torstai 7. helmikuuta 2013

Seksihaluttomuus

Olin oikeastaan menossa katsomaan, oliko Isäntä vastannut mitään viimeisimpään runkkuraporttiini, mutta hairahduin lukemaan suomi24:n keskustelua - mikä nyt ylipäätään on aika typerää.
Aihe oli jotenkin kiinnostava:

Aseksuaalisuus avioliitossa

Keskustelussa 5 vuotta avioliitossa ollut nainen murehti elinikäistä haluttomuuttaan, aseksuaalisuuttaan. Ei muuten, mutta liiton kestämisen kannalta; mies ei ollut edes halukas hakemaan lohtua muualta. Nainen antaa toisinaan, mutta:  "Jokainen kerta tuntuu omalla tavallaan raiskaukselta: joku tekee sinulle jotain, mitä et haluaisi hänen tekevän"

Tämä avaus ja osa keskustelusta herätti minussa hämmentynyttä mielenkiintoa. Oli mm. mies joka sanoi saavansa vaimoltaan 4 kertaa vuodessa. Ja nainen, joka kertoi itkevänsä joka kerta velvollisuusseksin jälkeen. Oltiin sitä mieltä, että on haettava lääkärin apua, jos seksi ei kiinnosta ja toisaalta aseksuaalit henkilöt olivat sitä mieltä, etteivät muuttaisi mitään itsessään, ovat vain huolissaan suhteistaan, jos sellaisia vielä oli. Että hali ja syli ja silittely ovat ok, suudelmat ja seksi ei.

Minä panisin 2x päivässä, jos se vain olisi mahdollista ja ehkä vielä ruokatunnillakin.

Aina ei ole ollut näin, ei todellakaan. Mitään tarkkaa tilastoa minulla ei ole lyödä pöytään aktiivisen sukupuolielämän vuosiltani, mutta muistan todellakin aikoja, jolloin minua on saanut maanitella sänkyyn ja olen keksinyt hyviä syitä olla menemättä. Ja kun sanon aikoja, tarkoitan vuosia. Voi kumppaniparkoja... kärsivällisiä miehiä! Sitten kun olin taas parin viikon pihtailun jälkeen suostunut, tuntui jälkeenpäin kyllä hyvältä ja itsekin vähän ihmettelin, että mikäs taas esti ryhtymästä, kivaahan se, loppujen lopuksi.

Minulla on hämärä muistikuva, että pidin touhua jotenkin hankalana, eikä sen vaivan arvoisena. Saatoin kyllä samoihin aikoihin tyydyttää itseäni, sillä se oli sentään helppoa ja toimi omilla ehdoillani. Mutta miehen kanssa, huh mikä vaiva, eikä siitä itse kuitenkaan niin paljoa saanut: sen verran sormeilua, että juuri kostui, sitten sisään-ulos-sisään ja se siitä. Silloisen miehen läsnäollessa en saanut kajota itseeni lainkaan, sillä olin kerran saanut ikävästi näpeilleni yrittäessäni: mies oli loukkaantunut ja kysynyt, enkö astunut hänen alueelleen.

Eikö ole uskomatonta, millaisia häiritseviä tabuja pitkässä suhteessa voi muodostua? Etteikö nainen saisi koskea itseään yhdynnän aikana? Haloo. Mutta kun kerran oli asiasta kunnolla nolattu, ei siihen enää halunnut palata. Eron jälkeisissä puhdistavissa keskusteluissa sanoin hänelle painokkaasti, että anna sitten herran tähden tyttöystäväsi tehdä mitä tahtoo rakastelun aikana, ei siitä muuten mitään tule pidemmän päälle.

En syytä yksin eksääni, vaikka jollain tavalla hän oli kyllä perinteisempi ja kapeakatseisempi ajattelultaan kuin nykyinen mieheni. Uuden miehen kanssa sitten pistin tuulemaan, kokeiltiin kaikkea mitä entisen kanssa ei ikinä. Seksi oli huomattavasti paljon parempaa ja monipuolisempaa.

Mitä siihen haluttomuuteen tulee, on nykyisessä suhteessakin ollut pitkiä kuivia kausia, mutta ne ovat johtuneet fysiologisista syistä. En ole nähkääs niitä naisia, jotka millään muotoa nauttisivat yhdynnöistä raskausaikana. Koko raskausaikana. Se on ihmisellä 9kk. Ja kun vauva syntyi... Tsiis! Noihin aikoihin miehellä oli tapana sulkeutua ottamaan pitkiä suihkuja aina välillä ja se siitä. Olisko lapsi ollut 1v vai peräti 1,5v kun vihdoin uskallettiin ruveta kokeilemaan säännöllisemmin, mitä äiti ja iskä voisivat tehdä muutakin kuin pestä pyykkiä ja nukkua vapaa-ajallaan. Eka se sattui, sitten siihen taas tottui, sitten, pikku hiljaa, sitä alkoi ihan halutakin.

Ajattelin näinä päivinä, että olenpa minä nyt kylmä ja haluton, kun ei ole pariin päivään vähän väliä tehnyt mieli ja koko BDSM on ollut vähän syrjässä mielestäni. Sitten luin tuon aseksuaalikeskustelun ja sain taas suhteellisuudentajuni takaisin.
Toisella kertaa voisin pohtia lähemmin asiaa, joka mielestäni on naisellisen haluttomuuden eräs ulottuvuus: mielikuvituksen käytön puute.

5 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aihe, sikisi keskustelua meilläkin. Kaksi lasta, ne "ruuhkavuodet"... välillä tuli mietittyä että näinkö tää elämä tosiaan menee, ettei seksiä enää vaan tee mieli.
    Onneksi ei sentään jääty siihen moodiin!

    VastaaPoista
  2. Elämäntilanteita on tietty hirveän erilaisia, mutta jos varsinaista estettä ei ole, niin minusta on huono homma, jos nainen piiloutuu lapsien taakse. Tietyssä vaiheessa monilla tuntuu, että seksiä ei kerta kaikkiaan halua, keho on ihan koomassa siltä osin. Silti se mielestäni kannattaisi yrittää viritellä uudelleen, on se niin iso voiman lähde elämässä ja parantaa parisuhdetta.

    VastaaPoista
  3. Tuttuja ajatuksia! Minä halusin kyllä seksiä raskausaikana, mutta ensimmäisellä kerralla mies ei uskaltanut, toisella oli jo vähän vapautuneempaa. Ja ne vauva-ajat... Kun uni yksinkertaisesti oli houkuttelevampi vaihtoehto.

    Meidän seksielämä koheni huomattavasti, kun hankimme "panopatjan" olohuoneen nurkkaan. Ei tarvinnut enää hiljaa pimeässä peiton alla yrittää lasten nukkuessa. Ja sitten kun avautui tämä s/m puoli parisuhteeseen, eikä aina tarvitse sitä patjaakaan... HUH! :)

    Allekirjoitan tuonkin, että mitä useammin sitä seksiä on, sitä useammin sitä tekee mieli. Jos antaa tilanteen kuivahtaa, ei enää muista, miten hyvää se olikaan. Onhan se kulunut sananlaskukin: "rakkaus on ainoa luonnonvara, joka lisääntyy, kun sitä tuhlataan".

    Jaarittelevan kommentin myötä kiitän blogista ja jään seurailemaan tulevia kirjoituksia.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa saada uusi kommentoija tänne. Tyhjille seinille onkin tylsä kirjoittaa.

    Joo, naisen fysiikka on sellainen, ettei siihen kerry sitä seksintarvetta samalla tavalla kuin miehelle. Mies "täyttyy" kuin painekattila ja vaatii purkautumista, mutta naisen kannattaa pitää oma kattilansa tulella jatkuvasti, ettei se pääse kylmenemään. Toisaalta, kun kattila kiehuu, saa sitä kauhalla hämmentää vaikka kuinka, eikä se siitä viilene.
    Olipa taas kielikuvia, hih.

    Ei seksi sänkyä kaipaa, vaikka kyllä patja varmasti kiva onkin. Meillä ehkä 1/10 tapahtuu sängyllä. Yksi ***n nojatuoli on jo nussittu puhki, mutta minä olenkin menossa verhoilukurssille.

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että otit tämänkin aiheen puheeksi -- siis ettei kaikki aina olekaan niin kosteaa kuin ideaalitilanteessa.

    Tietyllä tavalla on kai nykyään vähän tabu sanoa ääneen, jos ei halua seksiä. Siis naisena. Kun sitä kuuluu haluta koko ajan, jotta olisi seksuaalisesti normaali, itsensä kokonaisuutena hyväksyvä nainen. ;) Kaikki haluavat kiimaisen lutkan, eikä lutka ole hyvä lutka, jos puuttuu se kiima.

    VastaaPoista