkin alkoi jumittaa se, etten ole ihan sata varma oman ääneni kestävyydestä julkisessa tilanteessa. Jos olisin johtamassa laulua ja oma ääni vapisisi ja pettäisi..! Tykkään laulaa renkutuksia omaksi ja lapsen iloksi, mutta en ole mikään wanna-be-idols tosiaankaan, kunhan raakun, tunteella.

Mitä bileiden leikkipuoleen tulee, niin en todella tiedä. Olisko tästä nyt tulossa leikitön bileilta Tetrikselle? Tilastojen valossa epätodennäköistä, mutta biletila on nyt uusi, eräs ahtaahko kellarijuhlatila, enkä osaa ajatella etukäteen, pystyykö siellä mitään ja minkä verran. Jotain sidontalaitteita olis vissiin kuitenkin tulossa paikalle. Muutenkin nämä bileet ovat nyt aika intiimit hengeltään verrattuna clubeihin; jotain 30 henkeä, nimilistan perusteella kivoja vakionaamoja.

 Nämä ovat minulle ekat Turun Baletin pikkujoulut. Katsoin just aikataulua ja huomasin, että bileaikaa on varattu peräti seitsemän tuntia. Huuh, mahdammeko keksiä jotain kivaa puuhaa vai meneekö rannekellon vilkuiluksi? Epäilen, ettei.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Muutamia kuulumisia

Pieniä pervoja kuulumisia.
Sain saksalaisen Dannin katuosoitteen erästä postitusta varten ja mielijohteesta hain tuon nimenomaisen berliiniläisen kadun ja jopa kerrostalon oven googgelin street viewistä. Kesti hetki siirtyillä kadulla että huomasin oikean oven.. Tajutessani mitä tein, minuun iski valtava liikutus ja tuijotin hänen oveaan silmät kyynelissä - oikeasti! Siinä se oli, mutta täysin saavuttamattomissa.

Minua turhauttaa ja liikuttaa tämä tilanne. Meillä molemmilla olisi halu viedä tätä vuosi sitten orastanutta leikkitouhuamme pidemmälle, mutta ei mitään mahdollisuuksia toteuttaa sitä. Mihinkään nettitouhuun taas kumpikaan ei ole motivoitunut. Kirjeenvaihtokaan ei sen laajemmin kiinnosta; hän ei ole minulle ihminen, johon tahtoisin sen kummemmin _tutustua_. Minua ei kiinnostanut tietää edes hänen oikeaa nimeään ja olen unohtanut millä alalla hän työskentelee, jos olen koskaan sitä tiennytkään. Toivon häneltä vain dominointia, piiskaa ja sen sellaista. Se olisi ihanaa ja siinä sivussa kaikki muukin kommunikaatio on ihanaa.

--

Tänään on ollut kankeaa kävellä. Jalka- ja pakaralihaksia on jumittanut, samoin hartioita ja päätä on särkenyt hiukkasen. Mikä termi kuuluisi sadomasokistiseen krapulaan? Tämä on sentään tyytyväinen krapula, sillä sain Isännältä miellyttävää käsittelyä eilisiltana.
Päivä oli ollut pitkä, olimme appivanhemmilla syömässä ja illalla vielä sukulaisissa syntymäpäivillä. Olin hiukan mokaillut molemmissa, sillä olen tässä nyt pari viikkoa herkuttomalla ja alkoholittomalla kuurilla - omasta pyynnöstäni, liittyen aiemmin postaamani masennuksen hoitoon. Masennusta siis korjattiin Isännän antamilla henkistä ryhtiä parantavilla rutiineilla, joista juhlahumussa lipsuin. En muistanut, että viinit ja suklaakakut olisivat olleet kiellettyjä! Siitä sitten keskusteltiinkin vähän illemmalla.

Olin saanut hartiat jumiin osin jo varmaan siitäkin, että Isäntä laittoi minut ajamaan tunnin taipaleen pimeällä säällä pitkin isoja väyliä. Pelotti ja hermostutti, mutta pakko oli ja kyllä se siitä sujuikin. On niin paljon kivampi kun hän ajaa, mutta totta on sekin että vain ajamalla pysyy tuntuma hankaliinkin liikennetilanteisiin.

Olin ollut koko päivän jollain tavalla kuumissani ja ajatellut alistamiseen ja seksiin liittyviä juttuja. Kun hetki sitten tuli luopua vaatteista ja laittaa panta, nahkakahleet ja suukapula, aloin viimeisen kohdalla empiä, enkä totellut käskyä. Uhmasin tahallani. En niinkään siksi, ettenkö olisi toivonut pääseväni käsittelyyn, vaan siksi että tahdoin tulla alistetuksi kunnolla. Tahdoin, että Isäntä laittaisi minut tottelemaan.. Hän koetti komentaa kovemmin, astui ihan lähelle ja otti tiukasti tukasta ja kasvoista kiinni. Sitten hän käski minut polvilleni maahan, jota tottelinkin jo kernaammin. Hän avasi nahkavyönsä edessäni ja mutisi, että jollain se suu nyt tukittaisiin. Hän kertoi jättävänsä suukapulan käteni ulottuville ja työntyi suuhuni. En edes yrittänyt imeä, koetin vain selvitä ja nautin joka hetkestä. Vasta muutama kunnon oksennusrefleksi pakotti minut nappaamaan suukapularemmin käteeni antautumisen merkiksi. Virtsan hienoinen aromi kitalaessani sommittelin vähän vapisevin käsin puupallon hampaitteni väliin ja remmin tiukalle, jolloin hihnat pureutuivat suupieliini jättääkseen myöhemmin havaittavat juomut.

Lopulta päädyin käsistäni roikkumaan, selkä seinää vasten ja jalat levityspuuhun kytkettyinä. Isäntä työnsi vielä tapin peppuuni ja kiinnitti sen paikoilleen ketjuvyöllä, jonka kiristi ihanasti niin, että se upposi jalkoväliini. Olin tyytyväinen tästä ylimääräisestä huomiosta pelkän piiskan sijaan, sillä se sai minut todella kuumaksi ja olisin voinut viettää pidempäänkin aikaa riipuksissa hänen hivellessään minua joka puolelta hapsupiiskalla. Juuri tämä taisikin käydä kovasti lihasten päälle, kun koetin keventää käsien riipuntaa varpistelemalla ja kun jalat väsyivät, joutui ylävartalo venymään, ja tietenkin tämän päälle runsaasti kiemurtelua ja riuhtomista piiskan osuessa. Olisin lauennut iloisesti edes jonkinlaisesta käsittelystä klitalle, mutta Isäntä kielsi minulta sen.

Sen sijaan hän irrotti minut ja kankeasti ja sokkona hoipertelin pöydän luo. Minut ohjailtiin istumaan sen reunalle, taakse käsilläni nojaten ja nostamaan vielä jalkanikin pöydälle koukkuun. Tämä asento olikin Isännälle sitten hyvä, mutta jouduin vissiin huomaamattani ponnistelemaan aika paljon pitääkseni itseni sopivalla kohtaa. Nautin ihan käsittämättömän paljon asennosta ja Isännän otteista, kun hän tarttui minua pään takaa niin, että silmäsiteen ja suukapulan hihnat kiristyivät ja saatoin todella tuntea olevani kontrollissa samalla, kun pääni painui hänen olkaansa vasten ja tunsin hänen lämpönsä.
Kun sain lopulta luvan siivota sotkut ja leikkiä niin tahtoessani, vajosin lattialle selälleni uupuneena. En riisunut mitään yltäni, vaan suukapulaa vasten koristen saavutin oman kliimaksini.

Käsittelyn jälkeen oloni oli todella raukea, jaksoin tuskin sanoa hyvät yöt ja siirtää itseni sänkyyn. Aamulla tulikin nukuttua vähän pommiin ja lihakset ovat muistutelleet koko päivän illan iloista.

---

Minun täytyy ihan mainita tässä, miten pari tuntemaani pervoa kävi tänään yliopiston pyynnöstä pitämässä luennon psykologian opiskelijoille kinkyydestä. Vaikken itse nyt pienistä yrityksistäni huolimatta saanutkaan tulla mukaan, kuulin että luento oli mennyt hyvin ja herättänyt kiinnostavia kysymyksiä opiskelijoissa. Jopa niinkin kinkkisiä, ettei parivaljakko ollut oikein osannut vastailla: Onko kinkyys verrattavissa homoseksuaalisuuteen, kun se usein juontuu jo lapsuudesta? Jaa-a, kenpä tietäis totuuden. Uskon kuitenkin heidän löytäneet oikeat vastaukset, sen verran sanavalmiita ja esiintymiskykyisiä kun ovat.
He olivat kuulemma olleet tarkoituksella pukeutuneina ihan tavanomaisiin vaateparsiin ja tiedän heidän osaavan esiintyä selkeästi, asiallisesti ja sopivan humoristisesti.

Pidän tätä käyntiä hyvänä ja merkittävänä juttuna. Kuten joku kuulija oli luennon jälkeen todennutkin, on hienoa kuulla näistä asioista kerrankin oikeiden ihmisten suusta. Minusta tässä on juuri asian ydin.

Kun luentoa vasta suunniteltiin, koitin vakavissani tarjota näille kahdelle D-mäiselle henkilölle itseäni avustajaksi. Ajatuksissani väikkyi, että olisin voinut toimia suht huomaamattomana apuna ja rekvisiittana ja sitten myöhempänä vastailla mahdollisiin kysymyksiin alistumisesta ja masokismista. Tätä apua ei kuitenkaan nyt tahdottu ja tavallaan ymmärränkin, että kun kerta oli ensimmäinen, ei toivottu mitään ylimääräistä säätöä kuvioon. Epäilen heidän myös ajatelleen, että tällainen kuvio saisi meidät näyttämään friikeiltä, kun olisi tarkoitus olla kuitenkin tavanomaisia ja vakuuttavia. Tiedä sitten.. tämä on taas näitä asioita. Kun tällainen ajatuskuvio on minulle kuitenkin arkipäivää, että voi palvella, niin se olisi kyllä samalla ollut myös todellista, ei mitään tehtyä friikkisirkusta.
No, ehkä joskus aika on kypsä. Onnellinen kumminkin, että hoitivat homman kotiin.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tetris selailee pervoja nettijuttuja ja pohtii

Inspiroiduin taas pohtimaan alistumista ja subina sekä masokistina oloa ylipäätään. Sitä, millaista se on luonteeltaan ja mihin suuntaan se ihmistä vie tai mitä se ihmiseltä edellyttää.

Ajauduin eilen selaamaan pitkät pätkät blogia, jonka olen tiennyt "aina", mutta joka on minulle ollut vaikea ja on edelleen tietyiltä osin. Cunt on displayta tarkoitan. Tämä kaiketi jenkkiläinen masokistinen nainen seikkailee vakituisen partnerinsa kanssa yleensä samassa (?) asunnossa sessioiden ja varmaan vähän muutakin elämää viettäen. Päätellen siitä, että täti nukkuu aika usein häkissään... En suosittele tätä blogia erityisesti kellekään, sen suurinta antia on mielestäni hämmästys ja muutama hyvä runkkaus, jos materiaali sattuu kiehtomaan.

Olen vieroksunut tätä hyvin äärimmäistä blogia, sillä siinä esitellään rajua materiaalia mielestäni aivan liian vähin kommentein. Nyt löysin muutamia pidempiä tekstejä ja oli leikkipariskunnalla ollut välirikkokin kesän mittaan, kävi blogista ilmi. Mitä enemmän opin tuntemaan näitä tyyppejä (kuulin mm. täysin varjossa pysyttelevän Masterin hiljaista, rauhallista ääntä muutamilla tallenteista), sitä mielenkiintoisemmaksi blogi muuttui. Pystyin ikäänkuin tarttumaan haastavaan sisältöön heidän henkilöidensä kautta ja ymmärtämään sitä mitä he tekevät. Havaitsin itseltäni myötätuntoisia virnistyksiä päältä päin hurjan näköisissä kohdissa, sillä saatoin nähdä naisen todella nauttivan. Se on minulle tärkeää, pidän itseäni kuitenkin sen verran eettisenä, etten kykene nauttimaan ellen ole varma esityksen kohteenkin sitä tekevän. Tuo sikamaisen tyytyväinen masokisti taatusti tykkäsi...

Mitä minä tästä blogista sitten sain irti tällä kertaa?
- Ihmetyksen siitä, miten joku voi ruiskia eli squirtata _joka_ orgasmissa, täysin vailla kontrollia ja paljon.
- Pientä kateutta intensiivisestä alistussuhteesta, josta osia olisin valmis koettamaan itsekin joskus.

Näiden lisäksi jäin ikäänkuin tämän ääriesimerkin kautta inspiroituneeseen tilaan ja ajattelemaan sitä, miten tämä ensinäkemältä vieras ja liian raju materiaali tuleekin yllättävän lähelle itseäni ja miten sopivissa oloissa voisin hyvinkin päätyä samantapaisiin juttuihin. Se ei ole minulla mikään päämäärä, mutta osa BDSM:n mahdollisuuksia.

Tänään lueskelin supisuomalaista versiota kotikurista. Satuin päätymään suomi24:n seksikeskusteluihin ja toki hakeuduin heti fetissipuolelle. Löysin pitkän keskustelun, joka lähti siitä miten joku fantasioi nahkavyöstä takamuksille ja päätyi erään nimimerkin pätkittäiseen kertomukseen, miten hän ja miehensä harjoittavat kotikuria. Nainen kertoi, että nimenomaan ei ole masokisti vaan pelkää piiskausta (joka on ilmeisen kovaakin välillä - sainpa vinkin bambun oikeaan esikäsittelyynkin), mutta ylistää oloa sen jälkeen: naisellinen, seksikäs ja rauhallisen alistunut. Hän sanoi, että heillä nämä miehen päättämät käsittelyt auttavat pitämään rauhan talossa, sillä hänellä sattui olemaan taipumusta nalkuttaa ja kiukutella yms. ikävää. Jopa viitisen vuotta oli heillä ollut tämä käytäntö voimissaan, että jos mies katsoi aiheelliseksi, hän sai piiskata vaimonsa haluamallaan tavalla - ei turvasanaa, ei mahdollisuutta keskeyttää käsittely. Heillä oli tästä jopa jokin sopimuskortti lompakoissaan.. Ilmeisesti sitten toimivaa!?
Kirjoittaja kertoi, että halutessaan piiskata, mies käskee naista odottamaan kotona peppu paljaana. Piiskauksen jälkeen seurasi yleensä seksiä, joka oli myös omistavaa ja ottavaa, totta kai. Ei hullumpaa, kyllä tämä minua puhuttelee!
Tällaistakin ihmiset harrastavat kotonaan, ilman että liittävät tätä edes BDSM:ään. Hmm.

Minun piti kirjoittaa vielä joitain ajatuksia hartaasta alistumisen kokemuksesta, mutta aloinkin ajatella pelkkää piiskausta.. Peppu paljaana odottelua.. hmm!

Ylipäätään, niin, alistuminen. Entisessä normaalin feministisessä maailmassani vastustin sitä voimakkaasti. Parisuhde-elämä olikin sitten jatkuvaa hinkuttavaa valtataistelua, ei nyt avointa, mutta kun kaikesta piti pikkuisen vääntää. Että nyt varmasti oli _tasapuolista_ kaikki. Joka homma keskeltä halki tai tunsin oloni surkeaksi. (Nääh, se ei taaskaan ole imuroinut. Eikö se tajua että pitäisi!?) En olisi kuuna kullanvalkeana voinut uskoa, että elän joskus suhteessa, jossa olen nimenomaan hakeutunut mieheni kengän alle.

Tässä eräs ongelma onkin.. Joskus kun tekee mieli ottaa osaa tavallisiin keskusteluihin parisuhteen työn- ja päätöksenjaosta, netissä tai livenä, joudun meittimään vastaukseni jotenkin vanhan roolini kautta, sillä en mitenkään voi kirkkain silmin mennä sanomaan, että eikun jätä ukkosi rauhaan kotitöiltä ja tee itse kaikki - niin minäkin teen ja voin paremmin. Koska en voisi perustella tätä julkilausumaa mitenkään! Kaikki jotka ovat tässä D/s-jutussa sisällä tajuavat, mutta muut elävät ikäänkuin lasin takana. Onko normaalia tämmöinen kaksoisrooli? Jos kerran vakaasti uskon ja haluan toteuttaa D/s:ää, niin miksi se on tehtävä piilossa?

Syy on varmaan se, että jos kertoisin alistuvani yleensä mieheni käskyille ja mielipiteille, ottaisin muiden silmissä jonkunlaisen menneen ajan roolin, jolloin nainen oli tässä asemassa mutta ilman omaa tahtoaan. Sellainen heikko nainen en missään nimessä ole. Olen vahva ja omapäinen subi, joka _haluaa_ alistua, koska niin on parempi ja saa siitä nautintoa. Sitä puolta asiasta ei oikein kahvipöydässä voi selittää ja se on kyllä kurjaa. Joten salailuksi menee.











sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kun masentaa

Minulla on ollut hiukan haasteellisempi jakso. Olen alkanut kirjoittaa postausta tännekin ja henk. koht. Face-profiiliini, mutta pyykinyt ne saman tien pois. Henkinen tasapainoni on ollut niin hatara, etten ole voinut laittaa eteenpäin senhetkisiä tuntemuksiani. En ole kyennyt arvioimaan niiden tekstien paikkansapitävyyttä muutoin kuin juuri sillä hetkellä, sillä masentuneitahan ne ovat tietenkin olleet.

Sitten taas heiluri on saattanut seuraavassa hetkessä heittää minut toisenlaiseen ääripäähän: iloiseen, nauravaiseen, aktiiviseen. Suunnittelu ja uuden omaksuminen ovat onnistuneet vallan hyvin. Vaikka tämänkin tunteen takana on häälynyt tieto siitä, ettei se tällä hetkellä ole kovin ehjää, vaan heilurin saattaa jo tuntea kallistuvan.

Ei minulla ole oikeutta puhua masennuksesta, sillä se lienee diagnosoitu tila. Parempaa sanaa on kuitenkin arkikielessä hankala löytää yleisen pienen ahdistuksen ja itkuisuuden kertomiseen. Eikä masennukseni ole kaikenkattavaa, vaan ajoittainen tila, joka vaihtelee vuorokauden sisään. Siihen liittyy myös ärsykeyliherkkyyttä, hakeudun mieluummin rauhalliseen, ennustettavaan tilaan kuin uusien haasteiden ääreen. Käytännössä luen mieluummin hiljaisuudessa vanhaa romaania kuin seuraan mitään medioita.

Pärjään. Tämä menee taas ohi aikanaan.
En ole pitänyt näistä oloistani melua, en ole oikeastaan kertonut taas kellekään. Ja siksi toiseksi, tätä ilmenee lähinnä silloin kun olen yksin. Toisen ihmisen seura saa minut taas jaloilleni. Pieni ahdistus ja melankolia kai kuuluukin elämään, käytän paljon ajatusenergiaani syiden ruotimiseen ja niiden asettamiseen mittasuhteisiinsa, itseni kokoamiseen. Tällä hetkellä ilmeisiä syitä ovat ainakin pimeä syksy, hormonit, epävarmaksi muuttunut elämäntilanne, edelliseen liittyen isot laskut ja muut menoerät ja kaiken koristeena lukuisat asiat joihin en mitenkään voi vaikuttaa mutta joista toki kannan huolta. Toinen puoli minusta väläyttelee uhkakuvia, toinen junttaa sen toisen päähän realismia ja leppoisaa elämänasennetta. Olen näitä kahta yhtä aikaa.

Miten tämä hankala olo sitten vaikuttaa elämäni kinkyyn puoleen? Tottahan se siihenkin vaikuttaa. Kun itselläni on tukalaa ja motivaationi ylipäätään mihinkään on välillä kiven takana, huomaan luistavani säännöistä ja Isännän kunnioittamisesta. Herkkusäännöstä olen livennyt pahiten. Osittain siksi tahdoinkin istua alas ja kirjoittaa tästä pulmasta, sillä minua kenkuttaa asia tosi paljon. Melkein vuoden olen pysynyt uskollisena sääntöjen raameissa, nyt lipeää. Kerroin tästä ja sain vähän toisenlaiset herkkuohjeet pari viikkoa sitten, mutta en ole kyennyt noudattamaan niitäkään. Olen ajatuksen tasolla keplotellut itselleni huomattavia määriä lisää makeaa ja rasvaista ajattelemalla, että tämä on vain tänään, kun on ollut näin raskasta ja stressaavaa. Kyllä minä tänään voin.. Toivon tähän tulevan muutosta. Minun on pakko keskustella tästä Isännän kanssa ja ajattelin ehdottaa täyttä herkkukieltoa määräajaksi. Se on riittävän selkeä juttu Tetriksen aivojen tajuta ja katkaisee sopivasti sokeritottumuksenkin.

Nyt kun olen heikoilla, huomaan kaipaavani selkeää ohjeistusta. Isännältä voisin sitä pyytää, mutta en ole sitä nyt oikein tehnyt, sillä olemme arjen tähden nähneet vain vähän toisiamme, ja olen ollut itsekin sen verran sekaisin, etten ole edes hahmottanut, mikä auttaisi oloani. Minä pystyn todella jossittelemaan siitäkin, tekisinkö töitäni vai en - huvittaako nyt jaksaa vaiko ei. Tilanne on epäedullinen, sillä huonona hetkenä en työtä tee ja sen seurauksena olo on entistä paskempi. Päin vastaisessa taas reipastun. Oikein selkeä ohje Isännältä ("Teet töitä klo 12-15, avaamatta tietokonetta. Saat pitää yhden 15min tauon") voisi repäistä minut melankoliasta jaloilleni sillä kertaa.

Sain eilen kovaa kohtelua, kunnolla rangaistuspiiskaa, ja sen jälkeen leijuskelinkin rennossa hyvänolonpilvessä sen iltayön. Aiheena oli lähinnä Isännän kunnioitus ja osana rangaistusta oli käsky kertoa tässä blogissa siitä, miten olen hajottanut Isännän minulle ostaman lelun, semmoisen ns. perhosen, ennen kuin hän edes itse näki sitä kertaakaan. Juu, käytin sitä ja se hajosi. Semmoiset hemmetin kiinalaiset säädettävät kuminauharemmit menivät sijoiltaan ja saksin ne pois. Korjaan sen vempeleen nahkahihnoilla. Siitä tuleekin aika ainutlaatuisen kinkyn näköinen perhonen.

Pelkästään itseterapointi tämän tekstin muodossa jo helpottaa. Lisäksi ajattelin mennä Isännän luo ja koittaa virittää keskustelua. Teemme sitä liiankin harvoin, mutta sillä on yleensä minuun hyvä vaikutus. Perseelleen mennyt viikottainen D/s-tehtävälista on hyvä alku juttuhetkelle. Nollia on enemmän kuin laki talossa sallii. Piiska ja rangaistukset ovat hyviä, mutta juuri nyt minusta tuntuu, että keskustelulla olisi puhdistava ja uudistava vaikutus tähän sekopäiseen subiin.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Saksalaiseni

Sain pitkästä aikaa meilin saksalaiselta Dannilta. Meillä oli yhteisiä kinkykokemuksia miltei vuosi sitten. Hän oli ensimmäinen, joka piiskasi ja käsitteli minua bileissä, ensimmäinen parisuhteen ulkopuolinen kokemukseni. Ensimmäinen naispuolinen BDSM-leikkikaverini.

Ihastuin vähäsen. Ennen kaikkea ihastuin kokemuksiini, mutta ihmisenäkin hän oli monella tavalla ihana ja ennen kaikkea sydämellinen. Dominoiva ja sydämellinen, dominoidessaankin hellä, mutta sivaltaessaan terävä. Saksalaiseni.. Die Frau! Naisellisessa sotilaspuvussaan, suikka ja kaikki. Ach!

Voi kunpa, kunpa hänen ei täytyisi asua Berliinissä! Ja nyt hän vieläpä kirjoitti, että erinäisten vaiheiden jälkeen on saanut töitä vieläkin kauempaa, Lähi-Idästä. Nyyh...! Aivan kuin Lähi-Itä olisi minun näkökulmastani yhtään sen kummempi kuin Berliini. Minähän en matkustele, en osaa enkä halua. Toivoin kuitenkin, että hän olisi kirjoittanut päättäneensä tulla vielä lomalle Suomeen, kuten oli joskus ollut puhetta. Mitään sellaista siinä ei kuitenkaan ollut, vain muutama kysymys, toivotus ja muuta sellaista.

Oli hän sentään ajatellut meitä täkäläisiä ystäviään, "freguently".

Tiedän mitä tekisin, jos hän vielä tulisi tänne. Hankkiutuisin hänen lähelleen. Vuosi sitten asiat olivat kokonaan toisin: minä olin ihan kokematon wannabe-subikoira, joka ei olisi millään kehdannut riisua päällishousujaan bileissä. Vieraat kosketukset olivat uutta ja pääosin rajojeni ulkopuolella; oma parisuhdekaan ei vielä joustanut ihan niin paljoa. Vaan nyt, jos vielä pääsisin hänen lähelleen! Kysyisin vain hänen rajojaan.. Loppu menisi omalla painollaan.

En ole kyennyt vielä vastaamaan hänelle, sillä liikaa ajatuksia ja muistoja nousee esiin, meilistä tulisi omituinen vuodatus. Olin jo miltei unohtanut Dannin! Mutta sydämeni ei, se alkoi heti sykähdellä kun muisti kaiken. Tunteellinen liikutus nousee esiin, sillä vaikka netti lähentää meitä, on todellisuudessa välissämme liikaa matkaa.
Ja mitäpä on BDSM-leikkikaveruus, ellei se voi koskaan toteutua lämpimien kehojen kohtaamisena, edes pienenä kosketuksena?