torstai 24. tammikuuta 2013

Miksi kirjoitan avoimesti

Tuhannen katselun raja paukkuu kohta rikki. Aloitin tämän blogin pitämisen viime joulukuun alussa. Tämä ei ole siis kerinnyt olla olemassa kahta kokonaista kalenterikuukautta. Minkä verran blogeja yleensä luetaan? Ei minulla ole siitä käsitystä, tämä on ainoani. Tuhat kuulostaa isolta luvulta, mutta tietty Blogger listaa myös kaikki jenkkiläiset, jotka eksyvät sivuilleni hakusanojen perässä..

Tahdon pohtia kirjoittamiseni tyyliä. Blogia alkaessani en vielä tiennyt, mitä ja miten tulen kirjoittamaan. Blogi lähti liikkeelle tarpeestani kirjoittaen pohtia näitä asioita. Olen piintynyt päiväkirjan pitäjä: asiat eivät ole minulle yhtä todellisia, ellen kirjoita niitä ylös. Kirjoittaminen prosessina pöyhii päätä ihan eri tavalla kuin pelkkä ajatteleminen.

Miksi kirjoitan niin avoimesti seksistä? Olen miettinyt tätä ja koetellut tunteitani asian suhteen. En yleensäkään helpolla tee mitään, mistä tulee itselle huono fiilis. Enkä tavoittele pelkkiä helppoja huippuja, vaan märehdin asioita myös jälkikäteen ja varmistan, että olen sinut niitten kanssa. Välillä olen kirjoittanut punaviiniä nautiskellen, mutta silti seuraavana päivänä olen tykännyt omasta tekstistäni, enkä ole kokenut sitä kuin lievästi kiusallisena.

BDSM:stä on vaikea puhua ilman seksiä. Seksi kuuluu olennaisena osana niihin parisuhde / kinkysuhde / ystävyyssuhde -prosesseihin, joita käyn läpi. Jos lähtisin rajaamaan sitä pois tai viemään asioita liian eteerisille tasoille tahi sievistelemään, en nauttisi itse kirjoittamisesta, eivätkä lukijat pysyisi kärryillä. Jos aikoo pohtia itseään BDSM-näkökulmasta, on vähän pakko kirjoittaa seksistäkin.

Olen tässä bloggaillessani hakenut sitä tasoa ja tyyliä, jolla voin asioista kertoa. Osa jutuista on kieltämättä niin intiimejä, että vihloo kirjoittaa niitä julki, mutta minulla on montakin puoltavaa näkökohtaa.
- Yksityinen on lopulta yhteistä. Aina kun joku avaa mieltään, löytyy monia, joille asia on tuttu omalta kohdalta.
- En kerro mitään, mikä olisi jotenkin laitonta tai jossa vahingoitettaisiin jotakuta.
- Kaikki kirjoittamani on pääosin totta, kaikki ei vain ole yhtä nättiä kuvattavaa mutta silti todellista.
- Minun pienessä maailmassani seksi ei ole hävettävä asia.
- Saan nautintoa kirjoittaessani seksistä ja käydessäni uudelleen läpi minuun vaikutuksen tehneitä tapahtumia.
- Koitan välttää kuvaamasta toisten ihmisten asioita ja osallisuuksia, tai jos teen niin, kysyn asianomaiselta ensin luvan.
- Blogini tarina on täydellisempi, kun pidän avoimen asenteen salailun sijaan.

Osa blogiani seuraavista ihmisistä tuntee minut henkilökohtaisesti, en siis kirjoittaessani kuvittele olevani jossain anonymiteetin suojissa. Kenenkään lukijan ei siis tartte tuntea myötähäpeää kuvitellessaan tirkistelevänsä.Olen harkinnut kaiken minkä pistän julki - en toki levitä koko tekemisteni ja ajatusteni värikirjoa tänne.

Sitten jos mietin asiaa vielä ylevällä mielellä, niin ehkä omalta osaltani voin tuoda jotain uutta näkemystä joidenkin ihmisten tajuntaan. Jotain siitä, että kinkyjuttuja harrastavat ihmiset ovat kuten muutkin, monenlaisia. Ennen kuin itse varsinaisesti tunsin yhtään kunnon kinkyä, kuvittelin porukan olevan jotenkin verrattoman paljon hämärämpää. En ole vielä niin sisällä scenessä, että voisin vetää mitään linjausta porukan mielenlaadusta, mutta toistaiseksi tällainen tavis kuten minä olen tuntenut oloni rennoksi. Ehkä se on enemmän yleinen mielipide, joka painaa kinkyelämäntavan alas hämärään. Ehkä tämäkin pikkuinen blogi voi raottaa verhoa. Tavoite kai olisi, että kinkyys olisi ominaisuus kuten vaikka kasvissyönti, ei leima ihmisessä.

Samaten tarjoan katselupaikan miehen ja naisen suhteeseen, joka koettelee erilaisia toimintamalleja. Olen itsenäinen ja vahvatahtoinen nainen, kasvanut ympäristössä, jossa on okei pilkata mieskumppania ja naureskella hänelle. Naiselta suorastaan edellytetään kritiikkiä ja itsepäisyyttä miestään kohtaan. Naisen valtaa on myös päättää, milloin ja miten seksiä harrastetaan. Se on tasa-arvoa, kyllä, ja tasa-arvo on kullanarvoinen asia. Silti, saisiko sananvapauden maassa elää toisin? Entä jos kokeilenkin alkaa kunnioittaa miestäni ja olla hänelle alamainen? Antaa hänelle valtaa ja oikeuksia, minuun ja ruumiiseenikin. Vastineeksi saan nautintoa.

Loppukaneettina vielä totean, että minulla ON muutakin elämää kuin BDSM:n pohtiminen. En ole hullu yhden asian ihminen minäkään. Mutta iltaisin kun päivitän blogia, saan tyhjentää pääni arjesta ja sukeltaa mustan, kiiltävän lakritsin maailmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti