sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Analyytikon angstia

Voitteko kuvitella niin kummallista kysymystä rakastelun jälkeen, kuin: "Pidiksä mua ranteista kiinni omaksi vai mun ilokseni?"

Voisko tämän analysoivan päänupin ottaa välillä pois ja pistää hyllylle?
Mutta kun ei. Minulle on tärkeää, hirveän tärkeää tietää, minkä verran toinen osapuoli on mukana. Ajatteleeko hän yhtään samansuuntaisesti, saako iloa mistään mikä on minulle tärkeää? Välillä tuntuu että liiankin tärkeää, herra paratkoon.

Tänään kirosin mielessäni itseäni siitä, että miten aina ajaudun niin merkillisiin tilanteisiin. Kukaan muu ei varmaan tarvo tällaisissa tilanteissa kuin minä! Enkä nyt puhu vain BDSM-elämästäni, joka on tämän blogin juoni. Ylipäätään olen usein törmännyt siihen, että minulla on taipumus hakea elämässäni sellaisia ratkaisuja, joita muut hämmästelevät. Tämä ei ole mitään itsehehkutusta vaan todellinen asia. Ai jaha, sinä menettelitkin noin... erikoisella tavalla. Olen kuullut sitä tarpeeksi.

Miten ihmeessä minä olen tilanteessa, että - perheellinen ihminen - koitan sorvata tavallista mukavaa miehen ja naisen suhdetta joksikin D/s-viritykseksi!? Ja sitten kannan vielä huolta siitä, miten hyvin mies viihtyy tässä minun luomuksessani? ...olen käsittämätön tyyppi! Normaali ratkaisu olisi a) etsiä samanhenkinen seuransa vaikka netistä, b) tajuta oma elämäntilanteensa ja unohtaa koko juttu. Mutta ei, minä toimin nyt näin, erikoisella tavalla.

Jos olenkin tällainen käsittämätön huithapeli ja hihhuli jossain asioissa, on ilo huomata, että perusjutut toimivat tässä talossa. Yksi niistä on juurikin seksi. Olin itse vähän siipi maassa näistä ajatuksistani, enkä oikein tiennyt miten edes lähestyä miestäni. On niin vaikea sanoa mieltään julki ilman, että puheet kuulostavat syytteleviltä tai toivomuslistalta. Koitin varovasti kysellä häneltä juttuja jne. Ihan vain sievästi rinnatusten, mukavasti halaillen. Kuinka me sitten taas, miehen viemänä, jouduttiinkaan vaakatasoon keskustelemaan. Huohotushommaksihan se meni. Ei siinä mitään, ihanaahan se oli, ja loi varmuutta taas sille, että ei tätä meidän perusrakennelmaamme noin vain tärvätä.

---

Ompelin Isännän biletakkiin merkkejä kiinni. Tuikkasin vahingossa itseäni neulalla sormeen että rusahti (no ainakin se tuntui siltä). Nätti verihelmi... En edelleenkään tykkää neulaleikeistä, kipu oli inhottavaa sorttia, mutta tässä oli jotain symbolista mielestäni. Vaikka olen huolissani asioista, niitä tapahtuu omalla ajallaan ja aika usein elämässäni minun mielikseni vielä. Kun asettaa toiveensa johonkin kiintopisteeseen, kohta se onkin jo edessä.

---

Ai niin, mies sanoi pitäneensä ranteista kiinni omaksi ilokseen. Rakas.

2 kommenttia:

  1. "Minulle on tärkeää, hirveän tärkeää tietää, minkä verran toinen osapuoli on mukana. Ajatteleeko hän yhtään samansuuntaisesti, saako iloa mistään mikä on minulle tärkeää? Välillä tuntuu että liiankin tärkeää, herra paratkoon."

    "Miten ihmeessä minä olen tilanteessa, että - perheellinen ihminen - koitan sorvata tavallista mukavaa miehen ja naisen suhdetta joksikin D/s-viritykseksi!? Ja sitten kannan vielä huolta siitä, miten hyvin mies viihtyy tässä minun luomuksessani?"

    Et ole ainut joka näitä pohtii välillä.. Minä pohdin aivan samoja asioita! :)

    VastaaPoista
  2. Olisi ihanaa kuulla jotain kautta sinun tarinaasi.. :)

    VastaaPoista