perjantai 4. tammikuuta 2013

Päivä kaupungissa

Kuka sadisti on suunnitellut pro-käsirautoihin niin terävät reunat!?
Tetris tahtoo lähettää hälle kiitoskortin. Pus!


Vietin juuri rattoisan tovin kädet raudoilla selän taa niputettuna. Jaa, arvasitte.
Isäntä ei tykännyt hyvää, kun häivyin kaupunkiin humputtelemaan ja jätin hänet kotipiiaksi. Ei siinä kai mitään, mutta olin epähuomiossa jättänyt makaronilaatikkoa varten tarvittavan vuokan lattialle koiran nuoltavaksi, likaisena. Masterin hermoja kiristi joutua tiskaamaan, mitä tointa hän ylipäätään inhoaa. Sain tästä aika kireän tekstarin, jossa luvattiin pientä keskustelua sitten illalla.

Kotimatkalla tajusin lisäksi kauhuissani, että olin unohtanut hoitaa sen yhden ja ainoan asian, jonka Isäntä oli minun käskenyt selvittää kaupungilla ollessani. Se tieto iski suoraan jalkoväliin.

--
Kaupunkireissuni suuntautui ensinnäkin Köydettären luo. Tarkoituksemme oli suunnitella Turun Baletin (BDSM-yhdistys) seuraavaan työpajaan askaroitavaa. Juu, aiomme valmistaa piiskoja, hapsupiiskoja eli floggereita. Pervojen kädentaitokerho! Köydettäreltä sain kotiinviemisiksi muovikassillisen polkupyörän sisäkumeja. Kinky...

Muutenkin teimme kaikkea hävyttömän pervoa, kuten söimme kasvissosekeittoa, joimme kahvia ja katsoimme koneelta kuvia jostain uudesta alistusvälineestä, jonka Baletti on saamassa. Jännä oikeastaan, miten luontevasti voi puhua kahvipöydässä ja viihtyä henkilön seurassa, jonka sormet toisessa tilanteessa ovat olleet yhtä luontevasti suussani ja pillussani. Kanssakäymisen tasot vaihtelevat kuin kortit, joita lyödään pöytään. Se on luontevaa ja samalla äärettömän mielenkiintoista psykologisesti.

Toinenkin käyntikohteeni oli suunnittelukokous, erään kokonaan toisen yhdistyksen tapahtumaa varten järjestetty. Sellainen ihan normaali ja kaikille mainostettava tapahtuma. Keskittymiseni harhaili jonkun verran, mutta porukka on niin mukavaa, että sielläkin viihtyi hyvin. Lisäksi viihdytin itseäni kaikilla pikku jutuilla joita kohtasin: kaverini syötti minulle piparkakkua kädestä; samainen kaveri komensi minut hiljaiseksi, kun häiritsin kokousta höpöjutuillani; katselin koneelta pohjapiirustuksia toisen kaverin tuolin vieressä polvillani. Nämä ovat siis hyviä, vanhoja tuttuja, joten ihan tiedostamattomia leikkijuttujahan nämä ovat, mutta minä olen sellaisessa mielentilassa, että bongailen tyytyväisenä tuollaisia sattumuksia. Pari näistä ihmisistä jopa tietää, että minulla on jotain yhteyksiä Turun Balettiin, mutta eivät silti tiedä sen tarkemmin suuntautuneisuuttani.
Vastailisin kyllä, jos joku kysyisi, en häpeile näitä juttuja, kun kyseessä ovat avarakatseiset, hauskat ihmiset.
--

Kotiin palattuani oli tavallisen, mukavan jutustelun ohella pientä värähtelyä, että kohta ehkä tapahtuu. Kirjoitin Isännälle pienen lappusen, jossa tunnustin tohelointini reissulla ja jätin muun hänen päätettäväkseen. Kun olin saanut Lapsen unille, puin kaulapannan päälleni ja hiippailin varovasti Tetriksen ominaisuudessani katsomaan, josko Isännällä olisi minulle jotain asiaa vielä.

Hän vaikutti ilmeisen päättäväiseltä, kun käski minua tarkistamaan takan puutilanteen ja menemään sitten yläkertaan huoneeseeni odottamaan. Kauan ei tarvinnut odotella, kerkisin laittaa kynttilän palamaan, yhden vanhan CD:n soimaan hiljaa ja nostaa bambukeppinipun näkyville (minun teki mieli kunnon rangaistusta mokailusta). Rankaisua sitten sainkin, tosin vähän erilaista kuin olin kaavaillut. Nyt olen aiheestakin väsähtänyt, enkä taida ruveta käymään yksityiskohtia läpi, helpotukseksenne tai harmiksenne, mutta Isäntä taisi saada just silloin kun valitin, ettei minua ole koskaan naitu niin nöyryyttävällä tavalla.

2 kommenttia:

  1. Työhön ja harrastuksiin liittyvien tapahtumien suunnittelu on toki humputtelua. ;D

    Mutta itse asiassa eniten kiinnostaa, mikä on nöyryyttävin mahdollinen tapa tulla naiduksi. Vanhin mahdollinen keino herättää lukijan kiinnostus on jättää olennainen kertomatta!

    VastaaPoista
  2. Humputtelu = tilanne, jossa Isäntä jää hoitamaan kotia? Haha :D

    Köydetär kulta, itse asiassa mietin ja mietin, kirjoitanko kuvauksen vai en. Katsos, Tetriksessä asuu vähän säädyllisyyttä, vaikkei uskoisi.

    VastaaPoista