torstai 17. tammikuuta 2013

Ripustushaave

Vaikea keskittyä taas töihin...

Minulle tuli mieleen eräs sidonta-asento, jonka olen nähnyt kuvassa ja jota olisi kiva koittaa. Meillä olisi nyt mahdollisuus vähän urheilla, kun ollaan kahden kotona. Asennossa kädet on sidottu ranteista taakse ja vedetty siitä ylös kattokoukkuun niin, että ylävartalo taipuu alas. Kaulapannasta taasen kulkee köysi nilkkakahleisiin. Siinäs olet! Vaikuttaa varsinaiselta jumilta, mutta yksinkertaisin elementein. Pystyisiköhän siinä olemaan kuinka pitkään? Meneekö veri päähän? Mistä kohtaa alkaa tuntua ensimmäiseksi? Tahtoisin vain koittaa, ei tarttisi mitään sen kummempaa aktiviteettia harrastaa...

Sitten muistin, että olin omaehtoisesti eilen luvannut jättää Isännän rauhaan loppuviikoksi. Ei minkäänlaista mankumista: ei seksiä, ei pomotusta, ei piiskaa. Omat ylikierrokseni olivat alkaneet käydä jo omillekin hermoilleni ja toinen on tuntunut vähän väsähtäneeltä, flunssaiselta ja jos ei nyt vastentahtoiselta, niin hiukan sellaista suorittamisen makua olen ollut vaistoavinani hänen taholtaan. Se ei todellakaan ole kiva. Että hoidellaan nyt tuo innokkaampi osapuoli taas kerran, että se on vähän aikaa tyytyväinen.

Kiehun nyt sitten omassa liemessäni ja toteutan alistumistani sitä kautta, että annan toisen olla rauhassa ja lähestyä minua sitten taas halutessaan.

Haluaisin koittaa sitä asentoa, koitaa, koittaa.
Hitto.
Menen töihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti