perjantai 15. helmikuuta 2013

Tuhma subi

Nyt tarttisin sitä piiskaa.
Rähisin Isännälle päin naamaa.

Huominen on kiireinen päivä, olen ikäänkuin buukannut itseni kahdelle eri kurssille, joista toiselle en sitten millään pääse. Koitin värvätä Isäntää siihen itseni tilalle, sillä kurssin anti koituisi kyllä yhteisen taloutemme eduksi. Nyt kun myöhään illalla alettiin sitten setviä asiaa tarkemmin, kävi selväksi, että Isännän olisi turhan hankalaa tuurata minua. Hän ilmaisi sen minulle ja siitäkös avauduin, että älä sitten mene kurssille, jätetään se h***n p***a väliin!

Painelin siitä sitten suihkuun ja siellä itsekseni pohdin asiaa. Kun rauhotuin, tajusin toimineeni väärin ja niitä periaatteita vastaan, joiden mukaan tahdon elää. Tahdon kunnioittaa miestäni, vaikkei hän sitä vaatisikaan. Ehkä hän enemmän vaivaa nähden voisi tässä kurssiasiassa toimia mielikseni, mutta oliko se edes sitä mitä toivoin? Minulle tuli jotenkin matala mieli ja menin hiljaksiin hänen puheilleen takaisin. En todella ole mikään anteeksipyytelijä, mutta kumman helposti se anteeksipyyntö tuli ja selitin olevani vähän väsynyt ja stressaantunut ja että onkin todella parasta jättää se toinen kurssi nyt tällä erää väliin.

Minusta ei tunnu edes uhraukselta, etten patistanut Isäntää - hänen vapaapäivänään - hoitamaan omia hommiani. Päin vastoin, koko juttu aiheutti minussa jo alun alkaen nurinkurista oloa, mutta ajattelin sen silti jotenkin lutviutuvan. Nyt on parempi olo ja asiat mallillaan.

Mitä siihen piiskaan tulee, tiedän hengessäni että olisin ansainnut kuritusta. Sen tasoinen kotikuri meillä ei kuitenkaan vallitse, että se tällaisiin tilanteisiin kuuluisi.

---

Joskin, juuri kun sain tuon kirjoitettua, oli meillä pieni jälkikeskustelu asiasta, ihan hellissä merkeissä. Pää painuksissa sanoin, että olen pahoillani ja ettei minulla ole oikeutta rähistä tuolla tavalla. Ensin hän kävi pyytelemään anteeksi omasta puolestaan, mutta vähän vielä varovasti painotin käsitystäni asetelmasta. Hetken mietittyään Isäntä totesi ystävällisesti, että saatan saada rangaistukseni huomenna, tänään hän on liian väsynyt sellaiseen.

----

Jos vähän vielä jatkan aiheesta, olen itsekin ihmeissäni pannut merkille, miten luonteeni on hiljalleen muuttunut. Suhteessa mieheeni, joka tapauksessa. Kun aiemmin tuossa äksyilin, nosti vanha ajattelutapa päätään sen verran, että sen ruman naaman saatoin bongata: se sanoi, että kyllä on saamaton jätkä, kun ei tuon veroista asiaa hoida, vaan marisee. Joo, saattaahan tilanteen noinkin nähdä, mutta miksi näkisi? Tuon tyylinen ajattelu on vain omiaan luomaan katkeruutta ja lyömään kiilaa välillemme. Se myös ruokkii omahyväisyyttäni.

Nöyrtyminen asiassa olisi ennen merkinnyt jonkin menettämistä, nyt se merkitsee saamista. Vaikea selittää... Ennen olisin kyllä antanut periksi, mutta samalla nostanut nokkaani ja ollut taas yhdessä asiassa mieheni yläpuolella, katkerana hänelle. Nyt saatan ottaa subipuolen itsestäni käyttöön ja ihan oikeasti kokea mielihyvää samalla kun otan nöyrän asenteen. Haaveilen toki piiskasta ja muusta, mutta vaikken sitä saisikaan, olen silti tyytyväisin mielin - ja itse asia hoituu sitten toisella tavalla. Kaikki voittavat?

4 kommenttia:

  1. Meidän ajatukset menee jotenki synkassa! :D

    Miten se tuntuukin, että kaikelle tälle on hyvin järkiperäinen ja käytännöllinen selitys...? Tällä hetkellä mä en edes tajua miksi kukaan haluaisi muunlaista suhdetta.

    VastaaPoista
  2. Mitä mahdat tarkoittaa kaikella tällä ja selityksellä? Jäi kiinnostamaan tuo lause.. mitä hait takaa? Tykkään pohdiskella, mutta tämä jää avoimeksi.

    Sinä tunnut googlanneen ahkerasti, minä taas vältän ulkoisen informaation keräilyä, nojaudun lähinnä sisäisiin tuntemuksiini. Siksi minusta on kiintoisaa lukea tekstejäsi mm. sopimusten tekemisestä, yhteisistä säännöistä jne. Ne antavat virikkeitä, joskaan ei onneksi liian tarkkoja toimintaohjeita.

    VastaaPoista
  3. Oho, en ole huomannut kommenttia!

    Olipa epäselvä tuo minun lause. Siis tarkoitan näitä mieltymyksiä, DD elämäntapaa jne. Ja selitys.. se että kun kaikki tuntuu loksahtavan niin hienosti paikoilleen. Tuntuu siltä että tällainen parisuhteen on tarkoituskin olla. Nyt en pysty kyllä tuottamaan tämän järkevämpää tekstiä!

    Mä googlailen ja etsin tietoa jonkin verran itselle, mutta enimmäkseen miestä varten. Se kun ei ehdi itse. Välillä tuntuu että olisikin parempi kun ei vaan tietäisi mistään mitään :)

    VastaaPoista
  4. Ja minä huomasin tämän kommentin vasta nyt. :D

    Ollaan mietitty ja vähän ihmeteltykin Isännän kanssa tuota samaa asiaa: miten näin erityyppinen asennoituminen parisuhteeseen voi toimia näinkin tyydyttävällä tavalla. Se on jotenkin vielä ainakin mulle eteerinen ja vaikeasti hahmotettava asia. Tavallaan nämä jutut on hys-hys ja moni paheksuu, mutta meidän välistä onnea (ja kiimaa!) ne on lisänneet paljon.
    Se, mikä minua kiinnostaisi oikeastaan tietää on, että kuinka kauan ja pitkälle näitä juttuja (D/s, DD) voi elää ja viedä.

    VastaaPoista