maanantai 7. tammikuuta 2013

Isännän oikeus

Tämän jutun tapaus ei ole kovin sievä eikä siisti, mutta minulle alistuvana osapuolena se on kyllin kiinnostava tullakseen kirjatuksi ylös. Se kertoo siitä, mitä viime kädessä on antaa seksuaalinen valta pois itseltään ja mitä on alistuminen. Vaikken koko episodin aikaa ollutkaan hyvissä fiiliksissä, niin lopputulema on, että olen tyytyväinen tapahtuneeseen ja tiedän, että olisin voinut keskeyttää sen milloin vain. Jos olisin todella halunnut.

--

Oli myöhäinen ilta ja olin käynyt jo pesulla, aikeenani lukea hetken kirjaa mukavasti sohvalla takan edessä ennen nukkumaan menoa. Olin rennossa ja hyvin epäseksuaalisessa mielentilassa ja asussa. Makoilin siis sohvalla vatsallani ja koetin keskittyä romaaniin.

Mieheni nousi ylös tuolistaan ja koiramme innostui siitä, se uskoi pääsevänsä nyt iltalenkille. Minäkin ajattelin, että mies varmaan veisi koiran ulos, sillä usein hän tekee siihen aikaan juuri niin. Mutta ei, hän asettuikin päälleni makaamaan. Ei minulla mitään sitä vastaan ollut, mutta koira kyttäsi siinä vieressä ja koitti nuolla kasvojani innoissaan. Naureskelimme sille, ja koitin puolileikilläni puskea miestä pois ja esittää, että hän voisi nyt todella viedä lemmikin ulos.

Mutta ei puhettakaan, sen sijaan hän alkoi hangata etumustaan takapuoltani vasten. Hitto. Minua todella häiritsi koiran tuijotus ja koitin jo vähän tiukemmin kammeta miestä pois sohvalta. Tuntui, kuin vastentahtoisuuteni vain innostaisi häntä ja seuraavaksi hän tietysti työnsi kättään jalkoväliini, takaa, alta, mistä vain pääsisi käsiksi. Se kutitti ja ärsytti, kielsin kutittamasta ja kiemurtelin.

--
Tähän väliin kerron, että olen itse kannustanut häntä määrätietoiseen käytökseen ja tehnyt selväksi, että arvostan suoraa aloitteentekoa ja tilanteita, joissa minulta ei kysellä, onko sopiva hetki harrastaa seksiä. Yleensä se onkin ollut minulle helppoa, sillä hetki on ollut sopiva minullekin. Nyt ei siltä tuntunut.
--

Hän ei oikeastaan puhunut mitään, lukitsi minut vain tiiviisti alleen. En olisi pelkillä voimillani päässyt sieltä mihinkään; mieheni on minua painavampi ja vahvempi. Hän kouri jalkoväliäni ja koitin estää sitä kädelläni, kunnes sekin lukittiin tiukalla ranneotteella. Olin avuttomassa tilassa, sain hädin tuskin kiskottua henkeä painon alla, kun sormet pujahtivat housuihini leikkimään pillullani. Se tuntui aluksi epämiellyttävän kovalta ja kuivalta touhulta ja olin tuskastunut, mutta aloin silti lämmetä tilanteelle. Annoin vähitellen periksi, mielessäni hammasta purren tosin, ja antauduin käsittelylle. Koirakin oli huomannut tappionsa ja asettunut aloilleen.

Kun sormet vain jatkoivat taitavaa peliään, aloin kostua ja henkäillä kiivaammin. Tunnustelin oloani tiukassa ansassani ja sen tajuaminen kuumensi minua, samaten kun ajatus, että mieheni oli nyt selvästi Isännän roolissaan touhussa. Minun teki kovasti mieli kysyä, onko siinä Isäntä, mutta en saanut sanottua sitäkään ja asia tuntui jo muutenkin selvältä, kun hän naureskeli jotenkin kiihtyneesti minun voihkaisuilleni. Pari kertaa tunsin kuinka silmät kääntyivät päässäni, huohotin hillittömästi ja olin saada orgasmin, mutta hän lopetti aina juuri silloin. Vittumaista. Minulla ei ole toivoakaan saada, jos ärsytys lopetetaan. Anna mun saada, pyysin. Olo oli jo vähän ahdas ja hikisen kuuma ja hän vain jatkoi työtään litimäräksi käyneessä pillussani.

Mitä sä lupaat, jos mä annan? hän kähisi korvaani. Siinä olikin suunnilleen ainoa dialogi koko aikana. Tiesin, että hän tahtoi kuulla minun kerjäävän kaluaan, mutta en tahtonut suostua siihen. Ellen suostuisi, hän saattaisi jatkaa, jatkaa.. Tällä kertaa hän jostain syystä antoi minulle orgasmini, kiusasi vielä tovin ja jätti sitten läähättämään voimattomana sohvan pintaa vasten. No, siksi aikaa, että sai housujani kiskottua vähän matkaa alas että sai peppuni kokonaan paljaaksi ja omaa sepalustaan auki. Työnsin itse tyynyn lantioni alle, sillä tiesin sen auttavan kumpaakin.

Makasin heikkona rähmälläni, takapuoli sievästi koholla, tietämättä oikein miten siihen taas päädyin, eikä Isännällä ollut hankaluuksia päästä sisään. Jestas, hän survoi minua kuin olisi ollut pidempäänkin puutteessa, minkä tiesin epätodeksi. Nautin kyllä, mutta vähempikin jyystö olisi riittänyt. Minulla ei ollut mahdollisuuksia päästä itse orgasmiin, sillä en saanut hipelöityä itseäni, johtuen paljolti tiukasta otteesta kummastakin ranteestani. Asentokin alkoi käydä epämukavaksi. Koetin vääntäytyä paikaltani vinkkinä, että jokin muukin asento kävisi päinsä, mutta ei vaikutusta, enkä olisi siitä mihinkään päässytkään, niin hyvin olin siihen penkkiin naulattuna.

Vihdoin Isännältä tuli ja sain käteni irti ja suin päin hankkimaan omaa hyvää kakkosorkkuani. Isäntä rojahti matolle vetämään henkeä ja minä koetin elpyä naama jossain sohvatyynyissä, peppu yhä tarjolla. Vääntäydyin vaivalloisesti istumaan, keho yhtä aikaa nautinnon jälkimainingeissa ja jyrän alle jääneenä, tukka tuhannen pörrössä ja naama punaisena. Kumarruin silittämään Isännän reittä osoittaakseni, että kaikki on ok ja sain hymyjä takaisin.

Muistin suklaarasian Isännän pöydällä, rasian josta en ollut saanut ainoatakaan suklaata herkkukieltoni tähden, sivusta vain seurannut muutamankin sellaisen tyhjenemistä. Pyysin nyt saada suklaata. Isäntä totesi, että saan sulkaata, käytettyäni koiran ulkona. Siis mitä fiddua? Minä? Irvistin, pudistin päätäni hymyssä suin, mutta lopulta nyökkäsin. Mentävä oli pakkaseen tarpomaan.

Takaisin tultuani menin vihdoin keräämän palkintoni: valitsin Isännän rasiasta minttusuklaan ja hän antoi minulle vielä itse yhden sydämen muotoisen. Awww.


(Loppu-disclaimer: Pässikin tajuaa, että tällainen näennäinen pakottaminen seksiin toimii vain kun molemminpuolinen luottamus on kunnossa ja leikki on mahdollista keskeyttää koska vain.)

2 kommenttia:

  1. Tässä siis koeteltiin se lausahdus, että Tetris on aina Isännän käytettävissä. Ja hyvin näemmä koeteltiinkin, jos lopputulema on kehrääväinen. ;D

    VastaaPoista
  2. On paljon helpompi antautua silloin kun itsekin haluaa. Omien tuntemusten pohtiminen jälkeenpäin on kiintoisaa, kun on kyennyt kääntämään vastentahtoisuuden periksiantamiseksi, kuten tässä. Aikaisemmin tällainen tilanne ei olisi tullut kyseeseenkään, ei tietenkään ns. normaalisuhteessa voi pakottaa toista. Mutta kun on antanut vallan pois, tuntuu alistuminen palkitsevalta. Ja vallankäyttäjän kohtuuttomuus ja epäreiluuskin stimuloivalta. (Tätä ei parilla lauseella voi purkaa, mutta suunnilleen näin).

    VastaaPoista