maanantai 21. tammikuuta 2013

Unelmien jumppatunti

Liikunnasta kiinnostuneena luin parin vuoden takaisesta Kodin Kuvalehdestä (!) jutun ns. äijäjumpasta, miehille suunnatusta jumpparyhmästä, jota veti nainen, Sanna. En tiedä, taidan olla päästäni todella vino, kun siitäkin poimin tiettyjä elementtejä, jotka kyllä kiinnostaisivat minuakin.

Lainaan lehtijuttua:
"Miehistä tursuaa jo hiki, ja moni läähättää. Sanna oli etukäteen valistanut, että "ne todella tekee", ja siltä myös näyttää. Kysy näiltä nyt sitten kesken pirullisen punnerruksen, miksi jumppakärpänen puraisi.
-Odota vähän, puhun kun henki kulkee paremmin,-"

"Muija minut tänne komensi, Sannan rääkättäväksi."

"- Ja aina olen yhtä onnellinen, että selvisin hengissä taas tästä kerrasta."

"Sanna on paras ja suurin syy jatkaa -- Sannan oma kunto on niin kova, että se hakkaa meidät kaikki."

"- Sinä siinä edessä, jalkaa korkeammalle!
Naisjumppaajia ei noin komennettaisi."

Oi, miksi ei muka!?

"-- teemme lihaskuntoliikkeitä x-määrän eli niin kauan, kunnes ne todella tuntuvat. Miehet ovat oppineet sanomaan, koska on tarpeeksi. Silloin teetän heillä yleensä vielä yhden sarjan yli. Jos kukaan ei sano mitään, jatketaan siihen pisteeseen, että ne vaipuvat lattian rakoon--"

Uuh!

"- Hei haloo. Vielä ei ole juomatauon aika. Lusmuilijoille keksin extra-liikkeitä!"

Jooh!

"- Alkaa mennä maitohapoille, lattialla vaikeroidaan. Joo, joo, tuntuu se pakarassa, polttelee oikein, pihistään Sannan kysymykseen liikkeen vaikutuksesta."

Noin, just noin!

"Vieläkö menee yksi kerta?"

Joo, pliis, joo! Eikun ei enää...

"Entä jälkifiilikset?
--
- Jos olisi ollut vielä kovempaa, olisi kunto loppunut.
- Nyt on euforinen olo."

Kiitos, rouva jumppamaikka.

(Lainaukset KK 20/2010 Tuula Lehtisalo)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti