keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Säännöistä ja käskyistä

Vihdoin blogissa ja luvan kanssa!

Eilisiltana pyyhin pohjamutia enkä jaksanut kirjoittaa. Itkin tovin tietokoneella ja menin jatkamaan itkua Isännän kainaloon, siliteltäväksi. Kun olin itkenyt tarpeeksi, siirsin vihjaavasti hänen kätensä niskahiuksilleni. Sain ystävällistä moitetta siitä, yritinkö kenties ohjailla Isäntää, mutta hän innostui kuitenkin piristämään minua hyvin osaamallaan tavalla. - No se siitä, mitä lie sub dropin jälki- tai PMS:n alkutahteja.. mieluummin kuitenkin tämä hormonaalinen vuoristorata kuin se kylmän kalan olotila, jonka e-pillerit aikanaan saivat aikaan. Ehkä siitä lisää joskus toiste.

Vielä tänään päivällä olin kuin hieman depressiivinen painekattila. Pääni pursusi asioita, joita olisin voinut purkaa kirjoittamalla tänne. Kaikkea mahdollista sen hetkisestä tilastani aina BDSM:ään yleensä ilmiönä. Mutta ei. Minun ei ollut sallittua kirjoittaa, ei päiväsaikaan. Vasta illalla on lupa. Pyysin itse tämän tapaista rajoitusta kun bloggailu alkoi viedä työaikaani (toimin yrittäjänä), eikä minulla ollut itselläni mitään kontrollia asiaan: jos kirjoitutti niin kirjoitin. Uskon vasta kun kuulen dominoivalta henkilöltä sanan EI.

Koitin tänään muistella, miten Ds-säännöt astuivat kuvaan mukaan. Ihan ekana minua komensi ihana Whiterope (komentaa välillä vieläkin), meilitse. Mistä edes tiesin, että BDSM:n maailmassa on tapana jaella sääntöjä ja rajoituksia toiselle? En muista... Enhän ole tutustunut melkein lainkaan alan aineistoon etukäteen. Olen toiminut omien tuntemusteni mukaan, mikä tuntuu sopivalta ja hyvältä. Ihan eka rajoitus taisi koskea nimenomaan nettailua - pyysin Whiteropelta apua kontrolliin ja sain vastausmeilissä minuutintarkat rajat ja uhan sanktioista. Olin pienessä taivaassa. Voiko olla olemassa jotain näin makeaa: Saisin totella JA saisin sanktion, jos lipeäisin! Kaksi hyvää yhdessä.

Jäin totaaliseen koukkuun: mitä virkaa on arkielämällä ellei siinä ole sääntöjä? Kun saa noudattaa annettuja (ja yleensä itse ehdotettuja) sääntöjä, tuntee ulkoisen komennon seuraavan itseä mihin ikinä meneekään. Huijaaminen ei kuulu jutun juoneen: se olisi toimintaa subin omaa luonnetta vastaan, ainakin minulla. Mitä järkeä olisi huijata? Päämäärä on olla tottelevainen, mutta jos lipsuu, niin sitten kärsitään. Mieluiten vähän kohtuuttomalla mitalla vielä. - Pieniä palkkioita, isoja rangaistuksia, siitä minä pidän. Palkkio voi olla pala suklaata; rangaistus viikko ilman suklaata.

Säännöt ovat itse ehdottamiani, sillä itse tiedän parhaiten, mikä elämässäni kaipaa kohennusta ja mikä koituu lopulta omaksi parhaakseni. Master tai domme sitten sorvaa ehdotelmaani yleensä asteen verran tiukemmaksi, niin että nielen pari kertaa kuullessani lopullisen version. Se on hieno hetki.

Näitten sääntöjen alla olen tällä hetkellä:
- Herkkukielto. Isäntä laati tarkat ohjeet tästä joskus joululomalla ja se on voimassa toistaiseksi.
- Raportointivelvollisuus, kun käytän lelulaatikosta yhtä tiettyä mukavaa lelua itsekseni. (Isännän keksimä)
- Bloggauskielto muulloin kuin iltaisin.
Työn alla:
- Työntekoani vahtiva aikataulu.

Käskyt ovat samaa maata, mutta kertaluonteista kontrollia.
Isäntä on erityisen hyvä antamaan työtehtäväkäskyjä. Tänään olin tulisilla hiilillä, kun en päässyt bloggaamaan päässäni pyörivistä aiheista, enkä saanut tylsiä työtehtäviäni alulle lainkaan. Tekstasin Isännälle ja pyysin lupaa blogata. Sieltä tuli bumerangina ET SAA ja käsky mennä hakkaamaan toviksi halkoja. Selvä.

Isäntä ei varmaan pahastu, jos lainaan tähän esimerkkinä hänen tämäniltaisen tekstiviestinsä työmatkalta:
"Isäntä on tulossa kotiin ja
kaipaa lämmintä suihkua (yhden pesällisen lämmintä),
jääkaappikylmää siideriä ja jotain syötävää!"

Viesti sähköisti minut vähän ihmeesti toimimaan. Melkein kuin päähäni olisi lyöty pakkomielle tehdä vaadittu, heti ja hyvin. Ihan eri tavalla, kuin jos viesti olisi alkanut: "Moi! Voisiksä rakas laittaa saunan pesään tulen...

Sana "Isäntä", käskevä sanamuoto ja piiska paukahtaa pääni sisällä vaatien toimintaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti