maanantai 28. tammikuuta 2013

Subi putoaa

Minulla eli Tetriksellä on meneillään toinen bileiden jälkeinen syvämietteisyyden päivä, jonkun verran alavireisempi kuin eilinen. Odotuksen stressi on pois ja vielä on liian aikaista lähteä hinkumaan seuraavia kokemuksia. Hormonaalinen käyräkin on jo laskusuunnassa. Kuvaavaa on, että minulle ei ole tullut kai kertaakaan spontaanisti seksi mieleen tänään. Kipukynnys-romaania luin äsken ja näin sen ihmeen vaniljaisin silmin, kummastellen kuka hullu sallii itsensä kiedottavan keittiökelmuun.

Entä minä itse. Miten joku kipukokemus voi olla niin arvokas, että silmää räpäyttämättä olen valmis paljastamaan itseni julkisesti ja kulkemaan sen jälkeen viikkoja perse mustana? Kyllä, viikkoja. Mustelmat ovat syviä, joudun istumaan vähän hankalasti nytkin. (Jos Master K luet tätä, se mitä sinulle kirjoitin on voimassa eikä se, mitä tässä marisen).

Bileistäkin tulee mieleen nyt niitä likaisempia juttuja, kuten se viirusilmä-äijä, joka ehdotteli minulle asioita jostain takaviistosta. Hyi. Ne on kuule eri miehet jotka naisia pepulle piiskaamaan pääsee!

Ehkä minulla on jonkinlainen sub drop, subikoiran putoaminen, meneillään.

Voi helvata. Googlasin sanalla "sub drop" ja osuin ekana sivustoon nimellä Submissive Guide. Siis onko netissä opaskirjanen subeille? Ääääh... En varmana lue. Haluan kyllä rakentaa fiilikseni ihan itse ilman mitään self help -opasta. Sub dropia käsittelevän sivun ainoastaan luen:

http://www.submissiveguide.com/2009/03/sub-drops-emotional-side/

En halua kahlata syvemmälle tuon kaltaisille sivustoille ainakaan nyt tässä vaiheessa, mutta se jo auttaa kun siellä sanotaan, että paska olo on normaalia. Hurjemmat hormonit ovat haihtuneet ja elimistö jää kumisemaan kuin tyhjentynyt talo bileiden jälkeen, koettaen siivota nurkkia taas tavanomaiseen järjestykseen.

---
Tavallaan haen nyt kokemusta normaalista kun keho ja mieli eivät vedä BDSM:n puoleen. Tällainen seestynyt, jopa tylsä olo voi kyllä olla otollinen aikeessani saattaa työasiani taas järjestykseen. Toisaalta olen miettinyt, että nyt kun seksidraivia ei käytännössä ole, kiinnostaako subina olo minua yhä. Kumman paljon ajatukset ovat hakeutuneet tänään stressitekijöiden ulkoistamiseen, eli elämänsä laskemiseen isompien auktoriteettien käsiin asioissa, joille ei itse mitään voi. Siihen, että voin itse omalta kohdaltani elää niin hyvin ja moraalisesti kuin voin, mutta millekään muulle en oikein voi mitään kuitenkaan. Miksi siis kantaa huolta itseään isommista asioista?

Tämä voi kuulostaa jo pitkälle viedyltä, mutta päivittäin saan tarkkailla omaa koiraani, jolla on kultainen, tottelevainen luonne. Se elää iloisena ja onnellisena niissä rajoissa, jotka sille on asetettu, aina valmiina täyttämään emäntänsä toiveet miten parhaiten osaa. Koiraa ei tietenkään lyödä eikä rankaista muutenkaan, mutta muuten sen perusluonteessa on mielestäni paljon oppimista. Sillä ei ole ikinä ollut tarvetta pomottaa missään asiassa ja se saa elää hyvää koiran elämää. Se on esimerkki onnellisesta alistumisesta.

Vakituisessa D/s-sävyisessä suhteessahan kaikki subiin kohdistuva ei voi olla negatiivista. Pääasiassa parisuhde-elämä on kuitenkin sävyltään positiivista. Eilenkin auttelin miestäni reippaasti remonttihommissa, yhtään valittamatta omaa epämukavuuttani ja tsemppasin häntä vilpittömästi, kun häneltä meinasi usko loppua hankalissa kohdissa. Yhtä tyytyväisin mielin siivosin sitten jäljet. Sainhan auttaa Isäntää ja tuoda hänelle helpotusta. Aiemmassa elämässäni sellaiset tehtävät olisivat saattaneet tuntua häiritseviltä omien suunnitelmieni lykkäytymisen tähden ja siivoamisen olisin jättänyt tasa-arvon nimissä miehelleni. Nykyisin, ja muutamien hyvien piiskausten jälkeen, kauhistun moista oman edun tavoittelua ja nokkavuutta. Alan selvästi rutinoitua olemaan kiltti ja tottelevainen.

Subius voi olla mielestäni asenne sydämessä, ihan ilman seksiulottuvuuttakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti