keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kirjoittajan blokki

Minun on nyt vaikea kirjoittaa. Tein muutamia aloituksia, mutta pyyhin ne pois.

En meinaa päästä yli siitä, että Isäntä on alkanut lukea näitä tekstejäni. Aiemmin hän on tietääkseni lukenut vain jotain satunnaisia juttuja blogistani, joita olen hänelle vinkannut. Enimmäkseen sellaisia, joissa tuon julki jotain asioita, joita olen pitänyt hänellekin tärkeinä tietää, mutta jota en ole osannut kertoa suullisesti. Olen pannut merkille, että tässä parin päivän sisällä hän on käynyt läpi paitsi tämän minun blogini, myös noita paria muuta, joita seuraan. Mistäköhän mielenkiinto on virinnyt?

Tavallisesti olen päässyt blogini parissa helposti rentoon vireeseen, mutta nyt on vähän kipsaantunut olo.. Miten pääsisin tästä yli? Mielessäni olisi useitakin hyviä tekstinaiheita, mutta takapiruna päässäni on se ajatus, että kirjoitan ikäänkuin Isännälle. Ei niinkään hänen kritiikkinsä häiritse, sillä hän ei ole kriittinen. Huoleni on lähinnä se, että en voi olla ajattelematta, että muka peitellysti antaisin Isännälle ohjeita ja vinkkejä. Se ei ole tarkoitukseni, vaan ensisijaisesti oman pääni sisällön järjestely.

Pitäisikö minun ehdottaa Isännälle, että saisin ikäänkuin etumatkaa vaikka aina viikon verran, että tekstien aiheet ehtisivät vähän jäähtyä ennen hänen silmiinsä päätymistä?

---

Pohdiskelin tänään seuraavia Fetish Club -bileitä, jotka ovat tosin vasta maaliskuun loppupuolella. Lähinnä siksi, että olin itsestään selvästi kuvitellut muutaman minulle tärkeän henkilön tulevan sinne kanssamme, mutta eilen kuulin että näin ei olekaan. Jäin miettimään bileitä nyt sitten uudelta kannalta. Olin visioinut seuraavia bileitä kohtaamisena rennoissa ja vähän hämärissä merkeissä näitten ihmisten kanssa, ehkä jotain pientä jännää juttuakin siihen, aktiviteettia. Mutta... bläh. Pitää visioida uudestaan.

Kalendaarisesti bileet sattuvat niin, että minulla on silloin oikein otollinen aika mihin vain. (Ellen ole kovasti flunssassa tms. tylsää). Sen sanon nyt suoraan, että minä en a) buukkaa lasta yöhoitoon b) suunnittele päällepantavaa c) hankkiudu paikan päälle x monta kilometria autolla istuakseni lonkkulasi edessä ja tuijotellakseni eteeni. Jos se siihen menee, niin antaa olla.

Suunnitelmissa pitää olla jotain, mikä saa sydämen hypähtämään, kun asia muistuu mieleen.

---

Satuin Bloggeriin jäävistä kävijäjäljistä huomaamaan tämmöisen kommentin tässä blogissa:

"Mä oon lukenu noita Peikon ja Blondin pervojuttuja sekä uutena myös Olivian ja Tetriksen blogeja. Tollanen kidutus- ja satuttamismaailma on mulle uppo-outoa ja kummallista eikä kiihota mua millään lailla. Varmaan johtuu siitä, et oon saanu sen verran pataan, ettei kipu oo mun juttu. Kiva niitä on silti lukea ja ihmetellä. Kyl mä vaan oon niin saatanan tavallinen. :)"

Kiitokset Luolanaiselle kommentista. :)
Uppo-outoa ja kummallista... Tässä on se piste, missä nämä kaksi seksimaailmaa eivät kohtaa. Kuvittelen jotenkin, etten ole niin kovin kaukana vaniljasta, tai siis tavallisemmasta seksin muodosta, mutta sitten taas herään huomaamaan, että ehkä tosiaankin olen aika kaukana.

Jotenkin ymmärrän kyllä sen, että jos on oikeasti joutunut kohtaamaan väkivaltaa, ei tosiaan voi siitä nauttia kiihokkeena. Toisaalta, jos seksiä on käytetty väkivallan muotona, ei henkilö välttämättä hevillä nauti enää seksistäkään. Eli mikä vain asia muuttuu ikäväksi väärin käytettynä. Minä en ole saanut "pataan" seksitilanteiden ulkopuolella, joten sallittakoon minulle hölmö kiihottumiseni kivusta. Kaikki kukat kukkikoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti