sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Uniformal-bileet

Kysyin Isännältä, mitä hän haluaa sensuroitavan. Ei kuulemma mitään.

Nämä olivat meille nyt toiset Fetish Club-bileet. Näihin oltiin valmistauduttu huolella monella tapaa. Ensinnäkin vaatetuksen kokoaminen ja toiseksi minun kohdaltani Piiska-askartelutyöpajaa mainostavan esityksen suunnittelu.

Isännällä oli USA:n armeijan (?) musta kevyt takki, jossa oli eräästä menneestä larpista peräisin olevia poliisimerkkejä. (Joku tunnisti ne merkit heti lippukassalla. Hitsi, että larppiporukoissa on paljon kinkyjä). Hänellä oli musta-harmaat reisitaskuhousut, joita pidän erittäin seksikkäinä kireine takapuolineen ja pullottavine taskuineen. Lisäksi hänellä oli maiharit, päässä musta baretti ja vyönä armeijan varustevyö, jossa mm. floggeri, raippa ja ammattilais-käsiraudat. Taisi siellä olla joku dildokin piilossa, jonka panin ennen bileitä hermostuneena merkille.

Minä keskityin tällä kertaa eniten alusvaatteideni miettimiseen, sillä tiesin joutuvani olemaan paljain pepuin. Stretch-farkkujen alle piilotin stay-up sukat ja stringit. Nämä kaikki mustia ja samaten kaksi leveää, kireää kuminauhavyötä, joista hakaneuloin sommittelin itselleni eräänlaisen korsetin. (Kivampi, jos maha ei roiku kun kumartelee). Stringitkin kiinnitin vyöhön hakaneuloin, ettei tulisi noloa vilahdusta mahanahkaa välistä. Tämän yläosasetin kiinnitin kahdella ketjulla sukkiin, ne markkeerasivat sukkanauhoja. Yläosaan vedin vain maastokuvioisen topin ja käsiin uudet vähän kahlemaiset nahkarannekkeet, jotka olin ostanut BC Hiidenistä Turusta. Maskeerasin kasvoni suunnilleen tuon aiemman postauksen mukaisesti vähän eläimellisellä teemalla. Hiukset laitoin poninhännälle aika ylös ja koitin tupeerata vähän pörröä tukkaan. Kengiksi valitsin vihreän maiharin tyyppiset laadukkaat nahkakengät.

Kun koko asuni oli hakaneuloilla yhteen kasattu, oli WC-asiointi varsin mielenkiintoista, etenkin siinä vaiheessa kun Isäntä huvitteli laittamalla minulle käsiraudat. Voin kertoa, että onnistuin olemaan siististi! Käsiraudoista en kysellyt mitään sen jälkeen, kun Isäntä huomautti voivansa kiinnittää käteni myös selän taa...
Vapauduin raudoista vasta esityksen jälkeen.

Bileiden alku meni minulta jännityksen huumassa. Siinä oli vielä jotain pientä suunnittelukokousta, jossa olin tyytyväinen, kun minulle sanottiin jotain siihen tyyliin, että kyllä nämä kolme dominoivaa henkilöä minut hoitavat minne kuuluu, ei minun tarvitse siitä huolehtia. Just jotain tuollaista huolestunut subi haluaakin kuulla.

Vähän ennen H-hetkeä Karwanaama kehoitti Isäntää lämmittelemään minua. Isäntä katsoi sitten jonkun rauhallisemman nurkan ja antoi minulle vähän raippaa. Isäntä ei ollut nähnyt ketjuviritelmääni ennakolta ja sain häneltä vähän tiukkaamista, olinko kenties Karwista varten laittautunut. Se oli käsittääkseni kyllä vain hänen tapansa saada vauhtia iskuihinsa, mustasukkaisuus ei ole hänen tapaistaan. Lämmittely viritti samalla subifiilikseni huippuunsa. Ei enää puhettakaan leppoisasta jutustelusta sohvalla, vaan hermostuneena pyysin isäntää pitämään minut "alhaalla". Minulla oli siinä vaiheessa jo piiskattu olo, en katsonut ketään silmiin ja seisoin Isännän tuolin sivustalla tunnustellen hakkaavaa sydäntäni. Siinä vaiheessa Karwis jo tulikin sanomaan, että kohta mennään, onhan se ok. Nyökkäsin ja sen jälkeen hän asioikin vain Isännän kanssa.

Tunsin jo tavasta jolla Karwanaama tarttui käsiraudoistani ja veti mukanaan, että voin hyvin heittäytyä hänen armoilleen. Minun ei tarvitse kontrolloida yhtään mitään. Kantaen piiskavalikoimaa toisessa kädessään, hän toisella retuutti minut tukasta lavalle. Annoin hänelle tästä myöhemmin kiitosta, sillä hän teki sen hyvin: ei hiuksia repien vaan semmoisella koko käden kahmaisulla, että subi tuntee olevansa totaalisen nalkissa, vahvempansa kourissa. Hän käänsi minut selin yleisöön ja käski laskea housut nilkkoihin. Kädet sain laittaa semmoisen nahkapäälysteisen matalahkon pukin päälle. Hän komensi jopa laittamaan sormet haralleen. Hitsistäkö minä tiedän, mistä se käsky juontui, mutta se antoi hyvän tunteen täydestä kontrollista.

Minulta meni juonnot ihan ohi korvien, saatoin vain seurata, kuinka Karwis kulki aina uuden välineen kanssa taakseni ja taas sattui. Floggerit olivat suht helppoja kestää, vaikka kyllä niistäkin tehoa löytyy, kun K läiski samoihin kohtiin taas ja taas ja taas. Sellainen uudenmallinen "läimäytin", mikä lie lasikuitupohjainen lätkä, aiheutti aikamoista tuskaa ja käännähdin piiskuria päin irvistämään ja sähisemään ties mitä painokelvotonta. Ei muuten, mutta tiedän K:n tyylistä nyt ainakin sen, että hän vetää aika pitkiä kivuliaita sarjoja, joille ei tunnu loppua tulevan. Subin valtaa siinä kohtaa jo epätoivo ja epätoivoiset teot.

Pahin kaikista kokeiltavista piiskamalleista - kaikki siis ihmisten itse tekemiä - oli ehdottomasti Musta kostaja. Miten sitä kuvailisi; mustaksi maalattu, noin metrin mittainen keppi, halkaisijaltaan ehkä 2,5cm x 1cm. Pyöristetyt reunat toki, sisällä vissiin puuta, päällä lasikuitua tms. muovikamaa. Mustassa kostajassa ei ollut käytännössä yhtään taipuisuutta, mikä teki siinä kammottavan iskuvoimaltaan. Taisin reagoida vähän dramaattisemmin kun Karwis veteli minua sillä takamukselle, sillä muistan hänen tarttuneen minua tukasta ja kyselleen, kuuliko turvasanan. Läähätin, että sattuu, mutta kielsin turvasanat. Ja ei kun lisää... Ai ***! Se oli kitumista jos mikä. Onneksi lyhytkestoista ja seuraavaksi tuli jokin nahkafloggeri, joka oli kuin saunavihdalla olisi taputeltu.

Minulla taisi tosiaan heittää päässä, sillä kun Karwis käski vetää housut ylös, kyselin lisää!?

Luikahdin pois lavalta, jossa esitys jatkui toisen subin rääkkäämisellä, suoraan Isännän hoiviin. Lyhistyin hänen tuolinsa viereen tai käytännössä syliin. Minulta meni hetki tointua ja tajuta, etten todella, todella tahdo lisää, vaan pelkästään ison tuopin vettä ja mahdollisuuden päivitellä Karwiksen lyöntivoimaa.

Olin jo ihan hilpeällä tuulella, kun esittelimme yhdessä välineitä halukkaille hypistelijöille. Piiskoista löytyy yllättävän paljon puhetta. Ihmetystä herätti mm. erään kinkyltä neiti Marplelta näyttäneen leidin esiin vetämä polkupyörän ketjusta tehty ... lyömäväline. Leidi vakuutteli, että välinettä on käytetty, mutta iisisti. Puistatus nuo vanhemmat rouvat!

Editoin tästä nyt pois kosolti mukavaa sosiaalista jutustelua ja keskinäistä leikkiä Isännän kanssa sekä muiden sessioiden seuraamista ja siirryn tapahtumiin bileiden loppupuolelle, vähän ennen valomerkkiä.

Biletilan takaosan verhoilla eristetyt loosit ovat kohtalokasta aluetta. Siellä oli eteistilassa jatkuvasti joku crossilla kiinni piiskattavana ja vieruspöydällä joku neitokainen sai kokovartalohoitoa usealta käsiparilta ja näytti kovasti tykkäävän. Ei minua hirveästi toisten touhujen katsominen varsinaisesti kiihota, mutta jotenkin siellä lämpenin Isäntää kohtaan, kun yhdessä katseltiin jonkun pepun raidoitusta... kauniin pyöreän pepun vieläpä. Tuli kaiken velvollisuushässäkän jälkeen sellainen olo, että nyt ehkä Tetriskin saa nauttia ilman stressiä. Olin siis siinä vaiheessa vesiselvä (kuski), mutta ihan sama, yleinen tunnelma oli sovelias housujen avaamiseen ja isännän floggerinvarren nylkyttämiseen hänen reittään vasten. Sain siinä touhussa jonkunlaisen hätäisen orkun ja kohta työnsin käteni Isännän housuihin. Kysyin häneltä, muistiko hän, oliko soveliasta ottaa suihin bileissä. Ei kumpikaan muistettu, mutta siinä meidän takana oli sopivasti tyhjä loosi ja livahdettiin verhon taa. Ei me siinä touhussa ketään häiritty ja olin kaikesta tapahtuneesta selvittyäni niin juhlatuulella, että oikein todella nautin hommastani ja siitä, että Isäntä oli siinä edessä bileasussaan kaikkine välineineen. Musiikkikin sattui sillä hetkellä olemaan juuri yksi meille otollinen, rytmikäs kappale..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti