sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Sessio: Puhtaalta pöydältä alkuun

Sain juuri rangaistuksen viikon aikana kertyneistä, miten sen nyt luonnehtisi, vikatoiminnoistani.

Luulen, että Isäntä tänään kotiin tultuaan oli jo päättänyt höykyttää minut tänäiltana. Semmoista pientä oli ilmassa. Huikattuaan tavanomaiset moinsa hän asteli luokseni, tarttui palmikostani ja painoi suudelman huulilleni. Sen perään hän sanoi: "Voisit vihdoin hoitaa ton patjan pois lattialta", viitaten erääseen himpun verran kesken jääneeseen hommaan, jonka olin huolettomasti jättänyt roikkumaan. Hoidinkin sen sitten hyvin rivakasti ja tehokkaasti, vaikka hetki sitten olin lojunut aloillani ja miettinyt vain sitä miten voikin väsyttää. Hämmästelin itsekin energiapuuskaani... Kuin ruoskan paukahdus korvien välissä, Isännän käsky.

Samaten hän juoksutti minua hakemaan siiderin ja heti sen perään lasin, jota en ollut hoksannut viedä. Olisi pitänyt tarjoilla lasiin ja viedä tölkki pois, niin olisi säästynyt parilta floggerin sivelyltä myöhemmin, mutta enpä tajunnut.

Ilta oli juuri kerinnyt rauhoittua aikuisten omaksi ajaksi, ja olin käynnistänyt tietokoneeni, kun tajusin Isännänkin tulleen yläkertaan. Ei ollut epäselvyyttä asiasta, kun hän meni kaivelemaan lelulaatikkoa esiin. Tunteeni olivat vähän ristiriitaiset, kun odottelin mitä tuleman pitää. Tykkäsin ajatuksesta, että saisin vähän huomiota osakseni, sillä olin jo päivällä huomannut kaipaavani nimenomaan sessiotyyppistä toimintaa. Viimeisestä yksityisestä kunnon hommasta oli jo kerinnyt kulua aikaa, välissä tietty bileet, mutta ei se ole ihan sama. Arveluja herätti vain se, että takamuksissani on yhä viime viikonlopun merkit luettavissa, ja mietin miten se vaikuttaisi Isännän toimiin. Uskaltaisiko hän piiskata ollenkaan? Olisiko hällä kenties joku esto siihen? Kaipasin piiskaa ja samalla harmittelin että mustelmani ehkä karkottaisivat hänestä sen aikomuksen.

Sain kaulapannan ja silmäsiteen sekä käskyn keventää vähän vaatetusta, ei alastomaksi kuitenkaan. Siinä oli kaikenlaista puhuttelua, sillä pieniä rikkomuksia oli kertynyt useampia, viikko oli ollut minulla huono. En kuitenkaan selitellyt mitään, myöntelin vain ja kerroinpa pois painamasta senkin, että olin livennyt kunnolla herkkukiellosta. Tänä iltana en jostain syystä kyennyt hillitsemään itseäni, vaan tyhjensin pähkinäkulhon melkein pohjaa myöten. Siinä oli reilusti enemmän herkuttelua, kuin mitä päivässä on sallittua. Se tosiaan harmitti minua.

Kinkybileissä oli ollut sellaisia pyykkipoikia, tavallisia puisia, joihin kukin sai kirjoittaa nimensä. Ne olivat kulkeutuneet lelulaatikkoomme ja nyt sain ne puremaan kumpaistakin nänniäni. Tämä leikki oli meille uutta ja rehellisesti sanottuna en ollut koskaan kokeillut sellaista edes itseeni tuolla tavalla. Pyykkipojat sattuvat, saavat henkäilemään ja irvistämään. Kipu ei ollut liian epämiellyttävää, mutta jatkuvaa ja siksi hankala ja uusi kokemus minulle. Isäntä ei viitsinyt pitää niitä kovin kauaa paikallaan. Pidin tunteesta, että tuonkaltainen non-stop -kipu ei anna mahdollisuutta mitenkään väistää sitä, vaan auttaa tehokkaasti painumaan selkeistä arkiajatuksista subifiiliksiin.

Käsikahleeni oli sidottu epämiellyttävästi edestä kaulapantaani kiinni, kun jouduin kumartumaan eteen. Isäntä sitoi minut jollain remmillä tuolin selkänojaan ja kaiken kaikkiaan päädyin vähän hankalaan asentoon pöydän päälle. Hän improvisoi vielä jalkojen levittäjän yhdestä metrisestä laudasta, nilkasta nilkkaan, ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Vihaan ja samalla rakastan sitä hetkeä kun viimeistään tajuan miten suojaton jalkovälini on tämänkaltaisen sidonnan jälkeen. Isännällä on vielä tapana ilman mitään ennakkovaroitusta hivellä minua sieltä milloin milläkin. Kuten kylmällä sorkkaraudalla... Tällä kertaa kuitenkin vain ihan ystävällisesti raipalla puhuttelun lomassa, vähän kipakammin floggerilla ja sitten palkkioksi vähän hyrisevällä lelullakin.

Mutta ennen mitään palkitsemisia sain erikseen piiskaa kustakin rikkeestäni. Herkuttelun kohdalla Isäntä teki klassiset, josta kovasti tykkäsin: kysyi ensin kuinka monta ylimääräistä annosta mielestäni olin ottanut. Se oli vaikea kysymys ja heitin lonkalta viisitoista. Sitten alkoi raippa puhua, enkä heti tajunnut, että minun odotettiin laskevan. Isäntä ei ollut lasketuttanut minua koskaan ennen. Se oli uusi ja tyydyttävä kokemus. Saatoin kuulla oman ääneni vaihtelun, vaikka tarkoitus oli sanoa luvut ihan asiallisesti. Osan saatoin laskea ihan tyynesti, osa tuli jonkunlaisena sihahduksena tai ähkäisynä. Mainio tapa oikeastaan viestiä iskuvoimasta, tajusin sen itse samalla kun koitin kestää viiteentoista asti. Kiitin vielä Isäntää, kuten arvelin etiketin vaativan ja hän ilahtui siitä.

Minua alkoi oikeasti itkettää, kun Isäntä moitti minua eräistä tekemättömistä (raha)töistä. Se harmitti kovasti itseänikin ja kuitenkin tiesin olleeni tosi maassa ja kykenemätön koko alkuviikon. Se ei kuitekaan ollut mikään selitys, vaan otin nöyrästi piiskaa vastaan, itku kurkussa. Vähän pelkäsin, ettei Isäntä vain säikähdä reaktiotani, joka tuntui sinällään itsestäni vain hyvältä ja puhdistavalta. Sen tähden sanoin hänelle ansaitsevani selkään, vaikken yleensä kamalasti puhu sessioissa.

Piiskattuaan siis kaikki rikkeeni läpi, Isäntä totesi minun olevan ehkä kuitenkin oppivaista sorttia ja hyväili minua jonkun verran palkkioksi ja hyväksynnän merkiksi, jonka jälkeen otti minut huolella; luvut 1 ja 2 käytiin tässäkin toimessa läpi.

Hän irrotti minua sen verran, että olin liikuntakykyinen ja käski siivota paikat ennen kuin poistui omiin oloihinsa. Sopii minulle. Heti kovan kohtelun jälkeen tahdonkin vähän vetää henkeä omiin maailmoihini vaipuneena, side yhä silmillä. Kun olen valmis, otan sen ekana pois, hieron valonarkoja silmiäni ja ryhdyn verkalleen siivoilemaan session jälkiä. Niin syvällä en käy, että minut täytyisi erikseen tuoda takaisin Masterin toimesta. Käyn myöhemmin kiittämässä miestäni parilla sanalla ja halilla, joka neutraloi D/s-asetelman siltä erää ja pohjustaa sille mahdollisuuden taas nostaa päätään uudessa sopivassa tilanteessa.

Nyt voin aloittaa uuden, paremman ja skarpimman viikon puhtaalta pöydältä, kaikki häröily on kuitattu kivun ja nöyrtymisen kautta.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hyvälle!
    Toivotaan että meidänkin taloudessa tällaiset toimet ovat pian rutiinia!

    Ihan punastuin kun minun blogi ilmestyi tuohon sivuun! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva että jätit kommentin.
    Noh, rutiinista on liian varhaista puhua tässä vaiheessa ainakaan täällä. Pikku hiljaa ja fiiliksiä tunnustellen hyvä tulee. Siinä voi sitten noita uusia elementtejä poimia valikoiden mukaan ja katsoa, mitkä toimii. Leikkimieltä unohtamatta; vaikkei piiskattuna paljoa naurata, tulee se hymy ja hyvä olo aika spontaanisti jälkeenpäin.

    Tykkään seurata kotimaisia blogeja - ulkomaisia olisi varmaan pilvin pimein, mutta oman kulttuurin sisällä kiinnostaa nyt enemmän tämä D/s tai kotikuri -kuvio.

    VastaaPoista