sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Harmoniaa hakemassa

Olen tänä aamupäivänä huolehtinut itsestäni ja tavoitellut harmoniaa itseni kanssa.

Bileiden jälkeinen herääminen oli vähän tukkoinen, päänsärkyinen ja takamus sattui. En oikein tiennyt, mitä aamulla kuuluisi tehdä, kun holhokkimme olivat yhä hoitopaikassa. Tavallisesti lähden mahdollisimman pian ulkoiluttamaan koiraa, kunnon lenkille, mutta nyt vain pyörin ihmeissäni ympäri. Isäntä ehdotti, että menisin tarkistamaan lähijärven jäätilanteen. Innoissani heitin vaatteet päälle, otin kävelysauvat ja paahdoin 5km spurtin. Sen jälkeen olo onkin ollut seesteinen, suihkun jälkeen vedin jotain omintakeista joogaa gregoriaanisen kirkkomusiikin hyminässä ja heti kyettyäni kirjoitin kiitokset eiliselle piiskurilleni.

Nyt kun olen saanut olla rauhassa ajatuksineni, ilman että kukaan roikkuu lahkeessa, olen työstänyt mielessäni eilistä. Bileiden tapahtumia kuvaan ehkä toisessa postauksessa, sillä nyt mielentilani hakee jotain balanssia eilisöisten aika äärimmäisten tilojen jälkeen.

Kävellessäni ohitin kirkon, josta kirkkoväki verkalleen käveli autoilleen. Mietin taas hengellisyyttä ja sen eri muotoja. Onko yksi uskonto oikeampi sen takia, että sen rakennus on iso, pompöösi ja vanha? Rakennettu aikana, jolloin ihmiset uskoivat yhtä totena menninkäisiin. Kristinusko on hieno asia, aikaansaa paljon hyvää, pitää moraalista järjestystä yllä kansassa, samaten lähimmäisestä välittämistä. Katoavatko ne, jos kristillisyys otetaan pois?
Ja mitä ylipäätään on moraali ja seksuaalimoraali? Koen olevani moraalinen puoliso vihkimättömälle miehelleni, sillä mieleenkään ei tulisi pettää häntä. Ilman lausuttuja valoja puhallamme yhteen hiileen ja toimimme toistemme parhaaksi, koska olemme valinneet niin. Se tulee luonnostaan. Nautin muistakin ihmisistä, monella tapaa, mutta vaistoan kyllä missä kulkee raja.

Mietin sitäkin, että miten paljon BDSM on minulle pikku Tetriksen navan ympärillä pyörivää toimintaa. Kaikki on käytävä tarkoin läpi, että miltä minusta nyt tuntui tämä ja tuo ja mitä voin keltäkin pyytää ja ehdottaa. Minä, minä, MINÄ. Mitä se on olevinaan? Siinä on pakko olla joku vastavoima olemassa. Oikeasti tahdon olla BDSM:n kautta tuomassa toisillekin mielihyvää, terveellä rakentavalla tavalla. Olemalla hyvä ystävä ja yhteistyötoveri, auttamalla jutuissa ja - no - jos se siihen menee, tuottamaan huvia lavalla. Subina voin palvella toisia mielin määrin, koen siihen vahvaa kutsumusta. Ehkä itsensä tarkkailu jää pikku hiljaa sivuun, kun voi alkaa luottaa omiin reaktioihinsa.

Ei BDSM saa olla pelkkää oman mielihyvän jahtaamista ja omien perversioiden vaalimista. Se on sitäkin, mutta se on aika onttoa toimintaa, jos siinä on kaikki sisältö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti